Uusi Pamaus on mennyt painoon ja ilmestyy siis ihan pian! Kansikuva pikku teaserina ohessa. Lehden pääaiheina ovat ankistinen kryptozoologia ja saksalainen donaldismi. Haastattelussa on Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla vieraileva Cèsar Ferioli!
Saksalaisia donaldisteja käsitellään laajalti, koska sikäläinen meikä-Ankkaa vastaava lehti Micky Maus täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja donaldisti-yhdistys sekin 35 vuotta.
Saksalaiset donaldistit ovat asialleen hyvin vakavasti omistautuneita, hyvin akateemisia ja hyvin tieteellisiä, mutta totisen naaman takana pidetään kieli puolittain poskessa. Donaldistit ovat julkaiseet lehteään Der Donaldist (aiemmin Der Hamburger Donaldist) vuodesta 1976 lähtien.
Deutsche Organisation der nichtkommerziellen Anhänger des lauteren Donaldismus, eli suomeksi jotakuinkin Puhdasoppisen donaldismin kannattajien epäkaupallinen saksalainen yhdistys on pitänyt vuosittaisia donaldistisia kongresseja ympäri Saksaa jo kauan.
Heitetäänpä esille pari saksalaista donaldistien fanzinea. Donaldismin takana on Micky Maus -lehden suursuosio, joskaan sillä ei ole aivan yhtä laajaa lukijakuntaa kuin meillä. Micky Mausin suosio on taas hyvien, nokkelien ja korkeakulttuuriakin sisältävien puhekuplien ansiota.
Aku siteeraa niissä saksalaista klassista kirjallisuutta, käyttää kieliopillisesti monimutkaisia lauseita ja on taipuvainen filosofisille mietiskelyille. Puhekuplia on myös vahvasti lokalisoitu. Tarinoissa on lisäksi käännösten kautta tavallista "poliittisempi" sävy. Ankka on Saksassa, sanoisimmeko aikuisempi. Melkoinen osa Micky Mausin painoksesta myydään aikuisille lukijoille.
Siksi ankismi on Saksassa vankemmalla perustalla kuin Suomessa.
Kuplakäännösten takana oli Erica Fuchs, jonka vuonna 2001 saamia arvostettuja Heimito von Doderer ja Roswitha -kirjallisuuspalkintoja oheinen Der Donaldistin numero 115 juhlistaa. Micky Maus -lehden kielellä on ollut todella vaikutuksensa saksan kieleen.
Der Donaldistin lisäksi ilmestyy pieniä teemoittettuja erikoisnumeroita. Valikoin tähän vähän vanhemman (1983) Boemund von Hunoltsteinin vihkosen Kopisten am Werk, eli jäljentäjä työssään. Siinä tuodaan esille runsain ruutunäyttein, miten eri piirtäjät ovat kopioineet Barksilta hahmojen asentoja ja kokonaisia ruutujakin. Hunoltstein löytää yhdestä ainoasta Luciano Bottaron sarjasta (Aaveen aarre, AATK 14) peräti 121 Barksilta kopioitua hahmoa tai ruutua.
Bottarosta kyllä kehkeytyi noiden 1950-luvun alkuvuosien jälkeen taitava ankkapiirtäjä ihan omillaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti