maanantai 19. tammikuuta 2015

Vuoden 2014 kohokohtia

Otetaanpas lyhyt katsaus tärkeimpiin julkaisuihin ja muuhun viime vuoden aikana tapahtuneeseen.

Viimeinkin Gottfredsonia taas suomeksi!


Mikin oma sanomalehti - Floyd Gottfredsonin parhaita tarinoita
Sanoma Media Finland Oy 2014
Toimitus: Ville Viitanen, Aki Hyyppä
Esittelytekstit: David Gerstein
ISBN: 978-951-32-3919-0

Ehdottomasti vuoden 2014 Disney-sarjakuvakirja. Mikin oma sanomalehti on todella komea ja iso (28,7 x 36,5 cm) opus. Vanhan hyvän ajan jättikirja parhaasta päästä. Seitsemänkymmentäluvulla ilmestyneet Minä Aku Ankka ja muut jättikirjat saivat aikanaan suorastaan legendaarisen maineen. Tämä kirja on niiden täysiverinen perillinen.
Huoletta voi sanoa, että oli jo aikakin saada uusi kokoelma Floyd Gottfredsonin parhaita Mikki-sarjoja. Viimeisin, Mikin Suuret seikkailut ilmestyi 1981 ja tuoreinkin uusintapainos siitä taitaa olla vuodelta 1993.
Muutamakin kirjan sarjakuva sisältää poliittisen korrektiuden kannalta melko hankalia kohtauksia. Kokoelman vanhimmassa jutussa Mikki seilaa aarresaarelle, vuodelta 1932 kohdataan viidakossa stereotyyppisiä turpeahuulisia afrikkalaisia ihmissyöjiä, jotka vääntävät alkukielellä leveätä etelävaltioiden murretta; ”Yazzuh, Boss! Ah foun' 'im runnin' through de woods”. Myöhemmässä tarinassa Putkimieskopla nähdään yövartijan sijaisena kengänkiillottaja, joka on selvästi mustaihoinen henkilö (s. 35). Tyyppi on aikakauden elokuvista tuttu, sellaisten koomikoiden kuin Stepin Fetchitin tai Willie Bestin usein esittämä laiskansutjakka hahmo, joka on aina joko talonmies, kadunlakaisija tai kengänkiillottaja.
Sisällysluettelossa kahden sarjan kohdalla mainitaan, ettei niitä olisi aiemmin julkaistu Suomessa lainkaan. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kirjan kaikki sarjat on julkaistu aikanaan Helsingin Sanomissa. Midaan sormus vieläpä niinkin äskettäin kuin 5.2.—18.5.1988, jolloin Gottfredsonin Mikkejä julkaistiin Hesarissa uusintana.
Lue koko arvostelu Pamauksen numerosta 31.

Yksityiskohtainen selonteko Waltin Euroopan matkasta


Didier Ghez:
Disney’s Grand Tour
Walt and Roy’s European Vacation Summer 1935
Theme Park Press, 2013
ISBN 978-0-9843415-8-0
148 s. m/v ja 4-värinen, kovakantinen

Disneyn veljekset tekivät vaimoineen yhdistetyn loma- ja työmatkan kesällä 1935. Eurooopan kiertomatkalla on Disney-mytologiassa lähes myyttinen maine. Reissusta kerrotaan mitä hurjimpia tarinoita, joiden mukaan Walt olisi tavannut niin paavin, Benito Mussolinin kuin Adolf Hitlerinkin.
Matka kulkeutui Englannin kautta Ranskaan, Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin ja lopulta Italiaan. Ghez käy kiertomatkan yksityiskohtaisesti läpi. Hän on kaivanut esille lehtijuttuja, kolunnut arkistoja, ja päässyt Waltin tyttären Diana Disney-Millerin avulla lukemaan Disneyn arkistosta kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä.
Ghez on tehnyt vakuuttavaa, uskottavaa ja tarkkaa työtä. Kirjan lähdeluettelo on mittava ja sekin yhtä kiinnostava jatkolukemista ajatellen. Mielenkiinnolla selailee myös lopun listausta kirjoista, jotka matkan aikana Studioiden kirjastoon hankittiin.
Lue koko arvostelu Ankkalinnan Pamauksen numerosta 30, niin tiedät pitivätkö tarinat Euroopan diktaattoreiden tai paavin tapaamisesta paikkansa.

