Ankka akatemiassa

Viime vuosina on sarjakuva ja animaatio kelvannut yhä useammin yliopistollisen tutkimuksen kohteeksi. Ankka ja Disney -aiheisia pro graduja on tehty paljon, onpa yksi tohtorinväitöskin. Ohessa listaa lukuisista ankallisista tutkimuksista. Sarjakuvien sisältöjä, kääntämistä, juonimalleja, yms. tutkitaan ahkerasti. Tutkimuksia löytyy kulttuurintutkimuksen, liikuntapedagogiikan, kirjallisuuden tutkimuksen, kääntämisen, historian, valtio-opin ja jopa terveystieteiden aloilta. Lista satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki ovat Margareta Rönnbergin väitöskirjaa lukuunottamatta suomalaisia. Pari Disneyn animaatioelokuvienkin historiaa ruotivaa on listassa mukana. Tieto on vapaata ja valtaosa on noukittavissa talteen! Jos listasta puuttuu jotain, ilmoitelkaa!

Kotro, Petra: 
Unca Don and Unca Scrooge’s Guide to History. Representations of the Past in the Disney Comics of Don Rosa
School of History, Culture and Arts Studies
Master’s Thesis
Pro Gradu -tutkielma
Turun Yliopisto
Kevät 2011
This thesis studies the various forms and layers of representations of the past that can be found in the Disney comics of Don Rosa.
Eli tutkimus analysoi menneisyyden kuvaamisen eri tasoja ja muotoja Don Rosan Disney-sarjakuvissa. Rosan ankkatarinoissa on muista ankkatarinoista poikkeava historiallisuuden tunne, sillä niissä ankat muistavat tapahtumia niin Rosan omista, kuin Barksin tarinoista. Myös oikea historia on vahvasti läsnä.
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201109132384

Pölönen, Antti: 
Ankkalinna rehdin ja kieron pelin näyttämönä - Aku Ankka -lehden urheilutarinoiden juonirakenteiden tarkastelua
Liikuntapedagogiikan
pro gradu -tutkielma
Syksy 2007
Narratologinen tutkimus tarkastelee Aku Ankka -lehden urheilutarinoiden juonen kulkua. Tutkimus selvittää, minkälaisia erilaisia juonimalleja näistä tarinoista nousee esiin sekä mitkä tekijät yhdistivät ja erottivat juonet toisistaan.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200801211079

Laamanen, Laura: 
ANKKALINNAN NAISET ENNEN JA NYT
Aku Ankka -lehdissä 1950-luvulla ja vuonna 1999 esiintyvien naiseen viittaavien ja naista tarkoittavien ilmausten tarkastelua
Suomen kielen
pro gradu -tutkielma
Jyväskylan yliopisto
Kesä 2000
Miten Aku Ankka -lehti toimii kielenopettajana, -mallina ja vaikuttajana? Toisintaako lehti suomen kieleen koodautunutta seksististä kielenmallia? Minkälaisia eroja kielellisessä naiskuvassa on vertailtaessa 1950-luvun lehtiä 1990-luvun lopun lehtiin?
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2000851826

Kontturi, Katja: 
Ankkalinna - portti kahden ulottuvuuden välillä : fantastisten maailmojen ilmeneminen Don Rosan Disney-sarjakuvissa
Jyväskylän yliopisto
Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos
Yleinen kirjallisuus
Pro gradu – tutkielma
Kevät 2009
Tutkielma tarkaastelee Rosan Disney-sarjakuvissa esiintyviä fantasiamaailmoja. Itse Ankkalinna tutkimushypoteesin mukaisesti sijoittuu fantasian ja normaalin maailman välille. Ankkalinna on oma pieni universuminsa, välitila, joka on yhteydessä niin sanotun normaalin, aktuaalisen maailman ja fantasiamaailman välillä.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200904161464

Lehtinen, Eija: 
Terveysaiheinen sisältö Aku Ankka sarjakuvalehdessä
Terveyskasvatuksen
pro gradu -tutkielma
Jyväskylän yliopisto
Terveystieteiden laitos
Kevät 2008
tutkimuksessa selvitettiin Aku Ankka sarjakuvalehden terveysaiheisen sisällön määrää ja laatua. Tavoitteena oli päästä selville Aku Ankka-lehden terveyssivistyksellisestä tasosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan vetää tiivistetty johtopäätös, jonka mukaan Aku Ankka-lehti tuntuisi olevan oikeilla terveystiedollisilla jäljillä ja terveyssivistyksellinen taso riittävä.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200806245539

Koponen, Maarit: 
Wordplay in Donald Duck comics and their Finnish translations
Pro gradu -tutkielma
Department of English
University of Helsinki
Kevät 2004
Translating comics is easy. At least it often may seem deceptively so, since the language of comics rarely contains complex or poetic sentence structures, specialized terminology or highly abstract concepts. This study will aim to explore one aspect of translating comics, namely translating wordplay, especially the kind of wordplay that arises from the interaction of the words and images.
Sarjakuvakääntämisen vaikeudesta, erityisesti niissä tapauksissa, joissa sanaleikki yhdistelee tiiviisti kuvaa ja tekstiä.
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20051385


Rantonen, Matti: 
DISNEY JA PSYKOLOGINEN SODANKÄYNTI
Sotapropaganda Walt Disney Productions -yhtiön
animaatiofilmeissä vuosina 1941–1946
Pro gradu -tutkielma
Yleinen historia
Historian ja etnologian laitos
Jyväskylän yliopisto
Syyskuu 2010
Tutkielma tarkastelee Walt Disney -yhtiön Yhdysvaltojen ja Kanadan hallituksille tuottamia sotapropaganda-animaatioita vuosien 1941–1946 välisenä aikana. Tutkimus analysoi millaisia teoreettisia propagandan tasoja näissä animaatioissa ilmenee, sekä millaista viestiä niiden avulla on pyritty yleisölle välittämään.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2011051910879

Tiiromäki, Janika: 
Disney-studioiden propagandatuotanto toisessa maailmansodassa - analyysia piiirroskuvista
Pro gradu -tutkielma
Valtio-oppi
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
Jyväskylän yliopisto
Kevät 2011
Tutkielman tarkoitus on tarkastella yhdysvaltalaisen Disneyn studioiden propagandatuotantoa toisessa maailmansodassa. Tutkielma keskittyy nimenomaan pysähtyneisiin piirroskuviin.
Lähtökohtana on ollut ottaa selvää kuinka laajasti Disneyn studiot ovat ottaneet osaa toiseen maailmansotaan ja onko tuotannolla ollut merkitystä sodan kannalta.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2011052510915

