perjantai 24. joulukuuta 2021

Samu Sirkan joulutervehdys

Jouluaattona moni vetäytyy sulattelemaan jouluateriaa perinteisen Samu Sirkan joulutervehdyksen parissa. Tunnin mittaisessa ohjelmassa Samu availee elokuvallisia joulukortteja kaikilta ystäviltään. 

Ohjelma koostuu jouluisista lyhytfilmeistä ja muutamien pitkien animaatioelokuvien valikoiduista kohtauksista. Aku käärii lahjapaketteja, Mikki ja Pluto koristelevat joulukuusta, Peter Pan ystävineen lentää kohti Mikä-Mikä-Maata. Siellähän se on aina ollut, aattoillassa. Aina! Vai onko sittenkään?

Samu-Sirkan joulutervehdyksessä on alun perin kyse Walt Disney's Wonderful World -sarjan 5. tuotantokauden jaksosta numero 12, vuodelta 1958. Yhdysvalloissakin sitä esitetään tuon tuostakin jouluisin, ja se tunnetaan yleisesti nimellä From All of Us to All of You.

Mutta onko sitä tosiaan esitetty "aina" joka joulu? YLE TV1 alkoi esittää Samu-Sirkan joulutervehdystä aatonaattona 1978, eli vasta 20 vuotta ohjelman valmistumisen jälkeen. Se pysyi aatto-ohjelmistossa vuoteen 1983 saakka. Sen jälkeen sen esittämiseen tuli peräti kahdeksan vuoden tauko, ja se tuli takaisin Suomen televisiokanaville Kolmoskanavan puolelle jouluna 1991. Siitä se siirtyi luontevasti MTV3:n jouluperinteeksi. Joskaan sielläkään se ei ole ollut aivan joka vuosi.

Ruotsissa ohjelmaa alettiin esittää jo vuoden 1960 jouluaattona ja siellä sillä onkin hyvin vankka asema. Perheet kerääntyvät television eteen jouluaattona tarkalleen klo 15 kun Kalle Anka och hans vänner önskar God Jul alkaa. Jouluinen rituaali on pitänyt pintansa videoiden, levytallenteiden ja suoratoiston puristuksissakin. Ohjelmaa ei missään nimessä tallenneta myöhemmin katsottavaksi, tai tuijotella suoratoistopalvelusta. Lineaarisen television ääreen on vuosittain kokoontunut 3–4 miljoonaa ruotsalaista.

Tanskassa Disneys Juleshow: Fra Alle Os til Alle Jer nähtiin ensi kertaa 1967 mutta joka vuosi se on sielläkin tullut vasta vuodesta 1975 alkaen. Sitä ei välttämättä esitetty aina jouluaattoisin, vaan esityspäivä vaihteli 23.–26.12. Norjalaiset ovat seuranneet Samun joulutervehdystä nimellä  Donald Duck og vennene hans vuodesta 1979 alkaen. 

Helsingin Sanomien digiarkistoja (aikakone.hs.fi) kaivelemalla tv-ohjelmatiedoista voidaan nähdä, että Samun esittäminen juuri jouluaattona tuli perinteeksi vasta vuonna 1995. Tarkemmin sen paikka vakiintui juuri iltaseitsemän aikaan 2000-luvun alussa.


1978 23.12. TV1 klo 18.45

1979 24.12. TV1 klo 15.25

1980 ei Samua, mutta Danny Kayen kanssa Disneylandissa, 25.12. klo 18.15 Mtv (Yle1)

1981 ei Samua

1982 24.12. TV2 klo 17.05

1983 24.12. TV2 klo 16.15

1984 ei Samua

1985 ei Samua

1986 ei Samua

1987 ei Samua

1988 ei Samua

1989 ei Samua

1990 26.12. TV3 klo 16.50 (lisäksi dokkari Walt Disneystä, Aku Ankan syntymäpäivä-koostepätkis ja Maija Poppanen)

1991 25.12. TV3 klo 16.50

1992 24.12 MTV3 klo 19.05

1993  Ei Samua, mutta Nalle Puhin jouluhuolet 24.12 TV3 ja Hessun joulumelut 25.12. MTV3

1994 ei Samua, mutta aattona klo 13.15 Disneyn taikayö, "viihdettä Euro Disneyssä".

