perjantai 4. lokakuuta 2019

Vicarin originaalit näytillä



Chileläisen ankkapiirtäjän Vicarin, eli Victor José Arriagada Riosin (1935–2012) näyttely avautui Annantalolla Helsingissä 3.10.2019. Se on kiertänyt Eurooppaa ja saapui nyt Saksasta Suomeen.

Annantalon toiseen kerrokseen pystytetty näyttely ei ole suurensuuri, mutta sitäkin kiinnostavampi. Esillä on Aku Ankka -sivujen luonnoksia ja valmiita originaaleja. Kaikki 1970-80- ja 90-luvuilla Ankkaa lukeneet tunnistavat Vicarin lennokkaan piirrostyylin, jota ankkamestari Barkskin ehti kehumaan.

Vicarin Ankka-taiteesta näyttäisi olevan esillä lähinnä 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun töitä. Vanhimmat originaaleista ovat kadonneet Disneyn ja Egmontin myllyihin.

Sarjakuvasivun luonnosversio.
Näytteillä on myös Vicarin ei-Disney-töitä, muun muassa El Mercurio -lehteen tehtyjä pilapiirroksia ja sarjakuvia. Niitä ei ole suomeksi julkaistu. Ainoastaan El Pingüinossa 1960-luvulla seikkaillut humoristinen villin lännen antisankari Mitigueso ilmestyi meillä Lännen-Lassiksi käännettynä Yhteisvoimin-lehdessä 1960-luvulla ja Sarjakuvalehdessä 1970-luvun alussa. Tosin mykässä sarjakuvassa ei ollut paljon käännettävää.

Vicar oli paitsi tuottelias, myös monipuolinen taiteilija, joka ehti tehdä melkein kaikkea populaarin kuvituksen alaan kuuluvaa. Koskapa näyttely on lasten kulttuurikeskuksessa, ei esillä ole uskaliaampia Playboyhin tai ranskalaiseen Lui-lehteen tehtyjä kuvia. Rasmus
Ankkalinnan Pamaukselle tehty
kuva 
oli myös esillä.
Nalleakin
hän piirsi, mutta syystä tai toisesta niitä ei ollut Annantalon näyttelyssä.

Avajaisissa paikalla oli Vicarin poika Víctor Arriagada Schulz, joka osoittautui aivan yhtä ystävälliseksi ja mukavaksi kuin isänsäkin. Vicar junior esitteli isänsä töitä silminnähden innostuneena.

Vicarin studio. Kuvassa myös Lempi 
International -palkinto, jonka Vicar 
sai Kemin sarjakuvapäiviltä 2001.
Kannattaa huomata, että Annantalon näyttely on sijoitettu kakkoskerroksen käytävän molempiin päihin, kahteen pieneen huoneeseen. Toisessa pyörii videokooste, jossa on myös näyte vuonna 1964 valmistuneesta animaatioelokuvasta El mago de los Sueños, jonka tekemiseen Vicar osallistui Espanjassa asuessaan.

Näyttely kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, se kun on kaiken lisäksi vielä täysin ilmainen!

Näyttelyn on tuottanut Ninho Kulttuurikeskus ry ja Chilen Suurlähetystö. Näyttelyn toteuttamisen on mahdollistanut Chilen Ulkoministeriö ja Annantalo.





Vicar, eräs elämä lyijykynällä
3.10.2019  – to 31.10.2019
Annantalo, Annankatu 30, Helsinki

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Barksia stadinnettuna


Carl Barks: Slangisota
ISBN: 9789513247102 
Sanoma Media Finland 2019
136 sivua, nelivärinen, kovakantinen

Sitä ajatteli murresarjakuva-buumin menneen ohi jo vuosia sitten. Ainakaan niitä murre-albumeita ei ole juuri kaupoissa näkynyt. Aku Ankan sivuilla toki on ollut ilmeisesti noin kerran kuussa sivun verran murresarjakuvaa, Suuri murrematka -otsakkeella.

Mutta nyt joku aika sitten plätkähti kauppoihin isolla rummutuksella slangi-Ankkaa kovakantisena kirjana. En ole ollut näistä murrejutuista koskaan sen suuremmin innostunut. Onhan näillä pitempääkin perinnettä Hj. Nortamon Raumlaissista jaarituksista ja Väänäsen Kallen Sananrieskoista lähtien, ja mitä niitä on.

