perjantai 21. lokakuuta 2011

Uudet ja vanhat käännökset

Vuoden 1973 käännös.
Romano Scarpan klassikkosarjis Kolumbusperhon aarrekartasta ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran Taskukirjan numerossa 14, Perhonen sentään. Uusintana sarja tuli joku aika sitten Taskarin Parhaat -sarjan neljännessä niteessä. Tarkistetuin käännöksin.

Vuoden 2011 käännös poikkeaa suuresti vanhasta vuoden 1973 käännöksestä (Mary A. Wuorio). Selitys perhosen oudosta siipikuviosta on eri käännöksissä aivan erilainen. Näet ne katsomalla kuvat.

Mistä näin iso ero teksteissä? Kuka panee omiaan ja mitä oli Scarpan alkuperäisessä tekstissä?

Vuoden 2011 käännös.
Taskukirjojen materiaali tuli 1970-luvun alussa saksalaisen Ehapa-yhtiön kautta. Se on tanskalaisen Egmont H. Petersenin tytäryhtiö (nimi tulee alkukirjainten E, H ja P saksalaisesta äänneasusta). Wuorio joutui kääntämään tarinat saksalaisista jo kertaalleen käännetyistä teksteistä, joita Ehapan toimituskunta oli peukaloinut.

Suomalainen vuoden 1973 versio myötäilee tarkasti Lustige Taschenbuchenin käännöstä: "...die Kunst, solche Flügelzeichnungen zum Zweck der Nachrichtenübermittlung künstlich zu züchten. Sehr schlau so was". Scarpa kirjoitti alkutekstissään vuonna 1962 geeneistä ja DNA:sta. Olivatko saksalaistoimittajat sitä mieltä, että geeneistä ja genomeista puhuminen on lapsilukijoille liian vaikeaselkoista?

2 kommenttia:

  1. Jospa alkuperäinen geeniselitys jätettiin pois, koska se oli höpöä? Hankitut ominaisuudet kun eivät periydy.

    VastaaPoista
  2. Juu, hyvinkin mahdollista. Luulenpa silti, että Scarpa leikitteli englannin termillä genotyping ja -taping. Eli taping on jonkin sortin kopiointia (nauhoittaa). Eli joku pseudoselitys sille, miten tuommoinen geenimuunnos on voinut säilyä satoja vuosia, kun se jotenkin kopioitui osaksi tuon yksilön DNA-sekvenssiä. On se minusta järkevämpi kuin tuo saksalaisperäinen selitys. Eihän perhonen elä satoja vuosia.

    VastaaPoista