1995 24.12. MTV3 klo 13.55

1996 24.12. MTV3 klo 15.10

1997 24.12. MTV3 klo 16.00


- Helsingin Sanomien digiarkistosta puuttuvat vuosien 1998–2012 välillä ilmestyneet lehdet.


2013 24.12. MTV3 klo 19.10 -->vuosittain jämptisti.


sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Aku Ankka -lehti 70 vuotta!


Tänään 5.12.2021 vietetään ankallispäivää, eli Aku Ankka -lehden vuosipäivää. Tänä vuonna lehti täyttää pyöreät 70 vuotta! Päivämäärä on enemmän tai vähemmän sattumalta myös Walt Disneyn syntymäpäivä. Hän täyttäisi siis tänään 120 vuotta.

Aku Ankka lennähti joulukuussa 1951 maatalousvaltaiseen Suomeen, kaikin tavoin mustavalkoisen harmaaseen ja hitaasti sodasta toipuvaan maahan. Sarjakuvalehtiä oli hyvin vähän.

Vuonna 1949 aloittaneet Sarjakuvalehti, Buffalo Bill sekä hyvin lyhytikäiseksi jäänyt Seikkailusta seikkailuun olivat kaikki kokonaan tai osin mustavalkoisia. 

Sanomalehtien harvat sarjakuvat olivat nekin mustavalkoisia. Suomen suosituin sarjakuva oli Kuluttajain lehdessä ilmestynyt Pekka Puupää, josta saatiin kokoelma-albumi kerran vuodessa. Hehkuvissa väreissä ilmestynyt Aku Ankka oli jotain aivan ihmeellistä.


Sanoma Osakeyhtiön kirjapainojohtaja Risto Kavanne aloitti neuvottelut Aku Ankan julkaisemisesta jo vuonna 1949 tanskalaisen Gutenberghus-yhtiön kanssa. Se oli hankkinut Disney-lehtien julkaisuoikeudet koko Skandinaviaan ja Saksaan vuonna 1947. Sanoma teki jo neuvottelujen aikana sarjakuvalehtien painatuskokeita sanomalehtirotaatiolla, joskin tulokset olivat kehnoja.

Sanoma kuitenkin kiirehti saadakseen julkaisusopimuksen, sillä myös Yhtyneet Kuvalehdet, Tammi ja Paletti olivat osoittaneet kiinnostuksensa Aku Ankan julkaisemiseen. Sopimus saatiin aikaiseksi 17.10.1949. Painopaperin säännöstely ja Sanoman uuden laakapainokoneen viivästyminen kuitenkin lykkäsi lehden aloitusta vielä parilla vuodella.

Sanoma Osakeyhtiön painolaitos Helsingin keskustassa Ludviginkadulla ei enää 1950-luvulle tultaessa täyttänyt uuden ajan vaatimuksia. Pitäjänmäelle oli jo 1940-luvun viimeisinä vuosina alettu suunnitella yhtiön uutta siviilikirjapainon uudisrakennusta. Aku Ankan ensimmäiset numerot oli määrä painaa siellä, mutta sen rakentaminen viivästyi pahasti muun muassa putkimieslakon vuoksi.

Tästä syystä Aku Ankan viisi ensimmäistä numeroa painettiin vielä Ludviginkadun vanhalla arkkioffset-koneella. Näitä aivan ensimmäisiä numeroita pidetään tästä syystä erityisen hyvälaatuisina. Arkkipainossa voitiin käyttää laadukkaampaa paperia ja värinsäätömahdollisuudet olivat offsetrotaatiota paremmat.


Akun aloittaessa ilmestymisensä oli sodanjälkeinen painopaperin säännöstely yhä voimassa. Joulukuussa 1951 ilmestyneen näytenumeron painosta piti pudottaa suunnitellusta 50 000 kappaleesta 37 000 kappaleeseen, kun viranomaiset vähensivät Sanomalle tätä tarkoitusta varten myönnetyn paperin määrää. Melkein koko painos myytiin loppuun ja levikki kasvoi hirmuista vauhtia. Seuraavana vuonna se oli yli 45 000 ja 1953 päästiin jo reilusti yli 60 000 kappaleen.

Aku Ankkaa hyödytti tietysti myös varsin otollinen markkinatilanne – suuret ikäluokat, eli vuosina 1945–1949 syntyneet, joita oli reilusti yli puoli miljoonaa, alkoivat opetella lukemaan. 

Sanoma satsasi paljon markkinointiin. Helsingin Sanomissa lehteä mainostettiin etusivulla useita päiviä ennen ilmestymispäivää nokkelan salaperäisesti Akun kuvalla ja tekstillä ”Minä tulen pian”.

Ankan päätoimittajaksi nimitettiin Sirkka Ruotsalainen (os. Nuormaa, 1901–1995). Hän oli Valittujen Palojen päätoimittaja ja Helsingin Sanomien päätoimittajan Eljas Erkon sihteeri. Ruotsalainen oli vastannut Hesarin artikkeleiden, ulkomaan uutisten ja sarjakuvien käännöksistä jo vuodesta 1930 lähtien. Ruotsalaisella oli siis Aku Ankan ja Mikki Hiiren kääntämisestä jo pitkä kokemus.

”Uuden kuvasarjalehden ’Aku Ankan ja kumppanien’ ilmestymisen merkeissä oli Sanoma Oy:n toimesta eilen järjestetty Hotelli Vaakunassa iltapäivävastaanotto, jonka yhteydessä Walt Disneyn Mickey Mouse Corporationin Euroopan-johtaja Ole Friis-Jensen luovutti uudelle aikakauslehdelle menestystä toivottaen Walt Disneyn Aku Ankkaa esittävän alkuperäispiirroksen. Mainittakoon, että tilaisuus sattui kuuluisan taiteilijan, Aku Ankan ’isän’ 50-vuotispäiväksi. – Kuvassamme vas. Sanoma Oy:n kirjapainon johtaja, ekonomi Risto Kavanne, Aku Ankka ja kumppanit -lehden päätoimittaja Sirkka Ruotsalainen, prokuristi Maija Kivistö ja johtaja Friis-Jensen.”
Alusta alkaen Ruotsalaisen pyrkimyksenä oli vaalia lehden käännöksissä hyvää suomen kieltä. Vaikka puhekuplien tekstit olivat tasalaatuista yleiskieltä, saatiin eri hahmoille oma persoonallinen puheenpartensa kullekin ominaisin lausahduksin ja hokemin. 

Mummo Ankalla saattoi olla vanhahtavia sanoja tyyliin ”herttinen sentään”, Roope tokaisi tuon tuostakin ”voihan mammona” ja niin poispäin. Ainoa myönnytys slangin suuntaan oli Hessun rento ”mä”, eräänlaisena pikanttina mausteena. Niin, ja tietenkin Aku Ankan oma interjektio ”kääk”, joka pääsi Kotimaisten kielten keskuksen julkaisemaan Kielitoimiston sanakirjaan lopulta vuonna 2012.

Lisää Aku Ankka -lehden historiasta ja kaiken maailman Disney-sarjakuvista voit lukea lisää kirjasta Disney-sarjakuvien historia 1920-2020. 

tiistai 24. elokuuta 2021

Pildivihik Virosta

Disneyn tuotanto murtautui ajoittain jopa rautaesiripun läpi. Aiemmin olen kertonut karjalan kielellä julkaistuista Kolme potshin poigasta -kirjasista, jotka oli julkaistu Venäjän Karjalassa 1930-luvun lopulla peräti generalissimus Stalinin toimeksiannosta! Muistamme myös Sergei Eisensteinin ihailevat esseet Disneyn lyhytelokuvista. Olen kertonut myös Neuvosto-Virossa 1970-luvun alussa julkaistusta kovakantisesta kokoelmasta Disney-sarjakuvia

Itse asiassa Disneyn sarjakuvia nähtiin Neuvosto-ajan Virossa ainakin jo 1960-luvulla satunnaisesti sellaisissa lasten ja nuorten pioneerilehdissä, kuten Säde ja Pioneer. Säde-lehteä julkaisi vuosina 1946–1990 Eestimaa Kommunistliku Partei Keskkomitee Kirjastus, eli Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean kustantamo.

Aku pikkupioneerien
Säde-lehdessä 1972.

