sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Puupää-palkittu Kari Korhonen

Kari kukitettuna.
Kuva: Vesa Kataisto.
Suomen sarjakuvaseura on jakanut vuoden 2015 Puupäähattu-palkinnon 15.1.2015 sarjakuvataiteilija Kari Korhoselle.

Puupäähatutetun Kari Korhosen töitä esittelevä näyttely avautuu Galleria Sarjakuvakeskuksessa 21.1.2015. Se on nähtävillä 28.2.2015 asti. Mukana on mm. Aku Ankka ja Angry Birds -materiaalia taiteilijan uran varrelta.

Suomen sarjakuvaseuran perustelut Puupää-palkinnolle:


Suomi on tunnustetusti Disney-kansaa. Yleensä sarjakuvaharrastajat tutustuvat ilmaisumuotoon Aku Ankkaa lukemalla. Moni on oppinut lukemaankin lehden kautta. Silti yllättävän harva suomalainen on päätynyt Aku Ankka -piirtäjäksi. Tällä hetkellä Korhonen on sarjassaan ainoa. Kotimaan lisäksi hänen töitään arvostetaan varsinkin Saksassa. 
Vuonna 1973 syntynyt Kari Korhonen toimii yhtenä Egmont Comic Creationsin päätekijöistä. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän on ollut tekemässä yli 200 Disney-tarinaa, sadoista kansikuvista ja kuvituksista puhumattakaan. Korhonen on eräs Suomen tuotteliaimmista sarjakuvantekijöistä. 
Tarinoita on syntynyt niin kokonaan yksin tehtyinä kuin myös yhteistyössä arvostetuimpien ankkapiirtäjien, kuten Vicarin ja Daniel Brancan kanssa. Suomalaisista lehdistä häntä ovat julkaisseet myös esimerkiksi Ilta-Sanomat, Nalle Puh, Suomen MAD ja Punaniska. Lastensarjakuvien tekijäksi jo varhain suuntautunut Korhonen on myös kuvittanut kolme satukirjaa. 
Teknisiltä taidoiltaan Korhonen on huipputason ammattilainen. Hänen kuvakerrontansa on luonnollisen sujuvaa ja hahmot ilmeikkäitä. Erityisesti käsikirjoittajana hän on saanut kehittyä sellaisessa koulussa, johon vain harvalle Suomessa on suotu mahdollisuus. Tarinoita hiotaan huolellisesti, ja tekijöille asetetut vaatimukset ovat korkeat. 
Korhosen tyyli erottuu selvästi. Hän osaa kääntää toisinaan varsin epätavallisen lähdeaineiston napakasti ankkamaailman asuun. Erityisesti pitkissä seikkailuissa Korhosen oivalluskyky ja laaja populaarikulttuurin tuntemus pääsee hienosti esille.

Laitetaanpa samaan syssyyn vielä Pamauksessa (#27) ja Sarjainfossa (#161)  ilmestynyt herran haastattelu, joka tehtiin 20-vuotistaiteilijajuhlavuoden (puh, mikä sana!) 2013 kunniaksi.

Onneksi olkoon: 20 vuotta Disney sarjisten parissa täynnä! Barks teki ankkasarjiksia 25 vuotta tosin hänellä oli siinä muuta uraa pilapiirtäjänä, animaatiokässäristinä, maalarina parikymmentä vuotta ankkasarjis uransa molemmin puolin. Millä mielellä tässä vaiheessa? Jatkuuko ura samoissa merkeissä vielä toiset 20 vuotta ja lopuksi maalaillaan ankkatauluja? : )
- Jos jumalat suovat ja päätoimittajat antavat jatkaa. Vicar lähti melkein kynä kädessä, johon voi aina tietysti pyrkiä. Uskomatonta kyllä, työ tuntuu vieläkin mukavalta ja varsinkin viime vuosina intoa on ollut kun nuorella miehellä. Ensi vuonna ilmestyy kokoelmakirjoja Saksassa ja Suomessa. Suomalaisessa koetamme valottaa myös Ankan tekemistä tekstein, luonnoksin, ym. enemmän kuin yhdessäkään kirjassa aiemmin. (Toim. huom: tässä puhutaan Ankan siivellä -kirjasta).
Ankan siivellä juhlakokoelma. 

- Millaisia kokemuksia tämän kahden vuosikymmenen aikana on kertynyt? Olet tavannut useita ankantekijöitä, isoja nimiä ja toimitusväkeäkin eri yhteyksissä kaikkialta (ankka)maailmasta. Mitä mieleen jääneitä kohtaamisia on sattunut?

- Nuo tapaamiset ovat aina mitä mainiointa vastapainoa itse työlle, jossa saa aktiivisesti taistella mökkihöperyyttä vastaan. Kaikkein parhaiten on jäänyt ehkä mieleen vuoden 1997 ensimmäinen iso ECC:n konfrenssi, jossa olivat paikalla kaikki Egmontille töitä tehneet ja tekevät. Silloin tapasin Vicarinkin ensi kertaa. Myös koulutukset, joissa on aina jokin teema tai vieraileva esitelmöitsijä ovat hienoja. Oli kiva päästä piirtelemään Brancan kanssa saman pöydän ääreen.

- Entä D-fandomin puolelta? Sinähän olet käynyt signeeraamassa ainakin Pohjoismaissa. Onko faneissa eroja? Saatko fanipostia ja kyselyjä? Mikä on yleisötilaisuuksissa erikoisin asia mitä sinulta on kysytty? Erikoisin kuva, jonka piirtämistä on pyydetty?