Elämä ja teot sävelin


Tuomas Holopainen:
Music Inspired by the Life and Times of Scrooge
2 CD ja booklet, kesto 54:18
Nuclear Blast 2014

Tätä levyä ankistit odottivat jo tovin. Disney- ja Rosa-fani Tuomas Holopainen ilmoitti jo pari vuotta sitten tekevänsä levyllisen musiikkia, joka perustuu Rosan Roope-elämäkertasarjakuvaan. Lopputulos ei petä odotuksia, jos kohta ei yllätäkään. Hopeakiekolta löytyy taidokkaasti tehtyä, modernia, sinfonista soundtrack-musiikkia. Tuotantoarvot ovat kohdallaan ja iso orkesteri kuulostaa komealta.
Tunnelmat vaihtuvat hilpeistä haikeisiin, ja kappaleet vastaavat pääosin kirjan eri lukuja. Levyn aloittaa aivan oikeasti Skotlannin nummilta taltioitu tuulen suhina, muuten aloituskappaleessa on kelttiläisiä sävyjä ja sen sävelfiilistelyt tuovat mieleen Enyan ja folkvaikutteisen Clannadin. In to the Westin hakkaavissa kuoro-osuuksissa ja banjoissa kaikuu muistumia Ennio Morriconen sävelistä. Jonkun To Be Richin säveltoistoissa pilkahtaa Michael Nymanin minimalistinen ote. Dreamtime viittaa Uniajan urho -jaksoon ja aloittaa maailmanmusiikillisesti didgeridoon komealla hurinalla.
Instrumentaalilevy sopii kuunneltavaksi Rosan sarjakuvan taustalla, vokaaliosuuksin varustettu versio sopii fiilistelyyn muuten vain sarjakuvan tapahtumia muistellessa.

Vielä Barksia koviin kansiin


 Aku Ankka ja merikäärme
Carl Barksin parhaat tarinat
Sanoma Media Finland 2014

Lisää Barksia kovissa kansissa, nyt nimikkeellä Barksin parhaat tarinat. Kirjasarjan tyylikäs ulkoasu on lainattu Fantagraphicsin julkaisemista Barksin kootuista. Ainoastaan koko on pienempi ja taustoittavat artikkelit puuttuvat kokonaan. Mitään alkuperäisjulkaisujen vuosilukutietojakaan ei ole. Huomio kiinnittyy vielä siihen, että kuplateksteissä käytetään nyt Barksin tekstauskäsialaan perustuvaa fonttia, joka hylättiin aikanaan Barksin koottuja käännettäessä.

Mitäs muuta...

Suomen Mensa ry luovutti vuoden 2014 Mensa-palkinnon suomalaisen Aku Ankka -lehden toimituskaartille 11. lokakuuta Turussa pidetyn Suomen Mensa ry:n syyskokouksen yhteydessä. Mensa on kansainvälinen älykkyysjärjestö, jossa on maailmanlaajuisesti noin satatuhatta jäsentä. Aku Ankassa käytetään suomen kieltä oivaltavasti ja ajan ilmiöitä seuraten, mikä tekee lehdestä eri ikäisille lukijoille helpon lähestyä. Laadukkaan kuvituksen lisäksi lehti viihdyttää myös älykkäällä kielenkäytöllään, palkintoperusteluissa sanotaan.

Suomalaisten ankantekijöiden harva joukko kasvoi yhdellä, kun Janne Torisevan käsikirjoittama Aku Ankka -tarina The Albino Woodchirper, eli Albiinokäki julkaistiin ensin keväällä 2014 Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Puolassa ja syyskuussa suomalaisessa Aku Ankassa (37/2014). Vantaalla1978 syntynyt Toriseva on ammatiltaan kuvittaja ja sarjakuvantekijä, joka tunnetaan Oswald ja Betonisaappaat strippisarjakuvista. Käsikirjoituksia hän on tehnyt myös Rovion Angry Birds sarjakuviin.