Vielä vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista julkaistiin vuonna 1990 neljän numeron verran Pildivihik-nimistä sarjakuvalehteä. Sen varsin sekalaisten sarjojen joukossa oli muutamia Disney-sarjakuvia. Lehden kakkosnumerosta löytyy kaksi Disney-sarjista, yksi Mikki Hiiri -tarina ja yksi pienestä höyryhinaajasta kertova Pikku Purtilo -sarjakuva nimellä Väike puksiir. Molemmat on piirretty uudelleen epävarmalla viivalla "läpipiirtäen". Kannen siihen on tehnyt arvostettu lastenkirjailija, runoilija ja muusikko Henno Käo (1942–2004). Lehden sisäsivut on oudosti painettu hennon vaaleansiniselle paperille.

Harrastelijamaisesta painoasusta huolimatta lehden julkaisija oli yksi Viron suurimpia kustantajia, Eesti Raamat. Se on vanhin yhä toimiva virolainen kustantamo. Vaikka se on toiminut nykyisellä nimellään vasta vuodesta 1964 lähtien, juontavat sen juuret 1900-luvun alkuun.

Mikki-tarina Miki ja Pluuto seiklused on kopioitu kömpelösti Jack Bradburyn piirtämästä tarinasta Mistaken Identity (Ei lomamatkaa ilman seikkailua, S 68014) vuodelta 1968. Pikku Purtilo -sarja on puolestaan kopsattu Walt Disney's Comics and Stories -lehden numerossa 79 ilmestyneestä tarinasta vuodelta 1948. Pikku laivahahmo Little Toot periytyy Hardie Gramatkyn lastenkirjasta, josta Disney teki animaation episodielokuvaan Melody Time (Säveltuokio, 1948). Sarjakuvan piirsi Harvey Eisenberg.

Virolaisen sarjakuva-asiantuntijan Ivar Lausin mukaan on mahdollista, että nämäkin tarinat on julkaistu alkuaan joskus 1960- tai 1970-luvulla jossakin nuorten pioneerilehdessä. Lehden muita amerikkalaisperäisiä sarjoja ovat Hanna & Barberan TV-hahmoista yhtä kehnosti tehtyjä mukaelmia. Lehden nelosnumerossa on myös alkuperältään ehtoja virolaisia sarjakuvia ja Andres Jaaksoon lyhyt artikkeli sarjakuvien historiasta.

Apinalaatikon mukaan lehden painos (Trükiarv) oli muhkeat 100 000 kappaletta. "Taiteelliseksi toimittajaksi" mainittu "H. Tikand" saattaa olla lastenkirjakuvittaja Helvi Tikand.

Säde-lehden skannauksesta kiitokset Ivar Lausille!

torstai 15. heinäkuuta 2021

Disney-sarjakuvien historia ilmestynyt!

Monen vuoden työ on valmis! Lähes 400 sivua asiaa kaikenmaailman Disney-sarjakuvista!

Disney-sarjakuvien historia on yllättävä, kiehtova ja välillä hämmästyttäväkin sukellus ympäri maailmaa yli 80 vuoden aikana tuotettuihin Disney-sarjakuviin.

Kirja tarkastelee kansainvälisesti tuotettuja Disney-sarjakuvia oman aikansa historiallista, yhteiskunnallista ja kulttuurista taustaa vasten. Miten toinen maailmansota vaikutti sarjakuviin, niiden tuottamiseen ja julkaisemiseen? Minkälaisia vaikutuksia sodanjälkeisellä, sarjakuvavastaisella ilmapiirillä oli Disney-sarjakuviin? Miten Mikki ja kumppanit levisivät ympäri maailman? Kirja on ennennäkemättömän laaja katsaus Disney-hahmojen tuotantoon kautta aikain. Globaali kustannustoiminta kunkin maan ominaispiirteineen on antanut omat sävynsä periamerikkalaisen sarjakuvan kaanoniin.

Suomi-osioon sisältyy myös laaja katsaus tänä vuonna 70 vuotta täyttävän Aku Ankka -lehden historiaan.

Disney-sarjakuvia on tuotettu yli yhdeksän vuosikymmenen aikana ainakin Yhdysvalloissa, Englannissa, Italiassa, Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa, Espanjassa, Ranskassa, Argentiinassa, Brasiliassa, Egyptissä, Jugoslaviassa, Japanissa ja pienimuotoisesti myös Suomessa. Piirtäjiä ja kirjoittajia löytyy vielä useammasta maasta.

Ja löytyypä kirjasta myös näyte itsensä Walt Disneyn piirtämästä sarjakuvasta!