Pesonen, Hanna-Kaisa: 
Joku mäkitupalaiskäpy ja hänen koinsyömä kotikarhunsa eivät kyllä estä Roope Ankkaa pääsemästä kultakätkölleen!
Aku Ankka -sarjakuvalehden kielen luettavuus ja ymmärrettävyys lapsilukijan näkökulmasta.
Pro gradu -tutkielma
Tampereen yliopisto
Suomen kieli
Syksy 2007
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17403

Väyrynen, Hannele:
Aku Ankan ja sosiaalisen todellisuuden rakentuminen lukijoiden tulkinnoissa
Tutkielma etsii yhteneväisyyksiä Aku Ankka-sarjakuvalehden tarinoista ja painetun sanomalehden Aamulehden uutisoinnista. Aku Ankan lukijoiden tarinoiden tulkintoja, ja sarjakuvan sosiaalisen todellisuuden käsityksiä erilaisisten lukijatyyppien kautta, perhekäsityksistä sarjakuvassa ja lukijoiden mielikuvista sarjakuvahahmojen luonteesta.
Pro gradu -tutkielma
Kasvatustiede
Tampereen yliopisto
kevät 2011
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21419


Kähkönen, Mika: 
Roope-setä, Roope-setä laski rahojansa :Aku Ankan matematiikkakuva
Aku Ankan välittämää matematiikkakuvaa teoriasidonnaisella aineistoanalyysillä
Tampereen yliopisto
Opettajankoulutuslaitos
Ainedidaktinen tutkimus
Kevät 2010
http://kahkonen.arkku.net/file/Aku%20Ankan%20matematiikkakuva.pdf


Takala, Piia: 
Affektiva uttryck i serietidningen Kalle Anka
Pro gradu-tutkielma
Ruotsin kieli
Institutionen för språk
Jyväskylä universitet
Våren 2004
Syftet med denna avhandling är att klargöra olika typer av affektiva uttryck i serietidningen Kalle Anka. Det primära materialet utgörs av 30 stycken Kalle Anka & C:o tidningar. De
affektiva uttrycken i materialet innehåller primära impulsioner, imitationer, sekundära impulsioner, skällsord och smeknamn.
Affektiiviset, tunteita kuvailevat ilmaisut Kalle Anka & Co. -lehdessä.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2004941902

Rönnberg, Margareta: 
Why is Disney So Popular?
Tohtorinväitöskirja
Ph D in Film Studies
Associate professor at the University of Gävle in Media and Communications The animated feature films from a childist perspective. There is probably nothing in this country that evokes such completely contrary reactions from children and responsible, well-educated parents, respectively, as “Disney” does. Disney films have been criticised for being sickly-sweet syrup and fluffy candy floss ... The reasons for this are the subject of this book.
http://hig.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2:119886


Joitakin joista ei ole saatavana ladattavaa verkkoversiota: 

Toivonen, Pia: 
En serietidning på fyra språk
Väitöskirja, Acta Wasaensia 88, Kielitiede 17
Sivumäärä: 422
Julkaisuvuosi: 2001
ISBN: 951-683-917-7
Kieli: Kielitiede
Tilattavissa hintaan 33,64 €
http://www.uwasa.fi/julkaisusarjat/luettelo/?tilaa=99

Lampinen, Jenni: 
Voihan vinkero vs. milda mesopotamien: en jämförelse av humoristiska uttryck i Aku Ankka och Kalle Anka.
Pro gradu -tutkielma
Jyväskylän yliopisto
Ruotsin kieli, 2009

Ritola, Marja: 
Ankkojen aika. Intertekstuaalisuus ja lukija Don Rosan Disney - sarjakuvissa
Pro gradu -tutkielma
Tampereen yliopisto
Yleinen kirjallisuustiede
Kesä 2000

Tuhkala, Erja: 
Sarjakuvan sankaritar; W.I.T.C.H. -noitajengi sarjakuvasarjan hahmojen ominaisuuksien määrittely ja merkitys nuorten tyttöjen esikuvana. 
Pro gradu -tutkielma
Lapin yliopisto
Kuvataidekasvatus
2006

Hyvää Ankallispäivää!

Tänään vietetään Ankallispäivää! On kulunut tasan 60 vuotta siitä kun Aku Ankan ensimmäinen numero ilmestyi. Otetaanpa pikku katsaus vuotta juhlistaviin julkaisuihin.

Jättimäisen muhkea on kooltaan tämä Minä ja Aku Ankka. Se lähentelee kooltaan 1970-luvulla ilmestyneitä jättikirjoja, ja kirjan nimikin niihin viittaa. Vanhemmat ankistit muistavat hyvin Minä Roope-sedän, Minä Aku Ankan ja Minä Mikki Hiiren ja muutamat muut.

Minä ja Aku Ankka -kirjassa suomalaiset julkisuuden henkilöt kertovat henkilökohtaisia ankkamuistojaan. Ne ovatkin tämän kookkaan juhlaopuksen kiintoisinta osastoa, kovimmille ankisteille lähes kaikki kirjan sarjat ovat tietenkin jo ennestään tuttuja ja hyllyssä.

Oman sarjansa ovat valinneet mm. Arvi Lind, Hannu Väisänen ja Vesa-Matti Loiri.  Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja on valinnut vuodenaikaan sopivan tarinan Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Humaanista klassikosta Valtaoja kertoo mm: "Carl Barks muistuttaa meitä siitä, että maailma ei ole vielä valmis. Tarvitaan lisää oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta ja ihmisten välistä solidaarisuutta. Tarvitaan lisää inhimillisyyttä, sellaista jota ankat meille Tyhjälän joulussa opettavat."

Kirjan koko tekee siitä juhlavan kahvipöytäopuksen. Isolle koolle on hankala keksiä muuta funktiota, se on ilman muuta näyttävä lahjakirja, mutta kaikki sarjat on julkaistu arkisessa normaalikoossaan. Tosin kaikista on saatu priimalaatua olevat painotiedostot. Kaikkien sarjojen viivat toistuvat täydellisen terävinä ja tarkkoina. Maukasta!

Ilta-Sanomien yhteydessä on julkaistu näyttävä kiiltokantinen glossy-magazine, Akun juhla-lehti. Kannessa luvataan Don Rosan erikoishaastattelua ja 20 sivua harvinaisia sarjoja. Don Rosan haastattelu on ikävä kyllä samaa vanhan kertausta kuin ennenkin, eivätkä Barksin ja Rosan sarjat mitään superharvinaisuuksia ole.

