torstai 21. joulukuuta 2017

DuckTales ykkönen

Lakkautetun Roope-setä -lehden paikan julkaisukartalla ottaa uusi DuckTales. Pamaus sai käsiinsä ennakkokappaleen julkaisusta. Lehti on tietenkin saanut nimensä uudesta animaatiosarjasta, jonka ensi-ilta on Nelosella jouluaattona.

Lehti puolestaan tulee myyntipisteisiin Suomessa heti sen jälkeen 28. joulukuuta. DuckTalesissa on sivuja yhtä paljon kuin "Ropsussa", eli sata, mutta lehden koko on isompi, Akkaria hiukan matalampi B5. Jämäkkä liimaselkäinen lehti tuo mieleen ennemminkin albumin ja suurempi sivukoko tekee sarjoille hyvää.

Lehden pääsarja on peräisin IDW-kustantamon omasta DuckTales-aviisista. Sen sarjakuvat on tehty tiukasti samaan piirrostyyliin kuin TV-sarjakin.

Tässä on siis pitkästä aikaa Yhdysvalloissa tuotettua ankkasarjakuvaa, vaikka varsinaisesti tekijät onkin haalittu Italiasta. Ainoastaan käsikirjoittaja Joe Caramagna on amerikkalainen.

Ainakaan tämä ensimmäinen kymmensivuinen DT-tarina ei ole mikään seikkailu, vaikka sellaista vähän aluksi lupaileekin. Kun pelkää pahinta, ei voi pahasti pettyä. Maanalaisten mysteerien majakka oli suhteellisen mukiinmenevä juttu hiukan Barksin vanhojen kymmensivuisten henkeen. Joku saattaa vierastaa outoa piirrostyyliä, joka ei ole sinällään ole lainkaan huonoa. Ankanpojat vain ovat kummallisia kuutiopäitä ja piirrosviiva muutenkin perinteistä Disney-tyyliä kulmikkaampaa. Luca Usai on sujuvasti vaihtanut viivansa perinteisestä taskareiden italotyylistä tähän.

Jos joku sitten harmitteli Roope-sedän loppumista, niin tavallaan turhaan. Loppuosan lehdestä täyttää uudempi, Ropsusta tuttu italialaisjulkaisujen materiaali. Taikaviitta saa taistella Ulottuvuusmullistus-tarinassa (Paperinik e i conti con le realtà, 2014) kahta Ajastajaa vastaan. Ulottuvuuksia, dimensioita, aikahyppyjä ja supersankarirymistelyä.

Ennakkoon luvattuja urheilusarjakuvia edustaa kuusisivuinen Miekkailu, joka selvittelee lajin historiaa ja saloja humoristisesti. Kamppailulajin varusteet ja välineet tulevat tutuiksi.

Pitkä Wizards of Mickey -tarinasarjan (Mikki ja mestarivelhot) jakso Pimeyden valtakausi (L'età oscura, TL 2680) edustaa tolkienmaista fantasiaa. Tämä on siis jatkoa 2008 ilmestyneelle erikoistaskarille Wizards of Mickey - Taistelu Ylivelhon kruunusta. Lopuksi lehti tarjoaa vielä hassuja monstereita Heshukan tapaan. Mitään perinteisempää Aku-Roope ja kumppanit -materiaalia ei ainakaan tässä numerossa vielä ollut.

Lehden alkusivuilla on myös esittelyitä, johdantona uuden DuckTales (eli Ankronikan) maailmaan, joka poikkeaa hiukan tutusta Ankkalinna-universumista. Voisi tämän olettaa iskevän nuorempaan lukijapolveen. Näin vanha barksisti ei osaa moista ennustaa. Kaiken varalta lehden yläkulmaan varmaankin on painettu "Aku Ankka esittää", mikäli DuckTales sanapari ei kuulosta tutulta. On tietysti vähän hassua, että nimikkosarjakuvaa lehdessä on vain kymmenen sivun verran. Hyvin vaikka lehden loppupuolelle olisi toinen kymmensivuinen mahtunut.

DuckTales N:o 1
28.12.2017
6,90€


Roope-setä Suomessa jo 1949?

Roope-sedän hahmo täyttää tänä jouluna 70 vuotta. Toisaalta juhlia olisi voitu viettää jo heinäkuussa, sillä tarina jossa Roope esiintyi ensimmäistä kertaa lähti Carl Barksin työpöydältä kohti Westernin toimitusta 22.07.1947. Kyseinen sarjakuva oli tietenkin Joulu Karhuvuorella (Christmas on Bear Mountain, W OS 178-02).

Kaikki tietävät jo, kuinka Barks otti idean jouluisen tarinansa kitupiikki-hahmoon Charles Dickensin joulukuvaelmasta A Christmas Carol in Prose (Joulukertomus) vuodelta 1843. Sen päähahmo, saituri Ebenezer Scrooge oli jo ikoninen tyyppi Barksin kehitellessä omaa tarinaansa. Scrooge-sanasta oli tullut rikkaan kitsastelijan synonyymi.

Roope sai lopulta esittää esikuvaansa Ebenezeriä vuonna 1983 valmistuneessa Mickey's Christmas Carol -elokuvassa. Vaan harva kuitenkin tietää, että Roope oli Ebenezerin roolissa jo vuonna 1949 valmistuneessa kuvakertomuksessa! Se julkaistiin Yhdysvalloissa Rexall-kauppayhtiön lehdessä. Mutta tiesittekö että kyseinen tarina myös suomennettiin tuoreeltaan?

Erikoisesti nimetty Miesten kesken -lehti julkaisi sen saman vuoden jouluna kuvataitoltaan hiukan muokattuna. "....MK julkaisee Charles Dickensin herttaisen joulutarinan mukaelman, Walt Disneyn kuvittamana." Roope on tässä käännöksessä nimeltään Scrooge, sen alkuperäisen alkuperäistarinan mukaan - tietenkin. Mutta myös Akun eno (kuten se oikein onkin)!

Hahmo näyttää suuresti Roope Ankalta - siis Scrooge McDuckilta (tosin prillit hänellä näyttäisi olevan vain työpöytänsä ääressä).

Kuvakertomus on varmaankin tehty Disneyn studioilla. Outoa olisi, mikäli siellä ei olisi tunnettu Barksin edellisvuonna luomaa Scroogea. Toisaalta ei mitenkään mahdotonta. (Klikkaa kuvia isommiksi).

Pamaus toivottaa Hyvää Joulua!


Kuvaleikkeestä kiitokset Ilpo Lagerstedtille! Harmi vain se on skannattu mikrofilmiltä, joten sen laatu on kehno. Se on saattanut olla jopa värillinen. MK oli eräänlainen miesten life-style -julkaisu, kauan ennen kuin mokomaa käsitettä oli keksittykään.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Viimeinen Roope-setä -lehti ja uusin Taskari

Roope 454

Roope-setä tuli lehtenä nyt sitten tiensä päähän. Vain vähää ennen kuin lehti olisi täyttänyt 40 vuotta. Eipä kyllä paljon juhlita Roope-hahmonkaan 70-vuotista historiaa. Ei juhlallisuutta, ei lisäsivuja, ei juhlajuttua, eikä mitään sen kummempaa loppurutistusta. Aivan tavallinen ja arkinen norminumero. Lyhyessä jutussa käydään nopeasti läpi lehden vuosikymmenet ja se siitä.

Viimeisen Roopen tarinoista kannattaa huomioida oikeastaan vain ensimmäinen ja viimeinen. Molemmat aivan vastakkaisista syistä.

Laiskasti ajan pyörteissä


Carlo Panaron löperösti kirjoittama tarina Ajan pyörteissä (Zio Paperone e il vortice del tempo, 2007) lainaa - tai no, varastaa - pääideansa häpeämättömästi Don Rosalta (Of Ducks And Dimes And Destinies, 1995).

Tuskin spoilaa tarinaa, mikäli mainitsen, että Milla Magia matkaa menneisyyteen siepatakseen Roopen ensilantin tämän hoivista, ennen kuin tällä on turvanaan arsenaalin verran murtohälyttimiä ja noidanpaljastustutkia. Ennen rikastumista napattu lantti ei tietenkään omaa mitään voimia, eikä Roopekaan ole ilman sitä vaurastunut. Kolikko on siis palautettava. Lukekaa ennemmin Rosa alkuperäinen tarina. Ainoastaan Saluuna Rivollin pianistina vilahtava Carl Barks ilahduttaa hieman.

