maanantai 4. kesäkuuta 2012

Taskarinostalgiaa ja vesitetyt tulitikut


Viime aikoina on ilmestynyt koko joukko taskukirjojen erikois- ja teemanumeroita. Tänä vuonna alkoi vieläpä kovakantinen kirjasarja Aku Ankan Taskukirja esittää. Sarja tarjoaa vaihtelevien teemojen ympäriltä valittuja tarinoita Aku Ankan taskukirjasta tutuilta italialaistekijöiltä. Se ei ole ainoa näyttävä kirjasarja, jossa on julkaistu taskukirjojen tarinoita. Hinnakkaat opukset ovat varmaankin suunnattu koko perheen luettaviksi, niissähän on teemoihin sopivien asiantuntevien kirjoittajien esipuheet, jotka kiinnostavat vanhempaakin lukijaa.

Ehkäpä näillä kirjasarjoilla tavoitellaan myös ensimmäisen taskaripolven lukijoita, kolmi- ja päälle nelikymppisiä lukijoita, joilla on varaa tällaisiin kirjoihin. Mahtavatko ne tyydyttää heidän nostalgianälkäänsä? Niiden, joiden mielestä uusimmat taskarit ovat yliampuvaa, liian nopeatempoista kohkaamista, liian täynnä nykyaikaisia vempeleitä tai nykypäivän muoti-ilmiöitä tai joiden piirrosjälki tuntuu muuten vain liian oudolta ja erilaiselta, joita itse tuli aikoinaan luettua. "Piirtäjien tyylit ovat niin "moderneja" että ruuduista alkaa olla jo vaikea saada selvää!", "Uusin taskareihin on tungettu kaiken maailman nykyvempaimia ja jotain aivan epärealistisia laitteita ja tapahtumia!". Useimmissa kirjoissa onkin julkaistu uusintoina sarjoja 1970-80-luvuilta. Vähän kuin täkynä vanhemmille lukijoille.

Rikoksen poluilla -kirjassa on julkaistu Romano Scarpan piirtämä klassikkotarina Ruotsalaiset tulitikut. Se julkaistiin suomeksi alkuaan 1970-luvun alkupuolella taskukirjan numerossa 16. Monien muistiin jääneessä lopussa, tarinan viimeisellä sivulla uiskennellaan oluessa. Ilmeisesti jonkin oudon sensuurivipstaakin takia jutun viimeisen sivun ensimmäisessä ruudussa tynnyreissä lukeekin nyt "vettä" ja kuplissa puhutaan vedestä! Mutta kaikkein omituisinta on, että ihan viimeisessä ruudussa tynnyrissä lukee kuitenkin "olutta".

Andrea "Casty" Castellanin (s. 1967) tarinoiden voisi kuvitella miellyttävän vanhojakin taskareiden ystäviä, oikeita "taskarijääriä". Hän on kiinnittänyt monen huomion tasokkailla "uus-vanhoilla" Mikki-tarinoillaan, joista hän on osan myös piirtänyt itse. Häntä on luonnehdittu jopa uudeksi Romano Scarpaksi. Tässä kovakantisessa rikosteemaisessa kirjassa Castylta nähdään Jekkueurot niminen juttu, jossa esiintyy miehen itsensä luoma erikoinen konna Tauno Tuplajekku.

Tuplajekussa (Doppioscherzo) on nähty vaikutteita Jerry Siegelin ja Guido Scalan luomasta jekkuilijahahmosta Giocattolaio (ei suom.), sekä Batman-sarjakuvista tutusta Arvuuttajasta (Riddler). Casty itse kertoo Tuplajekusta:
"Olin sitä mieltä että Mikkiin tarvittiin vaihtoehdoksi joku, joka on tavallaan näiden kahden, koomisen Mustan Pekan ja nerokkaan Mustakaavun, välissä. Sen vuoksi kehittelin Tuplajekun.
"Näistä luonnoksistani voi nähdä kuinka suunnittelin häntä kauan: alkuun tyypin nimi oli Scherzoboy (Pila- tai Keppospoika)... sitten, lähes tiedostamatta, aloin hahmotella sen niin, että se alkoi muistuttamaan hahmoa, jonka muistin lapsena lukemistani sarjoista. Minulla ei ollut siitä mallikuvaa, ainoastaan lapsena piirtämiäni kuvia.
"Nyttemmin, kiitos Inducksin, olen saanut tietää että tämä Il Giocattolaio oli melko suosittu hahmo ja sen oli luonut yksi suosikkitaiteilijoistani: Jerry Siegel! Joten, myönnettävä on; kyllä, Tuplajekku on ulkonäkönsä puolesta paljon velkaa tuolle konnalle. Luonteeltaan hän on kuitenkin hyvin toisenlainen, hän on megalomaaninen huijari, ja hän vihaa Mikkiä erään kauan sitten sattuneen tapauksen vuoksi. Lukijat ovat ottaneet Tuplajekun hyvin vastaan, ja siksi hänet on nähty tähän mennessä jo viidessä tarinassa."

Tuplajekku velmuilee myös uudessa tuplataskarissa Vahtivuoro (389) tarinassa Nukkejen herra. Näissä tarinoissa on aina hyvin mielikuvituksellisia, sci-fi-henkisiä keksintöjä

Casty on tehnyt monia science fictionilla maustettuja jännitystarinoita, joissa on vanhan ajan pulp-henkeä. Hän on Mikki-tarinoissaan onnistuneesti ja persoonallisesti yhdistänyt vanhojen Gottfredsonin sanomalehti-Mikkien kerronnan uudenaikaiseen menoon. Castyn tarinoissa on myös vanhoista Aku Ankan taskukirjoista tuttujen, 1950-70-luvuilla tehtyjen italialaisten Topolino-sarjojen kipinää ja energiaa.


Uudessa taskarissa Kultakypärä (388) ilmestyneessä Mikki Hiiri ja huomisen maailma -tarinassa nähdään Gottfredsonin vanhasta tarinasta peräisin oleva pääpahis. Kikka on tuttu jo Romano Scarpalta. Huikea scifi-tarina pursuaa retrofuturismia ja muistumia sellaisista elokuvaklassikoista kuin Things to Come (Tulevia aikoja, 1936) tai Prisoner of Zenda (Zendan vanki, 1937). Scarpan parhaita pitkiä tarinoita muistuttava tarina valittiin vuoden 2008 parhaaksi Topolino-lehden tarinaksi Papersera.net -sivustolla.

Jäämme odottelemaan kokonaan Castylle omistettua kirjaa.

Castyn haastattelun voi lukea Ankkalinnan Pamauksen numerosta 21.