Ankkalinnan lippu
 liehumaan tänään!

Walt Disney ja Barks esitellään lyhyesti ja haastattelussa on muutamia julkimoita, jotka ovat nimenväännöksinä päässeet Ankan sivuille. Lyhyelti haastatellaan myös Kari Korhosta. Toki lehdestä muutakin löytyy. Ja tietysti niitä listoja, Akun ammatteja, nimenväännöksiä yms. Rajoitettu myyntiaika!

Sitten on tietysti Aku Ankka -lehden juhlakirja, semmoinen mustakantinen. Olen kirjoittanut siihen esipuheen, joka valottaa lyhentämisiä ja sensurointeja, joiden kohteiksi jotkin sarjat ennen muinoin jäivät. Kirjassa on julkaistu tällaisia sarjoja kokonaisina, ja joitakin aivan ensimmäistä kertaa.

Ai niin. Myös Walt Disney juhlii, tänään täyttäisi 110 vuotta.

Walt Disney's Mickey Mouse by Floyd Gottfredson

Gottfredsonin koottujen Mikkien toinen osa ilmestyi tässä taannoin. Legendaarinen hiiri-mestari Floyd Gottfredsonhan (1905 - 1986) piirsi parhaat sanomalehtien Mikki-seikkailut vuosina 1932 - 1975. Hän teki Mikille saman kuin Carl Barks Akulle.

Suomeksi näitä sarjoja on saatu koosteina melko hyvin, mutta Minä Mikki Hiirestä, Minä Hessusta, Mikki Hiiren Kulta-ajoista ja muista koosteista ei ole otettu uusia painoksia yli kolmeen vuosikymmeneen.

Fantagraphicsin julkaisemat kokoelmat tulevat siis tarpeeseen. USA:ssa näiden sarjojen edellisestä julkaisusta joidenkin jaksojen kohdalla on kulunut vieläkin pidempi aika.

Laadustaan tunnettu Fantagraphics ei petä. Kirjan desing on onnistunut, opus istuu käteen hyvin ja sitä on mukava lukea. Strippejä voi pitää ehkä hivenen pieninä. Ovathan ne alkuaan olleet koko sanomalehden sivun levyisiä.

Fantan valitsema koko on kuitenkin lukijaystävällisyyden kannalta hyvä ratkaisu. Vertaillaan nyt vähän, kun siitä kuitenkin ollaan kiinnostuneita.

Fantan kirjassa stripit ovat 22 cm leveitä ja vanhoissa Mikki Hiiren kulta-aika -kirjoissa 29,4 cm. Mutta kuvitelkaa lähes 300-sivuista kirjaa kulta-aika -koossa ja moisen opuksen luettavuutta. Avattu kirja olisi aukeamaltaan yli 60 cm. leveä!

Minä Mikki Hiiri -jättikirjan strippien leveys puolestaan on kutakuinkin sama kuin Fantan koosteessa. Jättikirjojen kaltaisten kahvipöytäkirjojen lukeminen laiskanlinnassa on vain melko vaivalloista.

Fantan julkaisemaan ensimmäiseen mahtuu neljän ensimmäisen Mikki Hiiren kulta-aika albumien Mikki-seikkailut. Mukavinta on nähdä nämä sarjat ehdottoman alkuperäisessä asussaan, painoasu on hyvä ja sarjojen piirrosviiva toistuu terävänä. Niille, joille nämä tarinat ovat jo tuttuja, kirjan paras anti irtoaa erinomaisen informatiivisista esittelyartikkeleista ja kaikista muista ekstroista. Huikeaa tavaraa!

Sarjakuva on aikansa peili, kuten oheisesta kuvanäytteestä näkyy. Vanha sarjakuva kantaa aikansa asenteita ja historiaa mukanaan. Ne eivät katoa tai muutu sarjakuvia kieltämällä, sensuroimalla tai poistamalla, ja sen Fantagraphics on tiennyt julkaistessaan nämä klassikot sensuroimattomina.

Toisessa osassa päästään osin jo sellaisiin sarjoihin joita ei Suomessakaan ole nähty sen jälkeen kun ne 1930-luvulla julkaistiin Helsingin Sanomissa. Hulvatonta, hauskaa ja hienoa sarjakuvaa!


Walt Disney's Mickey Mouse by Floyd Gottfredson
Volume 1, Race to Death Valley
Toimittaneet David Gerstein ja Gary Groth
Fantagraphics Books, 2011
ISBN 978-1-60699-441-2
Tilaa Adlibriksesta


Walt Disney's Mickey Mouse by Floyd Gottfredson
Volume 2, Trapped on Treasure Island
Toimittaneet David Gerstein ja Gary Groth
Fantagraphics Books, 2011
ISBN 978-1-60699-495-5
Tilaa Adlibriksesta

Barksin koottujen lisäosia

Barksin kootut julkaistiin suomeksi vuosina 2006-2009. Ensyklopedisiin mittoihin yltävässä teossarjassa on kolmekymmentä kirjaa kymmenessä kotelossa. Kuten moni tietänee kirjasarjaan kaavailtiin jatkoa, jossa olisi julkaistu Barksin muuta tuotantoa, myös ei-Disney materiaalia. Suomesta ikävä kyllä ei löytynyt kylliksi halukkaita ostajia näille lisäkirjoille.

Ekstrapaketissa olisi ollut Barksin karhutarinoiden kirja - Western-yhtiölle tehtyjä ei-Disney-sarjakuvia, animaatiokauden töitä esittelevä opus, öljyvärimaalauksista koottu nide, kaikkien Barksin sarjoissa esiintyvien hahmojen kuvitettu luettelo, Galgary Eye opener -lehden pilakuvia 1930-luvulta, ja koko kirjasarjan hakemisto.

Ruotsissa ja Norjassa nämä ekstrakirjat toteutuvat, hieman toisistaan poikkeavissa kokoonpanoissa. Osa on jo ilmestynyt.

Ruotsalaiset julkaisevat opukset "Kuka on kukin Ankkalinnassa", "Warner-tarinat", "Animaatiot-kirjan" ja "Öljyvärikirjan".

Norjalaisiin julkaisuihin kuuluvat noiden lisäksi Galgary Eye Opener ja hakemisto.


Tässä linkki norjalaisiin kirjoihin (on ostettava koko satsi).

Ja ruosalaisia opuksia voit tilata vaikka ihan yksittäinkin osoitteesta:

www.adlibris.fi 

-Vem är vem i Ankeborg
-Bruno Björn och vänner
-Carl Barks De tecknade filmerna Animationsarbete vid Walter Disney Studios 
- Öljyvärikirja vielä tulossa.