Välissä olevaa Suuri pokaalijahti -tarinasarjaa en ole edes jaksanut seurata ensimmäisen jakson jälkeen. Vauhdikasta juoksemista paikasta toiseen ja paukkufarssia.

Kirsikkahillokieroilua


Guido Martinan ja Giovan Batista Carpin tarinassa Cumulus Cumitus (Zio Paperone e la nube decolorante) Roope ja Aku punovat suorastaan edesvastuuttoman rikollisia juonia. Martinan kirjoittamissa jutuissa Roope on usein aikamoinen ketkula. Kuten siis tässäkin. Ilman muuta viimeisen numeron paras sarjakuva. Ankanpojat toimivat moraalin ja järjen äänenä ja antavat nuorille lukijoille ajattelemisen aihetta - ja samaistumispintaa aikuisten typeryyksiä katsellessa.

Juttu ottaa kantaa elintarviketeollisuuden epäkohtiin, jotka tuntuvat olevan jatkuvasti ajankohtaisia. Tarkemmin tarinassa otetaan esiin ns. atsovärit, joiden haitallisuudesta ihmisten terveydelle on keskusteltu jo vuosikymmeniä. Ilmeisesti amarantin käyttö kiellettiin Italiassa tarinan valmistumisen aikaan 1970-luvun lopulla.

Roope on helisemässä kuultuaan, että amarantilla värjätyt elintarvikkeet ovat juuri tulleet kiellon piiriin, ja jo valmistetut on tuhottava. Työttömänä jälleen vaikeroiva Aku keksii kieron juonen, jolla Roopen kirsikkahillot (promille kirsikkaa, loput väri- ja makuaineita) saadaan kaupan hyllyille. Samalla Aku siis työllistyisi, kuluttajien terveydestä viis.

Etikettien vaihtamisen lisäksi väriaine tehdään näkymättömäksi kemiallisella valkaisulla. Kemianteollisuutta edustavaa Pelle Pelotonta käytetään tilanteessa kierosti hyväksi. Onneksi ankanpojat varoittavat Pelleä, joka osaa tehdä vastasuunnitelman.

Taskari 459

Scarpan Hessu ja kaijat.
Uudesta taskukirjasta poimin parhaat rusinat tähän. Tässäkin on vain kaksi kelvollista juttua.

Abramo ja Gianpaolo Barosson kirjoittama ja Romano Scarpan piirtämä Mikki-hiiri -seikkailu toisintaa vanhan Gottfredsonin tarinan Mickey Mouse Outwits the Phantom Blot (1939) perusjuonen. Kyseinen juttuhan oli Mustakaavun ensiesiintyminen. Siinä salaperäinen kaapuniekka ryöstelee ainoastaan tietyn merkkisiä kameroita saadakseen käsiinsä juuri tietyn yksittäisen kameran.

Nyt Mustakaapu on papukaijojen perässä, ja löytääkseen siis yhden ainoan tietyn kaijayksilön, tekee outoja rikoksia. Heti alkuun hän hypnotisoi Hessun papukaijojen kouluttajaksi. Alkuperäistarinassa juju oli kätketty kameraan, tässä papukaijan pölinään. Eli on tässä pikku ripaus Barksin Lumottua papukaijaakin (Pixilated Parrot). Tokihan Scarpan piirtämän Hessun hölmöilyjä seuraa ilolla.

Castyn eeppinen fantasia


Castyn kirjoittama ja piirtämä pitkä tarina Hyinen valtakunta (Topolino e l'impero sottozero, 2015) on upea sekoitus todellista historiaa, eeppistä fantasiaa, taruja ja myyttejä (Agartha) muinaisilta ajoilta. Vuoden 1709 suuri kylmyys tapahtui todella ainakin Euroopassa, eikä sen syytä kaiketi osata vieläkään selittää. Tarinaan on kiedottu vanhoja taruja sieltä täältä ja muilta osin se on välillä kuin poliittinen agenttitrilleri, toisilta osin kuin täysiverinen katastrofielokuva ja sitten taas korkeaa fantasiaa ja vanhoja satuja. Ihastuttavan monipuolinen tarina on vieläpä kuvitettu huikeasti täyttä sense of wonderia hehkuen. Varsinkin loppupuolella on upeita näkymiä. Pelkästään tämä tarina tekee tästä taskarista hankkimisen arvoisen.