Slangi ei nyt kai sinällään ihan oikeaa murretta ole, koska se on ottanut ainakin sisämaan puheenpartta enemmän vaikutteita muista kielistä. Venäjästä ja ruotsista ensinnä ja myöhemmin on mukaan tullut englantia, somalikieliä ja jopa somesta napattuja lyhenteitä.

Tämän kirja suurin oivallus on ollut pyytää slanginnoksia eri ikäisiltä stadilaisilta. Skaalaa löytyy yli kuusikymppisestä Tuomari Hande Nurmiosta alle parikymppiseen tubettajaan Pinkku Pinskuun. Näin on saatu näkyville reilun viiden vuosikymmenen aikana kielessä tapahtunut muutos.

Kirjan vahvuus ja kiinnostavuus on juuri tässä. Nämä Barksin klassikot kun on nähty jo vaikka kuinka monta kertaa, niin eri murteilla kuin ilmankin. Ei tätä barksisti varmaan ostakaan, mutta slangi-fanit varmasti ihan mielellään.

Kirjan kansi on kylläkin todella hieno (Kari Korhonen)! Sanoma tekisi hyvin jos hoksaisi myydä kuvaa postikortteina assan, eikun steissin kioskeissa matkaajille. Niin, ja toivottavasti Sanoma on hiffanut viskata kirjan Tsilariin tsekattavaksi (eheh).

Kirjassa on suomen kielen dosentin Lari Kotilaisen lyhyt johdatus slangin historiaan ja kehitykseen.

Stadintajat ovat: Pinkku Pinsku, Cledos, Veera Salmi, Asa, Kati Kovács, Sami Garam, Anja Snellman ja Tuomari Nurmio

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Uusi kirja: Näin luen Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa

Kuinka luen Näin luen Kuinka luen Aku Ankkaa... öäh.. eli ohjeistusta uuden kirjan käyttöön.


Toimi näin:

A: Ryhdy lukemaan Kuinka Aku Ankaa luetaan -kirjaa.
B: Tule kohtaan, jossa on viite johonkin sarjakuvaan.
C: Ota käsiisi Näin luen Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa -kirja.
D: Etsi siitä viite sivunumeron avulla.
E: Viitteessä on mainittu tarinan ensimmäisen suomalainen julkaisu.
F: Koodin avulla löydät Inducksista sarjan kaikki muut mahdolliset julkaisut.
G: Jatka lukemista, toista proseduuri

Chileläisten Arman Mattelartin ja Ariel Dorfmanin poliittinen tutkielma Kuinka Aku Ankkaa luetaan oli kirjoitettu Salvador Allenden kansanrintamahallituksen aikana 1971, mutta suomeksi sitä saatiin odottaa melkein vuosikymmenen ajan. Kirja ilmestyi suomeksi Love-kirjoilta vuonna 1980 (suom. Markku Koski), mutta kokonaan ilman viitteitä.

Teosta aikanaan lukiessa harmitti, miten tekstissä annettiin lukuisia esimerkkejä eri sarjakuvista, mutta sanallakaan ei sanottu mistä lehdistä nämä olivat. Tai mitkä niistä olivat ylipäätään mahdollisesti ilmestyneet Suomessa. Tieto siitä oli yksinkertaisesti kadonnut käännösmatkan varrelle. Mahdotontahan niiden selvittely tuohon aikaan olisi ollutkin.

Alkuperäisessä espanjankielisessä versiossa tarinalainaukset on merkitty chileläisiin sarjakuvalehtiin julkaisun numeron tarkkuudella. Ne ovat osittain mukana englanninkielisessä versiossa, ja joistakin on kääntäjä David Kunzle onnistunut löytämään myös amerikkalaisen julkaisun. Yhtäkään näistä ei otettu suomalaiseen laitokseen mukaan. Se on tietenkin ikävää, koska kirjan lukija ei voi etsiä tarinoita käsiinsä, muodostaakseen niistä oman mielipiteensä. Tämän kirjan luetteloon on etsitty niin monta kuin suinkin. Johdantona on laajahko taustoittava essee.