Geoffrey Blumin asiantuntevat artikkelit kaikissa kirjoissa!

Helsingin kirjamessujen ankkaohjelmaa

Helsingin Kirjamessuilla kisaavat Suomen taitavimmat Aku Ankka -tietäjät

Syyskuun alussa käynnistyneen, suomalaisten Aku Ankka -tietoutta testaavan Ankkatietäjä-kisan viisi finalistia on nyt valittu. Finalistit mittelevät taidoistaan Helsingin kirjamessuilla lauantaina 29.10.2011. Kisan voittaja saa arvonimen Ankkatietäjä 2011. Hän lukeutuu todella ankkatietäjien eliittiin, sillä kilpailu on järjestetty vain kerran aikaisemmin.

Vuoden 2011 Ankkatietäjä-kisan finalistit edustavat jokainen yhtä Suomen maantieteellistä aluetta. Aluejako on tehty virallisesti jo lakkautetun läänijaon mukaan. Etelä-Suomen lääniä edustaa 36-vuotias IT-alan projektipäällikkö Toni Joukanen, Länsi-Suomen lääniä 34-vuotias ohjelmistosuunnittelija Antti Suni, Itä-Suomen lääniä 25-vuotias opiskelija Anne Herranen, Oulun lääniä 29-vuotias tutkija Jaakko Hosio ja Lapin lääniä 41-vuotias kulttuurialan monitaituri Taneli Pyysalo.

Suomalaiset lukevat Aku Ankkaa enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa. Siksi finalistit ovat paitsi iloisia myös ällistyneitä menestyksestään tässä kansallemme niin kovin rakasta aihepiiriä koskevassa kilpailussa.  Esimerkiksi Etelä-Suomen läänin Toni Joukanen kertoo lähteneensä visailuun puhtaasti hupimielellä, käsittämättä lainkaan, että juuri hänen ankallistietämyksensä olisi näin kovatasoista. Myös Länsi-Suomen lääniä edustava Antti Suni on ilahtunut; nyt kukaan ei voi ainakaan sanoa, että 26 vuoden yhtäjaksoinen Aku Ankan lukeminen olisi ollut hukkapuuhaa.

Finalistit ovat osanneet vastata todella kinkkisiin, tavallisille tallaajille täysin mahdottomiin kysymyksiin. Harva tunnistaisi umpimähkään kaikista Aku Ankka -sarjakuvista valitun henkilön ammatiksi eläkkeelle jääneen juustonmaistajan. Näin teki kuitenkin Lapin lääniä edustava Taneli Pyysalo. Sekin on harvinainen tieto, että Karhukoplan roistojen kolikonheitossa oli panoksena apteekissa käynti – ryöväreiden selkiä näet kolotti Roopen rahasäiliön tyhjennyksen jäljiltä. Oulun lääniä edustavalta Jaakko Hosiolta vastaus tuli kuitenkin kuin apteekin hyllyltä.

Valtakunnallinen Ankkatietäjä-kilpailu on leikkimielinen visa, jossa maailman ankkahulluimman kansan todelliset tiedot ja taidot testataan perusteellisesti. Kilpailu käynnistyi syyskuun puolivälissä kolmella verkossa järjestetyllä karsintakierroksella. Kisaan oli tervetullut osallistumaan kuka tahansa enemmän tai vähemmän ankkamaailmaan perehtynyt, suomea taitava henkilö.

Ankkatietäjä-kisan ylituomarina toimii vuoden 2001 Ankkatietäjä Tero Kyhyräinen, joka on myös laatinut tämänkertaisen visailun kysymykset. Tuomaroinnissa on luonnollisesti mukana myös Aku Ankka -lehden arvovaltainen toimitustiimi.

ANKKATIETÄJÄ-FINAALI HELSINGIN KIRJAMESSUILLA

Ankkatietäjä-kisan finalistit mittelevät taidoistaan Helsingin Kirjamessuilla lauantaina 29.10. klo 11.00 Kirjakahvilassa Sanoma Magazines Finland Oy:n messuosastolla.

MUU KIRJAMESSUJEN AKU ANKKA -OHJELMA

Torstaina 27.10.

Ankkatietäjä-minivisa koululaisille

·         Louhisali kello 11.00–11.30

·         Kisan juontaa Aku Ankka -lehden vt. päätoimittaja Aki Hyyppä

Don Rosa allekirjoittaa kirjoja Sanoma Magazines Finlandin osastolla 7h22 klo 14.00 - 16.00 

Lauantai 29.10.  

Don Rosan haastattelu kirjamessuilla / yleisötilaisuus

·         Aleksis Kivi -lava kello 12.00–12.30

·         Haastattelijoina Jukka Heiskanen ja Riku Perälä     

Don Rosa allekirjoittaa kirjoja SMF:n osastolla 7h22 klo 14.00–16.00 

Aku Ankka ja Suomi – rauhanomaista rinnakkaiseloa 60 vuotta -paneelikeskustelu

·         Keskustelun moderaattorina Tuomas Enbuske. Osallistujina päätoimittaja Aki Hyypän lisäksi julkisuudesta tunnettuja Ankka-faneja; Leena Lehtolainen, Markku Paretskoi ja Pasi Heikura.

·         Aleksis Kivi-lava klo 13.00–13.30 

Tekstilähde Aku Ankka -lehden tiedote 24.10.2011

Uudet ja vanhat käännökset

Vuoden 1973 käännös.

Romano Scarpan klassikkosarjiksesta Kolumbusperhon aarrekartta ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran Taskukirjan numerossa 14, Perhonen sentään. Uusintana sarja tuli joku aika sitten Taskarin Parhaat -sarjan neljännessä niteessä. Tarkistetuin käännöksin.

Vuoden 2011 käännös poikkeaa suuresti vanhasta vuoden 1973 käännöksestä (Mary A. Wuorio). Selitys perhosen oudosta siipikuviosta on eri käännöksissä aivan erilainen. Näet ne katsomalla kuvat.

Mistä näin iso ero teksteissä? Kuka panee omiaan ja mitä oli Scarpan alkuperäisessä tekstissä?

Vuoden 2011 käännös.

Taskukirjojen materiaali tuli 1970-luvun alussa saksalaisen Ehapa-yhtiön kautta. Se on tanskalaisen Egmont H. Petersenin tytäryhtiö (nimi tulee alkukirjainten E, H ja P saksalaisesta äänneasusta). Wuorio joutui kääntämään tarinat saksalaisista jo kertaalleen käännetyistä teksteistä, joita Ehapan toimituskunta oli peukaloinut.