Laadukkaista sarjakuva-alan keräilypainoksistaan tunnettu IDW Publishing ilmoitti syksyllä 2014 julkaisevansa koko joukon mielenkiintoisia Disney-nimikkeitä. Alkuvuodesta 2015 on tarkoitus julkaista klassisia Disney-sarjakuvia kiehtovina erikoislaitoksina. Palkitussa Artist’s Edition -julkaisusarjassa on julkaistu jo koko joukko erilaisia sarjakuvia, siten että ne on huolellisesti kuvattu taiteilijoiden originaaleista. Originaalityön jokainen vivahde erottuu virheineenkin ja kirjan koko on tietenkin 1:1 originaalityön kanssa. Tarkoitus on aloittaa Don Rosan ja Carl Barksin tuotannolla. Rosalta löytyy useitakin kokonaisia tarinoita originaaleina, mutta Barksilta ei tunnetusti ole juurikaan ehjiä sarjoja säilynyt. Siksipä Barksilta tuleekin "Artifact Edition".

Medianäkyvyyden kannalta vuoden hienoimpia kohokohtia olivat tietysti Kari Korhoselle myönnetty Puupäähattu-palkinto ja Katja Kontturin Don Rosan ankkasarjakuviin pureutuva tohtorinväitöskirja. Väikkärin voi ladata PDF-muodossa täältä.

Uusi Disney-keräily -aiheinen sivusto avautui vuoden lopussa. Kaikkea mahdollista jatkuvasti päivittyvää ja karttuvaa tietoa alan keräily-ympyröistä. Disney keräilijäsivut!

Niin, ja Ankkalinnan Pamaus avasi pienen nettikaupan. https://holvi.com/shop/Ankistit/

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Puupää-palkittu Kari Korhonen

Kari kukitettuna.
Kuva: Vesa Kataisto.
Suomen sarjakuvaseura on jakanut vuoden 2015 Puupäähattu-palkinnon 15.1.2015 sarjakuvataiteilija Kari Korhoselle.

Puupäähatutetun Kari Korhosen töitä esittelevä näyttely avautuu Galleria Sarjakuvakeskuksessa 21.1.2015. Se on nähtävillä 28.2.2015 asti. Mukana on mm. Aku Ankka ja Angry Birds -materiaalia taiteilijan uran varrelta.

Suomen sarjakuvaseuran perustelut Puupää-palkinnolle:


Suomi on tunnustetusti Disney-kansaa. Yleensä sarjakuvaharrastajat tutustuvat ilmaisumuotoon Aku Ankkaa lukemalla. Moni on oppinut lukemaankin lehden kautta. Silti yllättävän harva suomalainen on päätynyt Aku Ankka -piirtäjäksi. Tällä hetkellä Korhonen on sarjassaan ainoa. Kotimaan lisäksi hänen töitään arvostetaan varsinkin Saksassa. 
Vuonna 1973 syntynyt Kari Korhonen toimii yhtenä Egmont Comic Creationsin päätekijöistä. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän on ollut tekemässä yli 200 Disney-tarinaa, sadoista kansikuvista ja kuvituksista puhumattakaan. Korhonen on eräs Suomen tuotteliaimmista sarjakuvantekijöistä. 
Tarinoita on syntynyt niin kokonaan yksin tehtyinä kuin myös yhteistyössä arvostetuimpien ankkapiirtäjien, kuten Vicarin ja Daniel Brancan kanssa. Suomalaisista lehdistä häntä ovat julkaisseet myös esimerkiksi Ilta-Sanomat, Nalle Puh, Suomen MAD ja Punaniska. Lastensarjakuvien tekijäksi jo varhain suuntautunut Korhonen on myös kuvittanut kolme satukirjaa. 
Teknisiltä taidoiltaan Korhonen on huipputason ammattilainen. Hänen kuvakerrontansa on luonnollisen sujuvaa ja hahmot ilmeikkäitä. Erityisesti käsikirjoittajana hän on saanut kehittyä sellaisessa koulussa, johon vain harvalle Suomessa on suotu mahdollisuus. Tarinoita hiotaan huolellisesti, ja tekijöille asetetut vaatimukset ovat korkeat. 
Korhosen tyyli erottuu selvästi. Hän osaa kääntää toisinaan varsin epätavallisen lähdeaineiston napakasti ankkamaailman asuun. Erityisesti pitkissä seikkailuissa Korhosen oivalluskyky ja laaja populaarikulttuurin tuntemus pääsee hienosti esille.