Katso mahtipontinen esittelyvideo:




perjantai 25. kesäkuuta 2021

Eteläisen naapurimaamme Disney-julkaisuista

Neuvosto-Viron aikana maassa ilmestyi Disney-sarjakuvia tasan yhden kirjakokoelman verran. Kovakantinen, kulttimainetta nauttiva Piilupart, Miki ja teised (Aku, Mikki ja kumppanit) ilmestyi tallinnalaisen Kunst-kustantamon julkaisemana vuonna 1972. 

Kirjan sarjat on esilehden tietojen mukaan käännetty suomenkielisistä Aku Ankoista ja samassa yhteydessä mainitaan myös Sanoma osakeyhtiö. Tiedossa ei ole, onko todellista yhteistyötä ollut.

Sarjakuvatarinoiden koostajaksi mainitaan T. Viirand. Kyseessä on toimittaja, kirjailija ja kääntäjä Tiiu Viirand (s. 1939). Hän toimi äidinkielen ja historian opettajana ennen kuin ryhtyi vuonna 1965 Kunstin kustannustoimittajaksi. 

Kyseessä on ainoa Neuvostoliitossa julkaistu Disney-sarjakuvien kokoelma! Kaiken kukkuraksi kirjan 30 000 kappaleen painos tehtiin Kommunist-nimisessä kirjapainossa! Seuraavana vuonna kirjasta tehtiin vielä pehmeäkantinen versio. Olisi hauska tietää, mitä Viron kommunistipuolue ajatteli tästä kirjasta. Kunst oli kuitenkin valtio-omisteinen, Neuvostoliiton taiderahaston alaisuudessa toimiva kustantamo. Taidekirjoihin keskittynyt julkaisija toimi vuosina 1957–2019.

Carl Barksin Piilupart

Piilupart, Miki ja teised -kirjan esipuheessa esitellään lyhyesti Walt Disneyn henkilö ja joitakin hahmoista sekä mainitaan venäläisen Edgar Mihailovitsh Arnoldin vuonna 1968 kirjoittama kirja Walt Disney elu ja muinaisjutud, joka julkaistiin Virossa vuonna 1973.

Eesti-radion kulttuuritoimituksen 90 kirjaa, 90 päivää -ohjelmasarjassa toimittaja Urmas Vadi kertoo, kuinka kirjaa jonotettiin kirjakaupoissa pitkään. Jokaisen itseään kunnioittavan pojan ja tytön oli pakko saada tämä kirja. Ilman sitä et ollut mitään. Kirja on ollut viime vuosiin saakka haluttu nostalginen keräilykohde.

Aivan ensimmäiset Walt Disney -kirjat julkaistiin Virossa ensimmäisen tasavallan aikana, vuosina 1936–1937. Maaling-yhtiö julkaisi kuusi pientä amerikkalaisperäistä kirjaa, Miki-Hiir tondilossis, Miki-Hiir metsikus läänes, Miki-Hiir esitab jutu Peeter ja PeetMiki väiksed nõbud ja Noa laev „Ark“, sekä aapisen Miki-Hiire ABD

Gottfredsonin sarjakuvista tehty kuvitettu proosakirja.
Aapista lukuun ottamatta kirjat ovat käännöksiä Western-Whitmanin julkaisemista Little Big Bookseista, jotka ovat sarjakuvista tehtyjä pienikokoisia kuvakirjoja. Myöskin Mikki Hiirin sanomalehtisarjakuva ilmestyi Eesti Päevaleht -sanomalehdessä 1937–1940. Mikki-stripin julkaisu loppui 22.6.1940, päivä Neuvostoliiton miehityksen jälkeen. Neuvostotasavalta Virosta tuli 21.7.1940 ja Neuvostoliittoon se liitettiin virallisesti 5.8.1940.

Piilupart, Miki ja teisedin jälkeen Disney-sarjakuvia Virossa nähtiin vasta maan itsenäistyttyä vuonna 1991. Egmont Estonia aloitti Miki Hiir -lehden julkaisun vuonna 1992. 

EDIT (5.7.2021): Liettualainen versio tästä kirjasta ilmestyi 1980. Ančiukas Donaldas, peliukas Mikis ir kiti on lyhennetty laitos, ja siinä on vain 44 sivua ja kuusi sarjakuvaa. Tiedosta ja kuvasta kiitokset Ivar Leusille!