Suomalainen vuoden 1973 versio myötäilee tarkasti Lustige Taschenbuchenin käännöstä: "...die Kunst, solche Flügelzeichnungen zum Zweck der Nachrichtenübermittlung künstlich zu züchten. Sehr schlau so was". Scarpa kirjoitti alkutekstissään vuonna 1962 geeneistä ja DNA:sta. Olivatko saksalaistoimittajat sitä mieltä, että geeneistä ja genomeista puhuminen on lapsilukijoille liian vaikeaselkoista?

Elokuvan taikaa

Cavazzano, Riku Perälä, von Bagh.

Giorgio Cavazzano ja Peter von Bagh olivat Päivälehden museossa julkistamassa uutta elokuva-aiheista Disney-sarjakuvien kokoelmakirjaa. Teoksessa on kolme Cavazzanon tekemää sarjakuvamukaelmaa tunnetuista elokuvaklassikoista ja von Baghin esipuhe ja elokuvien esittelyt.

Kirjan avaa tunnelmallisesta Casablancasta poikkeuksellisissa mustavalkosävyissä tehty versio.Toisena on Fellinin elokuvasta Tie - La Strada vanhalla 1930-luvun tyylillä toteutettu mukaelma ja kolmantena on uudemmasta italialaisesta elokuvasta, Giuseppe Tornatoren Legenda nimeltä 1900 piirretty sarjakuva.

Peter von Bagh totesi, että toisin kuin meillä, Italiassa - Cavazzanon kotimaassa - ja Ranskassa, elokuvan ja sarjakuvan välillä on hyvin läheinen yhteys. Sarjakuvan tekijät ovat tehneet elokuvia ja päinvastoin. Sama tilanne mainituissa maissa on elokuvan ja kirjallisuuden vällillä. Ehkä siitä syystä ranskan- ja italiankielisissä maissa sarjakuvaa arvostetaan eri tavalla kuin esimerkiksi meillä. Suomessa sarjakuvaa on pidetty infantiilina ilmaisumuotona, mutta esimerkiksi Italiassa niihin on jo pitkään suhtauduttu vakavasti, vaikka tietty lapsenmielisyys olisikin tallella. Infantiilius ja lapsellisuus eivät ole aina sama asia.

Idea Casablancaan  syntyi railakkailla illallisilla, joilla Cavazzano ja elokuviin sekä sarjakuviin erikoistunut toimittaja Vincenzo Mollica pohtivat mistä elokuvasta syntyisi hyvä Disney-sarjakuva. Casablanca oli helppo miehittää Disney-hahmoilla, vastineet elokuvan henkilöille löytyivät helposti ja niin elokuvaan hankittiin oikeudet, jotka nekin irtosivat ilmeisen helposti. Bagh mainitsi myöhemmin vielä erityisesti kuinka eräs suomalainen teatteri on jo vuosia koittanut turhaan saada elokuvan teatteriesitysoikeudet. Disney-sarjakuvaan ne heltisivät kerralla.

Casablancan sarjakuvaversio osui sittemmin Federico Fellinin silmiin ja hän soitti Cavazzanolle heti saatuaan Topolino-lehden toimituksesta tämän numeron. Sarjakuvista koko ikänsä innostunut ja piirtäjänäkin urallaan toiminut Fellini halusi, että jostakin hänen elokuvastaan tehtäisiin myös Disney-versio ja ehdotti La Stradaa. Vaikka Fellini oli La Stradan jättimenestyksen myötä sanonut ei kaikille Hollywoodin rahamiesten houkutuksille, ehdotti hän nyt itse Disney-sarjakuvan tekemistä tästä filmistä.

Fellinin vaimon Giulietta Masinan ehdotuksesta sarjakuva piirrettiin vanhaan tyyliin ja se roolitettiin niillä hahmoilla, joilla se on nyt toteutettu. Tien sarjakuvaversiossa esiintyvät Fellini vaimoineen ja alkulähtökohtana on "nykyhetki", vuosi 1956, jolloin Fellini sai Oscarin La Stradasta. Sarjan alussa hieman vastahakoinen Fellini matkustaa USA:han Oscar-juhliin ja varsinainen tarina nähdään lentokoneessa nukahtaneen Fellinin unessa.  Cavazzano käytti 1930-tyylillä piirrettyihin osuuksiin erilaisia työvälineitä ja tekniikoita. "Vanhat" kohtaukset hän piirsi vanhalla piirustusterällä ja käytti kuviin liimattavaa rasterikalvoa, 1930-luvun tyyliin.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, sarjakuvan loppukohtaus - se voidaan tässä kertoa ilman spoilereita - perustuu tositapahtumiin. Fellini oli kovasti myrtynyt siitä, että La Stradan tuottaja Dino De Laurentiis hyppäsi lavalle plokkaamaan Oscar-pystin tämän puolesta. Giulietta Masina lepytteli miestään viemällä tämän Disneylandiin. Kun Walt Disney kuuli suuren ohjaajan haluavan vierailulle huvipuistoonsa, järjesti hän Fellinille suuren villin lännen hyökkäyksen, lähes samaan tapaan kuin sarjakuvan lopussa näytetään. Elokuvamiehet fanittivat toisiaan.

Mestro signeeraa.

Tornatoren 1900-elokuvan sarjakuvaversiosta Peter von Bagh totesi, että se on onnistuneempi kuin alkuperäinen, jähmeä ja raskas elokuva. Sarjakuvassa on leffasta puuttuvaa liikettä ja raikkautta. Sarjakuvassa kuvataan myös onnistuneesti kuvallisin keinoin siitä fyysisesti puuttuvaa musiikkia.

Peter von Bagh tähdensi vielä kuinka nämä Cavazzanon sarjakuvamukaelmat eivät ole pelkkiä parodioita, eivätkä yksin pelkkiä kunnianosoituksiakaan, vaan ne ovat kuin eräänlaista vuoropuhelua kahden eri ilmaisumuodon kanssa. Ne ovat myös kuin elokuvakritiikkejä, joiden avulla tuttuja elokuvia katsoo uusin silmin ja niihin saa näin uusia näkökulmia.

Kirjan julkaisun yhteydessä avautui Päivälehden museossa Helsingissä (Ludviginkatu 2–4) Cavazzanon sarjakuvaoriginaaleja ja -vedoksia esittelevä pieni näyttely, jonne on vapaa pääsy. Teokset ovat esillä 16.10.2011 saakka.

Kvaak.fi:n arvio kirjasta, S.Santikko.