Laitetaanpa samaan syssyyn vielä Pamauksessa (#27) ja Sarjainfossa (#161)  ilmestynyt herran haastattelu, joka tehtiin 20-vuotistaiteilijajuhlavuoden (puh, mikä sana!) 2013 kunniaksi.

Onneksi olkoon: 20 vuotta Disney sarjisten parissa täynnä! Barks teki ankkasarjiksia 25 vuotta tosin hänellä oli siinä muuta uraa pilapiirtäjänä, animaatiokässäristinä, maalarina parikymmentä vuotta ankkasarjis uransa molemmin puolin. Millä mielellä tässä vaiheessa? Jatkuuko ura samoissa merkeissä vielä toiset 20 vuotta ja lopuksi maalaillaan ankkatauluja? : )
- Jos jumalat suovat ja päätoimittajat antavat jatkaa. Vicar lähti melkein kynä kädessä, johon voi aina tietysti pyrkiä. Uskomatonta kyllä, työ tuntuu vieläkin mukavalta ja varsinkin viime vuosina intoa on ollut kun nuorella miehellä. Ensi vuonna ilmestyy kokoelmakirjoja Saksassa ja Suomessa. Suomalaisessa koetamme valottaa myös Ankan tekemistä tekstein, luonnoksin, ym. enemmän kuin yhdessäkään kirjassa aiemmin. (Toim. huom: tässä puhutaan Ankan siivellä -kirjasta).
Ankan siivellä juhlakokoelma. 

- Millaisia kokemuksia tämän kahden vuosikymmenen aikana on kertynyt? Olet tavannut useita ankantekijöitä, isoja nimiä ja toimitusväkeäkin eri yhteyksissä kaikkialta (ankka)maailmasta. Mitä mieleen jääneitä kohtaamisia on sattunut?

- Nuo tapaamiset ovat aina mitä mainiointa vastapainoa itse työlle, jossa saa aktiivisesti taistella mökkihöperyyttä vastaan. Kaikkein parhaiten on jäänyt ehkä mieleen vuoden 1997 ensimmäinen iso ECC:n konfrenssi, jossa olivat paikalla kaikki Egmontille töitä tehneet ja tekevät. Silloin tapasin Vicarinkin ensi kertaa. Myös koulutukset, joissa on aina jokin teema tai vieraileva esitelmöitsijä ovat hienoja. Oli kiva päästä piirtelemään Brancan kanssa saman pöydän ääreen.

- Entä D-fandomin puolelta? Sinähän olet käynyt signeeraamassa ainakin Pohjoismaissa. Onko faneissa eroja? Saatko fanipostia ja kyselyjä? Mikä on yleisötilaisuuksissa erikoisin asia mitä sinulta on kysytty? Erikoisin kuva, jonka piirtämistä on pyydetty?

- Lapset ovat mainioita näissä signeeraustapaamisissa. He ovat kaikissa maissa samanlaisia. Ensin ujostuttaa niin, että roikutaan vain isän hihassa eikä uskalleta sanoa sanaakaan. Kun aloitan piirroksen, he kuin valuvat vähitellen toiselle puolelle pöytää nähdäkseen paremmin. Kun kuva on valmis, he kävelevät pois sitä tuijottaen ja isä (joka useimmiten on lapsen sinne raahannut) sanoo ”Mitäs sanotaan?” Aina sama kuvio.
Kun isä talutti pienen pojan nimeltä Max hakemaan nimmaria Luxemburgissa, Maxia ei voinut vähemmän kiinnostaa. Kun kysyin, mikäs hahmo piirretään, Max sanoi isälleen saksaksi että Aku Jedi-ritarina. Pistin parastani sillä aikaa kun Max luki Star Warsia. Piirrokseen meni aikaa, jolloin Max, tietämättä että osaan kieltä, kysyi isältään ”Miksi tolla kestää noin kauan?” Repesin nauramaan ja isä punasteli.
On kiva saada palautetta, joskin se on siirtynyt nykyään nettiin. Mailia tulee Ankan toimituksen kautta jonkin verran. Piirrän mieluusti piirroksia, mutta vain jos ehdin. Tämä on kuitenkin työtä, ja päivät ovat jo nyt pitkiä.
Muistuu mieleen Eeli ,6 v., joka pyysi josko voisin piirtää hänelle kaikki Disney-hahmot. Ei tarvinnut kuulemma olla samalla paperilla. Piirsin väsyneen Akun ja signeerasin sen Kari, 35 v. Taas yksi pettynyt lukija. Puolassa toimittaja pyysi Akua vessanpöntöllä. Mikä lie fekofiili. 