Alla oikealla näyte Eesti Päevaleht -sanomalehden Mikki-stripistä vuodelta 1937. Miki Hiir Päevalehes - oktoober 1937.

Mikki ilmestyi Eesti Päevlehtessä 4.10.1937–22.6.1940.

Tiiu Viirand Wikipeediassa. 
Eesti-radio: 90 kirjaa, 90 päivää, Urmas Vadi
Piilupart, Miki ja teised Inducksissa.
Ivar Lausin blogi Pikseldused, jossa on myös paljon Disney-asiaa.



keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Kolme pientä potsin poikasta Karjalasta

Luultavasti maailman harvinaisin Disney-julkaisu on karjalan kielellä julkaistu piskuinen lehtinen Kolme potshin poigasta (КОЛМЕ ПОЧИН ПОИГАСТА). Se on painettu Petroskoissa (Petrozavodskissa) toisen maailmansodan kynnyksellä 1939. Säilyneitä kappaleita ei liene kahta tai kolmea enempää!

Hyvin pienikokoinen lehti on painettu huonolle ja ohuelle paperille. Apinalaatikko ilmoittaa lehtisen vastaavaksi toimittajaksi henkilön nimeltään Smirnova ja ”tekniseksi toimittajaksi” yhtä etunimettömän Nikolajevin. (Отв. ред. Смирнова. техн ред. Николаев). Julkaisijaksi on merkitty yksinkertaisesti vain ”Karelian valtion julkaisija Petroskoissa 1939”.

Merkintä "Glavlita Karjalan ASSR B-38" apinalaatikon tekstissä tarkoittaa että valtion sensuuriviranomainen on sen hyväksynyt. Glavlit oli Neuvostoliiton valtion ennakkosensuurista vastaava viranomaiselin. Tekijänoikeusmielessä tämä julkaisu saattaa kuitenkin olla luvaton, koska Disneyn nimeä ei näy missään. Venäjällä ei muutenkaan perustettu jostain kansainvälisistä tekijänoikeuksista. Ei ennen eikä jälkeen vallankumouksen.

Vihkosen teksti on karjalaa, mutta kyrillisin kirjaimin. Apinalaatikon tekstit ovat venäjää ja ”alkuteokseksi” onkin merkitty Tri Porosenko. Venäjänkielisen version painos oli tiettävästi peräti miljoona kappaletta! Potsin poikasten julkaisutiedot kertovat tämän karjalankielisen painoksen olleen ainoastaan 3600 kappaletta (Тираж 3600). Tähän pikku vihkoseen piirrokset on melko huolellisesti kopioitu alkuperäiskuvituksesta, mutta syy voi olla yhtä hyvin painotekninen siinä missä tekijänoikeudellinenkin.

Siitä ei ole tietoa, miten tämä kirjanen päätyi neuvostovenäläisen valtiollisen julkaisijan julkaisuohjelmaan. Walt Disneytähän ei toki vielä Neuvostoliiton alkuaikoina pidetty hirvittävänä kapitalistisena hapatuksena. Kaikkihan Mikki Hiirestä tykkäsivät, ja Kolme pientä porsasta oli niin Hitlerin, Stalinin, Mussolinin kuin Franconkin suosikkifilmejä. Sergei Eisenstein kirjoitti vielä toisen maailmansodan aikana Disneystä: ”Tämän mestarin tuotanto on Yhdysvaltain suurin panos taiteeseen”.

EDIT 17.7.2021

Timo Niittyrannan
vinkkauksesta päädyin venäläisen kirja-arkiston ”Kirjamonumenttien rekisterin” digitoitujen materiaalien pariin.  Tämä Potsin poikanen -lehdykkä löytyy sieltä digitoituna MUTTA rekisterissä on toinenkin karjalankielinen kirja samasta aiheesta, vuodelta 1938.  Kyseessä on ilmeisesti tverinkarjalankielinen versio ja se saattaa olla vielä tätäkin harvinaisempi tapaus!

Lisäksi arkistosta löytyy kohdetta kuvaileva asiantuntijalausunto:
Johtopäätös kirjamonumentin tutkimustuloksista”. PDF-tiedoston pääkohdat löytyvät käännettynä alta. Käännöksestä kiitos Timo Niittyrannalle! Helsingin Sanomien vuonna 1979 ilmestyneessä jutussa mainittu Stalinin mahtikäsky ei liene tämän valossa kaukaa haettu! Hesarin jutussa ei mainita kirjoittajaa, mutta se lienee Markku Kivekäs, joka oli kai tällaisenkin tiedon tuohon maailmanaikaan jostain saanut.