NAFS(k)uriren

Kansikuva Li Österberg.

Eivät ainoastaan saksalaisankistit täyttäneet tänä vuonna 35 vuotta. Läntisen naapurimaamme Nationella Ankistförbundet I Sverige (kvack) täytti tasan 35 vee ihan viikko sitten.

Nafs(k) perustettiin 21.9.1976 Brommassa Tukholmassa Nya Elementars lukiossa. Kolmen opiskelijan ydinjoukko Stefan Diös, Frederik Ekehed ja Greger Nässen innostuivat Jon Gislen kirjasta Ankismen, pitivät kokouksen ja perustivat yhdistyksen. Diös on nykyään Kalle Ankan arvostettu kääntäjä.

Carl Barks kutsuttiin kunniajäseneksi jo 1978 spesiaalilla jäsennumerolla H313. Ankkamaestron kunniajäsenyys huipentui vuonna 1994, kun Barks kiersi Eurooppaa. Hänet ylennettiin juhlatilaisuudessa Sudenpentujen huippuhännäksi (häntää saa riiputtaa lakin päällä, muistattehan). Reipas teräsvaari oli selvästi tästä ilahtunut (kuva).

Barks pääsi huippuhännäksi.

Yhdistyksellä on arkisto, lainauskirjasto ja se julkaisee, tosin harvakseltaan - noin kerran vuodessa - jäsenlehti NAFS(k)urirenia. Yhdistys on myös järjestänyt ankoneja ja osallistunut mm. Small Press Expoon. Yhdistys myös ylläpitää englanninkielistä DCML-sähköpostilistaa ja vastaavaa ruotsinkielistä Ankismenia.

Uusi NAFS(k)uriren ilmestyi äskettäin ja sen mukana tuli hieno jäsenkortti, jollainen oli ollut poissa käytössä usemman vuoden ajan.

Jäsenkortti.

Uuden numeron sisällöstä voisi mainita Joakim Gunnarsonin jutun Barksin jäämistöstä löytyneistä hylätyistä tarinaideoista ja -aihioista, joiden voi olettaa olleen alkuaihioita tutummille, julkaistuiksi päätyneille sarjoille - kiintoisa vilkaisu Barksin työtapoihin. Eläkkeelle viime vuonna jäänyttä Disneyn arkistonhoitajaa Dave Smithia on haastateltu. Kemisti Sten Olivegård kirjoittaa arvomineraalien etsimisen kuvauksista Barksin sarjoissa. Ja on tässä 40-sivuisessa pikkulehdessä paljon muutakin.

www.nafsk.se

Värilähetys netissä

Tämä nyt ei varsinaisesti ole Pamauksesta mitenkään ylijäänyttä materiaalia, mutta julkaistiin aikanaan mustavalkoisena, kun ei niihin väreihin ole varaa.


Don Rosan täyttäessä viisikymmentä vuotta (siis kymmenen vuotta sitten!) Ankkalinnan Pamaus keräsi Donia fanittavilta suomalaisilta sarjakuvapiirtäjiltä onnittelupiirroksia, joiden originaalit lähetettiin Rosalle Kentuckyyn.

Työt julkaistiin 100 kpl painoksena ja jaettiin tilaajalahjana. Muut piirrokset olivat mustavalkoisia, mutta Koiviston Tarmo, joka vastikään julkaisi oman ankkasarjansakin Aku Ankassa, teki erittäin hienon värityön. Se pääsee kaikkien ihailtavaksi koko loistossaan vasta nyt. Netissä kun ei värit maksa mitään. Enjoy!

Uusi Pamaus tulee!

Uusi Pamaus on mennyt painoon ja ilmestyy siis ihan pian! Kansikuva pikku teaserina ohessa. Lehden pääaiheina ovat ankistinen kryptozoologia ja saksalainen donaldismi. Haastattelussa on Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla vieraileva Cèsar Ferioli!

Saksalaisia donaldisteja käsitellään laajalti, koska sikäläinen meikä-Ankkaa vastaava lehti Micky Maus täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja donaldisti-yhdistys sekin 35 vuotta.

Saksalaiset donaldistit ovat asialleen hyvin vakavasti omistautuneita, hyvin akateemisia ja hyvin tieteellisiä, mutta totisen naaman takana pidetään kieli puolittain poskessa. Donaldistit ovat julkaiseet lehteään Der Donaldist (aiemmin Der Hamburger Donaldist) vuodesta 1976 lähtien.

Deutsche Organisation der nichtkommerziellen Anhänger des lauteren Donaldismus, eli suomeksi jotakuinkin Puhdasoppisen donaldismin kannattajien epäkaupallinen saksalainen yhdistys on pitänyt vuosittaisia donaldistisia kongresseja ympäri Saksaa jo kauan.

Heitetäänpä esille pari saksalaista donaldistien fanzinea. Donaldismin takana on Micky Maus -lehden suursuosio, joskaan sillä ei ole aivan yhtä laajaa lukijakuntaa kuin meillä. Micky Mausin suosio on taas hyvien, nokkelien ja korkeakulttuuriakin sisältävien puhekuplien ansiota.

Aku siteeraa niissä saksalaista klassista kirjallisuutta, käyttää kieliopillisesti monimutkaisia lauseita ja on taipuvainen filosofisille mietiskelyille. Puhekuplia on myös vahvasti lokalisoitu. Tarinoissa on lisäksi käännösten kautta tavallista "poliittisempi" sävy. Ankka on Saksassa, sanoisimmeko aikuisempi. Melkoinen osa Micky Mausin painoksesta myydään aikuisille lukijoille.

Siksi ankismi on Saksassa vankemmalla perustalla kuin Suomessa.

Kuplakäännösten takana oli Erica Fuchs, jonka vuonna 2001 saamia arvostettuja Heimito von Doderer ja Roswitha -kirjallisuuspalkintoja oheinen Der Donaldistin numero 115 juhlistaa. Micky Maus -lehden kielellä on ollut todella vaikutuksensa saksan kieleen.

Der Donaldistin lisäksi ilmestyy pieniä teemoittettuja erikoisnumeroita. Valikoin tähän vähän vanhemman (1983) Boemund von Hunoltsteinin vihkosen Kopisten am Werk, eli jäljentäjä työssään. Siinä tuodaan esille runsain ruutunäyttein, miten eri piirtäjät ovat kopioineet Barksilta hahmojen asentoja ja kokonaisia ruutujakin. Hunoltstein löytää yhdestä ainoasta Luciano Bottaron sarjasta (Aaveen aarre, AATK 14) peräti 121 Barksilta kopioitua hahmoa tai ruutua.