- Kerrotko lyhyesti näistä erikoisemmista Suomeen liittyvistä tarinoista, Nummisuutarin Akusta ja muista, minkälaista niiden valmistelu ja tekeminen oli? Miten niiden hyväksyntä Tanskan päässä ja muu toimittaminen sujui? Nythän oli myös tämä Suomen maakuntakiertue, joka huipentui Suomen Lappiin joulukuussa.


Ankkojen Suomen maakuntakiertue. ©Disney
- Ei tässä nykyisin ole mitään ongelmaa. Tanskassa Unn ja Stefan Printz  Påhlson vastaavat toimitustyöstä Disneyn puolelta, muuten saadaan tehdä Suomen toimituksen kanssa vähän mitä halutaan. 

- Piirsit myös suomalaisten kirjailijoiden tekemiä sarjoja. Millä tavalla yhteistyö sujui sellaisten kirjoittajien kanssa, jotka ovat toki ammattilaisia, mutta sarjakuvien parissa kokemattomia? 

-Noissa kaikissa suomalaisten kirjailijoiden tarinoissa olin teknisenä apuna. Jaoin tarinaidean sivuihin, tein englanninkielisen kässärin, ym. Näitä tullee jatkossa lisää. Homma on ollut tosi kivaa! Eipähän tarvitse itse ideaa keksiä. 

- Taannoin ilmestyi albumillinen Angry Birds  -peliin perustuvaa sarjakuvaa, joista ainakin osa oli sinun piirtämiäsi. Missä vaiheessa olit nämä rustannut? 

- Tein nuo kesälomalla 2011. Lähinnä nettimarkkinointia pelille tarinan muodossa ja kiinalaisiin sanomalehtiin tehtyä strippiä (Kiinalainen uusivuosi, sadonkorjuujuhla). Se oli ok hommaa, varsinkin kun väritin sarjat itse. Se on työtä, jota kansia lukuun ottamatta harvoin pääsee tekemään. 

- Minkälaisia muutoksia Disney-sarjoissa tai niiden tekemisessä olet huomannut näiden 20 vuoden aikana? Onko digitaalisuus valtaamassa alaa tai jotain muuta? 

-Ainakaan jatkosarjoja ei enää tehdä samaan malliin kuin ennen. Jatkosarjat ovat ongelmallisia maille kuten Saksa, jossa jopa yli 90 prosenttia painoksesta myydään irtonumeroina. Tarina ei lukijatutkimusten mukaan koukuta tarpeeksi ostamaan uutta numeroa, ja jos jatko osan missaa, n. 8 10 sivua lehdestä menee kuin hukkaan. Varsinkin jos et ole lukenut tarinan alkua. Muuten Ankkalinna on siitä kiitollinen toimintaympäristö, että muutokset ovat hitaita. Uskonkin että tänä aikana, jolloin muoti-ilmiöt tulevat ja menevät parissa vuodessa, tämä on yksi Ankkojen suosion salaisuuksista. Ainakin jokin on pysyvää. Digitaalisuudesta en tiedä juuri mitään, joskin työntekoon se on vaikuttanut, kuten meillä kaikilla. Enää ei voi syyttää posteljoonia, jos työt on myöhässä. 

- Onko jotain mitä haluaisit Disney-sarjisten parissa tehdä, mutta et ole vielä päässyt tekemään? 

- Ensi vuonna saatan tehdä 3 -osaisen Roopen jossa hän palaa juurilleen Klondikeen. Tiedän: kuulostaa NIIN nähdyltä, mutta ei sinä ideana, joka minulla on mielessä. Ei niin kuin Rosa, joka Roope seikkailuillaan koetti kronikoida mitä tapahtui Barksin sarjojen A ja B välissä ja mitä Roope söi lounaaksi junamatkalla. Jotain aivan uutta. Myös taskarit ovat sinällään uusi aluevaltaus. 

Galleria Sarjakuvakeskus, Hämeentie 150, Helsinki. 21.1.–28.2.15.