Elokuvan taikaa

Cavazzano, Riku Perälä, von Bagh.

Giorgio Cavazzano ja Peter von Bagh olivat Päivälehden museossa julkistamassa uutta elokuva-aiheista Disney-sarjakuvien kokoelmakirjaa. Teoksessa on kolme Cavazzanon tekemää sarjakuvamukaelmaa tunnetuista elokuvaklassikoista ja von Baghin esipuhe ja elokuvien esittelyt.

Kirjan avaa tunnelmallisesta Casablancasta poikkeuksellisissa mustavalkosävyissä tehty versio.Toisena on Fellinin elokuvasta Tie - La Strada vanhalla 1930-luvun tyylillä toteutettu mukaelma ja kolmantena on uudemmasta italialaisesta elokuvasta, Giuseppe Tornatoren Legenda nimeltä 1900 piirretty sarjakuva.

Peter von Bagh totesi, että toisin kuin meillä, Italiassa - Cavazzanon kotimaassa - ja Ranskassa, elokuvan ja sarjakuvan välillä on hyvin läheinen yhteys. Sarjakuvan tekijät ovat tehneet elokuvia ja päinvastoin. Sama tilanne mainituissa maissa on elokuvan ja kirjallisuuden vällillä. Ehkä siitä syystä ranskan- ja italiankielisissä maissa sarjakuvaa arvostetaan eri tavalla kuin esimerkiksi meillä. Suomessa sarjakuvaa on pidetty infantiilina ilmaisumuotona, mutta esimerkiksi Italiassa niihin on jo pitkään suhtauduttu vakavasti, vaikka tietty lapsenmielisyys olisikin tallella. Infantiilius ja lapsellisuus eivät ole aina sama asia.

Idea Casablancaan  syntyi railakkailla illallisilla, joilla Cavazzano ja elokuviin sekä sarjakuviin erikoistunut toimittaja Vincenzo Mollica pohtivat mistä elokuvasta syntyisi hyvä Disney-sarjakuva. Casablanca oli helppo miehittää Disney-hahmoilla, vastineet elokuvan henkilöille löytyivät helposti ja niin elokuvaan hankittiin oikeudet, jotka nekin irtosivat ilmeisen helposti. Bagh mainitsi myöhemmin vielä erityisesti kuinka eräs suomalainen teatteri on jo vuosia koittanut turhaan saada elokuvan teatteriesitysoikeudet. Disney-sarjakuvaan ne heltisivät kerralla.

Casablancan sarjakuvaversio osui sittemmin Federico Fellinin silmiin ja hän soitti Cavazzanolle heti saatuaan Topolino-lehden toimituksesta tämän numeron. Sarjakuvista koko ikänsä innostunut ja piirtäjänäkin urallaan toiminut Fellini halusi, että jostakin hänen elokuvastaan tehtäisiin myös Disney-versio ja ehdotti La Stradaa. Vaikka Fellini oli La Stradan jättimenestyksen myötä sanonut ei kaikille Hollywoodin rahamiesten houkutuksille, ehdotti hän nyt itse Disney-sarjakuvan tekemistä tästä filmistä.

Fellinin vaimon Giulietta Masinan ehdotuksesta sarjakuva piirrettiin vanhaan tyyliin ja se roolitettiin niillä hahmoilla, joilla se on nyt toteutettu. Tien sarjakuvaversiossa esiintyvät Fellini vaimoineen ja alkulähtökohtana on "nykyhetki", vuosi 1956, jolloin Fellini sai Oscarin La Stradasta. Sarjan alussa hieman vastahakoinen Fellini matkustaa USA:han Oscar-juhliin ja varsinainen tarina nähdään lentokoneessa nukahtaneen Fellinin unessa.  Cavazzano käytti 1930-tyylillä piirrettyihin osuuksiin erilaisia työvälineitä ja tekniikoita. "Vanhat" kohtaukset hän piirsi vanhalla piirustusterällä ja käytti kuviin liimattavaa rasterikalvoa, 1930-luvun tyyliin.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, sarjakuvan loppukohtaus - se voidaan tässä kertoa ilman spoilereita - perustuu tositapahtumiin. Fellini oli kovasti myrtynyt siitä, että La Stradan tuottaja Dino De Laurentiis hyppäsi lavalle plokkaamaan Oscar-pystin tämän puolesta. Giulietta Masina lepytteli miestään viemällä tämän Disneylandiin. Kun Walt Disney kuuli suuren ohjaajan haluavan vierailulle huvipuistoonsa, järjesti hän Fellinille suuren villin lännen hyökkäyksen, lähes samaan tapaan kuin sarjakuvan lopussa näytetään. Elokuvamiehet fanittivat toisiaan.

Mestro signeeraa.

Tornatoren 1900-elokuvan sarjakuvaversiosta Peter von Bagh totesi, että se on onnistuneempi kuin alkuperäinen, jähmeä ja raskas elokuva. Sarjakuvassa on leffasta puuttuvaa liikettä ja raikkautta. Sarjakuvassa kuvataan myös onnistuneesti kuvallisin keinoin siitä fyysisesti puuttuvaa musiikkia.

Peter von Bagh tähdensi vielä kuinka nämä Cavazzanon sarjakuvamukaelmat eivät ole pelkkiä parodioita, eivätkä yksin pelkkiä kunnianosoituksiakaan, vaan ne ovat kuin eräänlaista vuoropuhelua kahden eri ilmaisumuodon kanssa. Ne ovat myös kuin elokuvakritiikkejä, joiden avulla tuttuja elokuvia katsoo uusin silmin ja niihin saa näin uusia näkökulmia.

Kirjan julkaisun yhteydessä avautui Päivälehden museossa Helsingissä (Ludviginkatu 2–4) Cavazzanon sarjakuvaoriginaaleja ja -vedoksia esittelevä pieni näyttely, jonne on vapaa pääsy. Teokset ovat esillä 16.10.2011 saakka.

Kvaak.fi:n arvio kirjasta, S.Santikko.