- Lapset ovat mainioita näissä signeeraustapaamisissa. He ovat kaikissa maissa samanlaisia. Ensin ujostuttaa niin, että roikutaan vain isän hihassa eikä uskalleta sanoa sanaakaan. Kun aloitan piirroksen, he kuin valuvat vähitellen toiselle puolelle pöytää nähdäkseen paremmin. Kun kuva on valmis, he kävelevät pois sitä tuijottaen ja isä (joka useimmiten on lapsen sinne raahannut) sanoo ”Mitäs sanotaan?” Aina sama kuvio.
Kun isä talutti pienen pojan nimeltä Max hakemaan nimmaria Luxemburgissa, Maxia ei voinut vähemmän kiinnostaa. Kun kysyin, mikäs hahmo piirretään, Max sanoi isälleen saksaksi että Aku Jedi-ritarina. Pistin parastani sillä aikaa kun Max luki Star Warsia. Piirrokseen meni aikaa, jolloin Max, tietämättä että osaan kieltä, kysyi isältään ”Miksi tolla kestää noin kauan?” Repesin nauramaan ja isä punasteli.
On kiva saada palautetta, joskin se on siirtynyt nykyään nettiin. Mailia tulee Ankan toimituksen kautta jonkin verran. Piirrän mieluusti piirroksia, mutta vain jos ehdin. Tämä on kuitenkin työtä, ja päivät ovat jo nyt pitkiä.
Muistuu mieleen Eeli ,6 v., joka pyysi josko voisin piirtää hänelle kaikki Disney-hahmot. Ei tarvinnut kuulemma olla samalla paperilla. Piirsin väsyneen Akun ja signeerasin sen Kari, 35 v. Taas yksi pettynyt lukija. Puolassa toimittaja pyysi Akua vessanpöntöllä. Mikä lie fekofiili. 

- Kerrotko lyhyesti näistä erikoisemmista Suomeen liittyvistä tarinoista, Nummisuutarin Akusta ja muista, minkälaista niiden valmistelu ja tekeminen oli? Miten niiden hyväksyntä Tanskan päässä ja muu toimittaminen sujui? Nythän oli myös tämä Suomen maakuntakiertue, joka huipentui Suomen Lappiin joulukuussa.


Ankkojen Suomen maakuntakiertue. ©Disney
- Ei tässä nykyisin ole mitään ongelmaa. Tanskassa Unn ja Stefan Printz  Påhlson vastaavat toimitustyöstä Disneyn puolelta, muuten saadaan tehdä Suomen toimituksen kanssa vähän mitä halutaan. 

- Piirsit myös suomalaisten kirjailijoiden tekemiä sarjoja. Millä tavalla yhteistyö sujui sellaisten kirjoittajien kanssa, jotka ovat toki ammattilaisia, mutta sarjakuvien parissa kokemattomia? 

-Noissa kaikissa suomalaisten kirjailijoiden tarinoissa olin teknisenä apuna. Jaoin tarinaidean sivuihin, tein englanninkielisen kässärin, ym. Näitä tullee jatkossa lisää. Homma on ollut tosi kivaa! Eipähän tarvitse itse ideaa keksiä. 

- Taannoin ilmestyi albumillinen Angry Birds  -peliin perustuvaa sarjakuvaa, joista ainakin osa oli sinun piirtämiäsi. Missä vaiheessa olit nämä rustannut? 

- Tein nuo kesälomalla 2011. Lähinnä nettimarkkinointia pelille tarinan muodossa ja kiinalaisiin sanomalehtiin tehtyä strippiä (Kiinalainen uusivuosi, sadonkorjuujuhla). Se oli ok hommaa, varsinkin kun väritin sarjat itse. Se on työtä, jota kansia lukuun ottamatta harvoin pääsee tekemään. 

- Minkälaisia muutoksia Disney-sarjoissa tai niiden tekemisessä olet huomannut näiden 20 vuoden aikana? Onko digitaalisuus valtaamassa alaa tai jotain muuta? 

-Ainakaan jatkosarjoja ei enää tehdä samaan malliin kuin ennen. Jatkosarjat ovat ongelmallisia maille kuten Saksa, jossa jopa yli 90 prosenttia painoksesta myydään irtonumeroina. Tarina ei lukijatutkimusten mukaan koukuta tarpeeksi ostamaan uutta numeroa, ja jos jatko osan missaa, n. 8 10 sivua lehdestä menee kuin hukkaan. Varsinkin jos et ole lukenut tarinan alkua. Muuten Ankkalinna on siitä kiitollinen toimintaympäristö, että muutokset ovat hitaita. Uskonkin että tänä aikana, jolloin muoti-ilmiöt tulevat ja menevät parissa vuodessa, tämä on yksi Ankkojen suosion salaisuuksista. Ainakin jokin on pysyvää. Digitaalisuudesta en tiedä juuri mitään, joskin työntekoon se on vaikuttanut, kuten meillä kaikilla. Enää ei voi syyttää posteljoonia, jos työt on myöhässä. 

- Onko jotain mitä haluaisit Disney-sarjisten parissa tehdä, mutta et ole vielä päässyt tekemään? 

- Ensi vuonna saatan tehdä 3 -osaisen Roopen jossa hän palaa juurilleen Klondikeen. Tiedän: kuulostaa NIIN nähdyltä, mutta ei sinä ideana, joka minulla on mielessä. Ei niin kuin Rosa, joka Roope seikkailuillaan koetti kronikoida mitä tapahtui Barksin sarjojen A ja B välissä ja mitä Roope söi lounaaksi junamatkalla. Jotain aivan uutta. Myös taskarit ovat sinällään uusi aluevaltaus. 

Galleria Sarjakuvakeskus, Hämeentie 150, Helsinki. 21.1.–28.2.15. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti