perjantai 9. marraskuuta 2018

Jättiläispatsaiden aika

Barks ennustajana tapausnumero 45½


Intiaan pystytettiin lokakuussa 2018 maailman korkein patsas, joka esittää Intian itsenäisyyden varhaisvuosien suurmiestä Sardar Vallabhbhai Patelia (1875–1950). Patsaan rakentaminen kesti peräti neljä vuotta ja sen korkeus on jalustan kera 240 metriä.

Sardar Patelia. Courtesy of
Prime Minister's Office,
GODL-India
Uutinen sinällään olisi jo ihan hauska, mutta ilman asiaankuuluvaa patsaskilpailua se ei kuuluisi näiden kirjoitelmien aihepiiriin. Mumbaihin nimittäin suunnitellaan tätäkin korkeampaa 1600-luvulla eläneen valloittajakuningas Shivajin patsasta. Sen on tarkoitus valmistua vuonna 2021.

Tämä uutisointi toi välittömästi mieleen Carl Barksin tarinan Maailman rikkain mies (W WDC 138), joka myös patsaskilpailu-juttuna tunnetaan. Kuuluisassa tarinassa Roope antautuu kilvoittelemaan intialaisen ruhtinaan, Junttapurin maharadjan kanssa siitä, kumpi pystyttää Ankkalinnaan isoimman Julle Ankanpään patsaan.

Tarinan valmistumisen aikaan vuonna 1952 maailmassa oli hyvin vähän yli 30-metrisiä patsaita. Useimmat niistä uskonnollisia veistoksia, Buddhia, jumalia ja muita vastaavia. Jopa Yhdysvaltain Vapauden patsas pohjautuu antiikin ajan Libertas-jumalattareen.

Neuvostoliitossa toki pykättiin Stalinin ja Leninin patsaita tuon tuostakin, mutta tietystä mahtipontisuudestaan huolimatta ne eivät olleet kauhean korkeita. Korkein Lenin on 27-metrinen pysti Volgogradissa.

Venäjän ylimmäksi yltävä monumentti, 85-metrinen Rodina-Mat' Zovyot -patsas (Äidinmaan kutsu) pystytettiin 1967. Todellinen suuruudenhulluus patsaiden kohdalla pääsi maailmalla vauhtiin vasta 1990-luvun alussa.

Miten korkeita Roopen ja Junttapurin maharadjan patsaat olivat? Sarjakuva ei anna tarkkoja lukuja. Ainoastaan korkeimman maharadjan pystyttämän patsaan kohdalla annetaan summittainen numeraalinen määre. ”Make it ninety stories high, of imported marbel”, käskee ruhtinas palkollisiaan. Yhdeksänkymmentä kerrosta korkea ja kokonaan marmorista!

Kerroksen korkeudelle Wikipedia antaa määritelmän:
”The height of each storey is based on the ceiling height of the rooms plus the thickness of the floors between each pane. Generally this is around 14 feet (4.3 m) total; however, it varies widely from just under this figure to well over it.”

Siis noin neljä metriä. 4,3 kertaa 90 tekee 387 metriä. Virhemarginaali on tietysti melko iso, jos ottaa huomioon, että kerroksen korkeus voi vaihdella vähän alle neljästä metristä yli kuuteenkin metriin. Keskimääräisesti voimme kuitenkin arvioida patsaan lähes 400-metriseksi. Sen viereen noussut Roopen pystyttämä Julle on tietysti tätäkin korkeampi.

Sardar Vallabhbhai Patelin kolossi jää jo tälle jälkeen ”vaivalloisella” 240 metrin korkeudellaan. Mutta kuten sanottu, Shivajin patsaasta tulee isompi. Tosimaailman suuruudenhulluus alkaa vasta nyt yltämään Barksin visioiden tasolle!

Seuraavaksi intialainen ruhtinas ryhtyi teettämään patsasta itsestään. Sen korkeudeksi Barks antaa jo tarkan mitan 40 jalkaa. Se on vaivaiset 12,2 metriä. Vanha suomennos puhuu kymmenestä metristä, mutta uudempi on sen suhteen tarkempi 12 metrin mitassaan. Nytkin Roope pistää paremmaksi. Roopen omakuva nousee hydraulisesti maasta 80 jalan korkeuteen. Platinaa, timantteja ja jalkapallon kokoiset safiirit silminä.

Kahden viimeisen patsaan kohdalla kilpailtiin siis ennemmin niiden loisteliaisuudesta kuin koosta. Zhongyuaniin Kiinaan vuonna 2002 pystytetty 208-metrinen Buddha maksoi 55 miljoonaa dollaria, vaikka se on tehty "pelkästään" kuparista.

Todellakin, isoimmat ja hulluimmat patsaat on pykätty Intiassa [sic!] ja Kiinassa aivan viime vuosikymmeninä. Ei siis esimerkiksi neuvosto-Venäjällä 1950-luvulla ja nykyisen Pohjois-Koreankin isoimmat patsaat maan johtajista ovat vain 20-metrisiä.

Revittiinköhän Junttapurin maharadjan kultainen patsas timanttisine turbaaneineen maan tasalle? Sen rakennusaineista saadut varat taisivat jäädä Ankkalinnan kassaan.

Wikipedian listaus maailman korkeimmista patsaista.