"1920-luvulla ja 1930-luvulla, niin sanotun kielirakentamisen aikana, Neuvostoliitossa tehtiin töitä kansallisen kirjoitusjärjestelmän luomiseksi niille Neuvostoliiton kansojen kielille, joilla ei ollut omankielistä kirjallisuutta ja joihin kuuluivat karjalaiset. Vuonna 1931 karjalaisille, jotka asuivat Moskovan Tverin alueella (ns. Kalininin alue vuoteen 1935 asti), Moskovan asiantuntijat Idän kansojen etnisen kulttuurin instituutista kehittivät karjalaisen kirjallisuuskielen. Se perustuu Tolmachevin murteeseen latinalaisin aakkosin. Neuvostoliitossa julkaisu karjalan kielellä latinalaisin aakkosin kesti vuoteen 1940. On kuitenkin olemassa aikaisemman ajanjakson painoksia, jotka julkaistiin 1920-luvulla Suomessa (esimerkiksi kopio NB PK: n kokoelmasta: Vieronvirzie / Suomen lähetysseura; karjalan kieleh kiändäniih E. V. Ahtia. - Helsinki, 1923. - 229 s.).

 Karjalan ASSR: ssä vuonna 1937 yritettiin luoda karjalan kirjoituskieli ja yhtenäinen karjalan kirjallinen kieli , joka perustui oikeaan karjalaiseen murteeseen ja venäläiseen grafiikkaan (kyrillinen). Kansankomissariaatti määräsi aloitettavaksi yhden karjalan kirjallisen kielen luomisen 14. helmikuuta 1938, joka määräsi julkaisemaan kirjat karjalan kielellä kyrillisin aakkosin. Kyrillinen julkaisu jatkui vuoteen 1940 asti. Vuonna 1940 Karjalan ASSR muutettiin karjalais-suomalaiseksi liittotasavallaksi ja karjalan kieli korvattiin suomalaisella kirjallisuuskielellä. Vuodesta 1940 vuoteen 1989, karjalan kieli oli olemassa vain suullisessa perinteessä, joilla ei ole painettuja painoksia (kirjoja, aikakauslehtiä, sanomalehtiä jne.) 

Vuonna 1989 aloitettiin karjalan kirjoitetun kielen jälleenrakentaminen. Karjalan kielellä (sekä latinaksi että suomeksi) julkaistut kirjat 1920- ja 1940-lukujen välillä ovat ensimmäisiä painettuja karjalankielisiä kirjoja. 

(Huom: tämän kirjoittaja EI OMISTA kyseistä julkaisua!)

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Disney-sarjakuvien historia tulossa!


 Monivuotinen suurtyö on nyt tehty! Liki 400-sivuinen kirja on nyt painossa ilmestyy heinäkuussa.

Disney-sarjakuvien historia on yllättävä, kiehtova ja välillä hämmästyttäväkin sukellus ympäri maailmaa yli 80 vuoden aikana tuotettuihin Disney-sarjakuviin. 

Kirja tarkastelee kansainvälisesti tuotettuja Disney-sarjakuvia oman aikansa historiallista, yhteiskunnallista ja kulttuurista taustaa vasten. Miten toinen maailmansota vaikutti sarjakuviin, niiden tuottamiseen ja julkaisemiseen? Minkälaisia vaikutuksia sodanjälkeisellä, sarjakuvavastaisella ilmapiirillä oli Disney-sarjakuviin? Miten Mikki ja kumppanit levisivät ympäri maailman? 

Kirja on ennennäkemättömän laaja katsaus Disney-hahmojen tuotantoon kautta aikain. Globaali kustannustoiminta kunkin maan ominaispiirteineen on antanut omat sävynsä periamerikkalaisen sarjakuvan kaanoniin.

Suomi-osioon sisältyy myös laaja katsaus tänä vuonna 70 vuotta täyttävän Aku Ankka -lehden historiaan.

Ennakkotilauksen kirjasta voi tehdä jo Turun Sarjakuvakaupan nettikaupasta.