Bottarosta kyllä kehkeytyi noiden 1950-luvun alkuvuosien jälkeen taitava ankkapiirtäjä ihan omillaankin.

Pian pelittää

Pamauksen blogi ei ole päivittynyt muutamaan viikkoon, hyvänä meriselityksenä kerrottakoon, että kaikki tuo aika on käytetty tulevan Aku-pelin kysymysten laadintaan. Aku Ankka-lehti täyttää kuusikymmentä vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi peliyhtiö Tactic julkaisee Ankkalinnan sankarille omistetun juhlapelin! Kyseessä on numeroitu keräilyharvinaisuus, joka on myynnissä vain rajoitetun ajan. 1080 kinkkistä kysymystä kaikilta kuudelta vuosikymmeneltä!

Juhlapainos on kaupoissa syksyllä.
Tacticin Aku-pelin sivu.

Fanzinehistoriaa: The Barks Collector

Lisää fanzineharvinaisuuksia. The Barks Collector ilmestyi tietääkseni vuosina 1976 - 1990 (?), ainakin 42 numeron verran. Näytille on valittu n:o 11, joka on ilmestynyt 1979. Julkaisija ja toimittaja John Nichols ja Thomas Gibson.

Kyseinen numero sisältää mielenkiintoisen katsauksen eurooppalaisiin Disney-sarjakuviin, joista amerikkalaisilla ei ollut oikeastaan aavistustakaan tuohon aikaan. Saksalais-ruotsalainen sarjakuvaekspertti ja historioitsija Horst Schroder kummastelee pitkässä jutussa mm. italialaisia Topolino-lehden sarjoja ja historiaa.

Heti alkuun Schroder tuskastelee tekijänoikeuskommervenkkien kanssa; jutussa ei ole yhtään kuvaa sarjoista, joista on puhe. Kuvia ei yksinkertaisesti uskallettu laittaa Disneyn lakimiesten pelossa. Valtaosa CB Collectoreista onkin ilman kuvia.

Artikkeli kuitenkin on kiehtova ja ensimmäisiä tiedonlahteitä englannin kielellä, tai ylipäätään millään kielellä, italialaisista (siis Taskukirjojen tarinoista), tanskalaisista ja hollantilaisista sarjoista. Italialaisten sarjojen hurjuutta ihmetellään kovin. Muutamia tekijänimiäkin mainitaan. Harvinaista vuonna 1979.

Fanzinehistoriaa: Vacation in Duckburg

Fanzineharvinaisuuksia kokoelmieni kätköistä. Amerikkalainen Vacation in Duckburg on kaukaa Disney-sarjakuvafandomin alkuajoilta. Tämä numero 2 on vuodelta 1971, ajalta jolloin tällaiset lehdet toteutettiin kirjoituskoneella ja monistettiin. Julkaisu noteerattiin ihan Suomessa asti Sarjainfon palstoilla vuonna 1972.

Sarjainfon uutispätkä lehdestä.

Carl Barks oli tuolloin monille vannoutuneimmillekin keräilijöille melkeinpä ainoa nimeltä tunnettu piirtäjä. Dave Gulliksen tutkailee lehdessä kuuden sivun voimin Barksin piirrostyylin kehitystä, analysoiden sitä pyrstöhöyheniä myöten. Vahinko vain, että tässä nähtävä Aku-piirros Merirosvon kulta -tarinasta on Jack Hannahin käsialaa. Barks piirsi tarinan vuonna 1942 puoliksi Hannahin kanssa. Elettiin ankkologian alkuaikoja ja näitä sattui.

Muuta lehdessä on Disneyn pitkien animaatioelokuvien melko laajat tekijäkrediitit Lumikista Ruususeen. Jim Kisner kirjoittaa lyhyen analyysin Joulu Karhuvuorella -tarinasta ja lopussa on vielä listauksia Barksin pitkistä Aku Ankka -tarinoista, lisäksi vielä pari lyhyttä kirja-arvostelua ja muutama sivu outoja sarjakuvia. Yhdessä Kevin Nicasterin piirtämässä sarjassa Danny joutuu Ankkalinnaan, mokoma vielä jatkuu seuraavassa numerossa. En tiedä tuliko semmoista koskaan.

How Old!

Tämä pikkupiirros ei jostain syystä mahtunut koskaan Ankkalinnan Pamauksen sivuille, joten laitan sen tänne.

Kun ankkapiirtäjä Vicar viimeksi vieraili Suomessa, näytin hänelle tätä netistä löytämääni valokuvaa. Siinä Vicar nähdään tyylikkäänä nuorena miehenä. Foto lie näpätty joskus 1950-luvulla. "You look like young Salvador Dalí in this picture", sanoin Vicarille. Siinä samassa hän nappasi kynän kädestäni, pyöräytti pikapikaa tulosteeseen itselleen dalíviikset, valuvan kellon ja oheisen tekstin.

Forbesin lista

Aikakauslehti Forbes on jälleen listannut planeettamme rikkaimpia listoillaan. Myös fiktiivisistä hahmoista on oma listansa. Listan ykkösenä on tietenkin Roope Ankka, mutta Forbesin mukaan tosimaailman Bill Gates olisi mukamas visukinttuamme äveriäämpi!

Kaikkihan sen tietävät ettei se pidä paikkaansa alkuaan. Billy-pojan rahat lopahtaisivat jo yhdessä pikku patsaskilpailussa alkuunsa.

Luin joitakin vuosia sitten saksalaisen taloustoimittaja/kirjailija Detlef Gürtlerin kirjan "Kroisokset - Rikkaiden historia faaraoista Bill Gatesiin".

Kirjan kirjoittaja on joko näitä saksalaisia Der Donaldist -lehden ankisteja tai muuten asiaan perehtynyt, sillä kirjan alkuperäinen nimi on "Die Dagoberts - Eine Weltgeschichte des Reichtums von Krösus bis Bill Gates ". Eli "Roope Ankat ----".

No, heti alkuun käsitellään Roope, pohjana kaikille tosielämän rikkaille. Ote:

"'Prikulleen 37 fantastiljoonaa 119 triljardia taaleria' laski Roope vuonna 1983".

Taaleri tulee tietenkin nimenomaan saksalaisissa käännöksissä käytetystä imaginäärisestä Entenhausenin (Ankkalinnan) valuutasta - kirjan kääntäjä lie ollut hieman ymmällään. Valitettavasti tarkkaa viittausta ko. sarjaan ei kirjassa ole mainittu, mutta Barksin sarjasta lienee kyse. Ja silloinhan ovat summat alun perin dollareita. Jatkoa:

"Vaikka fantastiljoonaa ei miedän ihmisten lukujärjestelmässä tunnetakaan, jo pelkästään 119 triljardia taaleria riittävät maailman rikkaimman ankan titteliin. Jos tämän omaisuuden jakaisi tasan maailmassa olevien kuuden miljardin ihmisen kesken, jokaiselle riittäisi 20 biljoonaa taaleria. Jos lähdetään [...] siitä että yksi taaleri vastaa yhtä dollaria, Roope Ankka voisi pelkkien pikkurahojensa (fantastiljoonat jätämme laskuista) tehdä jokaisesta maapallon ihmisestä viisisataa kertaa rikkaamman kuin Bill Gates!"

Muistaisiko kukaan tuosta Roope -sitaatista mikä sarja mahtoi olla? Vuosilukua ei kannata katsoa... Lienee vanha sarja joka on uudelleen käännetty saksaksi 1983. Jos käännös suomeen on tehty saksasta, on sen tunnistaminen hankalaa. Kyseinen jakso ei kuitenkaan Forbesin porukan silmiin lie sattunut.

Iltalehden uutinen Forbesin listasta
Gummeruksen julkaisema teos Kroisokset - Rikkaiden historia faaraoista Bill Gatesiin

Aku Ankka Kansalliskirjaston Auditoriossa

Yleisöluento: Vaalivoittaja Aku Ankka
Ajankohta: 30.3.2011 klo 17:00 - 19:00
Paikka: Kansalliskirjaston Auditorio, Yliopistonkatu 1

Suomalaisten hauskin äidinkielenopettaja, Aku Ankka -lehti, täyttää 60 vuotta. Miten suomi kääntyy Ankkalinnan mielelle ja kielelle?

Aiheesta keskustelevat Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen, Disney-taiteilija Kari Korhonen ja Ankkalinnan pamaus -fanzinen toimittaja, asiantuntija Timo Ronkainen.

Luento liittyy Kupolisalin näyttelyyn "Rymyä, raikua, ärräpäitä - vuosisata suomalaista sarjakuvaa" (esillä 15.10.2011 saakka)

Vapaa pääsy

Näin löydät paikalle:
http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/opas/Reitit.htm
--> Auditorio

Belgian Mikki

Belgialaisissa 1950-luvun Mickey Magazineissa julkaistiin varmasti hillittömimmät kannet ikinä. Lähes surrealistisessa kansimaalauksessaan tuntematon taiteilija kuvittaa Barksin tarinan The Runaway Train (suom. Kansallissankarit) avainkohtausta. Todella mainiota, melkein epädisneymäistä taidetta!

Tämä numero tammikuulta 1958 kertoo kannen motossa olevansa suurten ja pienten lasten oma lehti. Vähän niin kuin Tintin-lehden vastaava "lehti kaikille 7-77 vuotiaille nuorille". Disneyn lehdet kilpailivat ranskankielisillä alueilla tasapäisinä Tintinin (Tintti) ja Spiroun (Piko ja Fantasio) nimikkolehtien kanssa.

Mickey Magazinessa julkaistiin paljon kotimaista aineistoa. Lähinnä toimituksellisia tekstijuttuja, kertomuksia ja tehtäviä.


Talvik, urhea poro.



Tässä numerossa päättyy jatkokertomus Talvik, urhea poro. Mielenkiintoinen se on sen vuoksi, että se ilmeisesti kertoo Suomen alueen lappalaismetsästäjistä (un chasseur lapon), vaikka tuntematon piirtäjä onkin kuvittanut sen jään päällä kirmaavilla eskimoilla.

Tarinan päähenkilö on Matti Kwikjok, joka edellisessä jaksossa on juuri pelastanut pikkuisen poron susilauman kynsistä. Hänen ystävänsä nimi on Lars Utsijok.

Tarinan kirjoittanut Maurice Antoine valistaa pikku lukijaansa kertomalla, että "näillä eristyneillä seuduilla kelkka, jota kutsutaan nimellä "pulkka", sekä poro ovat aivan yhtä välttämättömiä kuin juna, auto tai lentokone sivistyneemmissä maissa", tai että "hei hei" tarkoittaa samaa kuin bonjour. Lars ja Matti asustavat kuitenkin igluissa.

Lehdessä on 20 sivua ja sen sarjakuvasisältöön voi tutustua Inducksissa.

Klassikko-albumit

Italialainen alkuteos. ©Disney

Italialaisalkuisen albumisarjan kirjoissa Aku ja kumppanit nähdään klassikkoromaanien parodiamukaelmissa. Sen ulkoasu on kuitenkin tavallaan ranskalaisvaikutteinen. Sarjojen alkuperäisversiot olivat ilmestyneet Italiassa taskukirjamuodossa Topolino-lehdessä. Ranskalaiset isokokoiset sarjakuva-albumit formaattina levisivät kaikkialle Eurooppaan 1960-70-luvun vaihteessa, ja italialaistoimittajat keksivät näprätä vanhoista 1950-luvun sarjoista ranskalaistyyliset albumit.

Kolmirivisinä ilmestyneet sarjat leikeltiin ja taitettiin uuteen sivutaittoon sopiviksi nelirivisiksi 40-sivuisiksi kirjoiksi. Vieläpä sisäkansien design tehtiin samaan malliin kuin useissa ranskalaisalbumeissa (vrt. Asterixin sisäkannet yksivärisine kuvineen). 

Tämän albumisarjan viisi osaa käännettiin suomeksi vuosina 1972-75. Cartonati Disney -nimellä kulkeneen sarjan ensimmäinen albumi Paperino don Chisciotte ilmestyi alkuaan 1971. Kyseinen Don Quijote-parodia saatiin myös suomalaisessa klassikkosarjassa sen kolmantena niteenä.

Mikki ja Hessu Helvetissä.
©Disney

Toisena olisi ollut L'inferno di Topolino, hyvin epäsovinnainen Disney-sarjakuva, joka pohjautuu  Dante Alighierin (1265-1321) Jumalainen näytelmä -teoksen ensimmäiseen osaan. Se vie Mikin ja Hessun kirjaimellisesti helvettiin.

Käsikirjoittajalegenda Guido Martinan versio on kuvastoltaan huima, karnevalistinen ja värikylläinen irrottelu keskiajan maailmankuvassa. Se vilisee tahallisia anakronismeja, vaikka seuraakin alkuperäisteosta siinä määrin uskollisesti, että niitä voi hyvin lukea rinnatusten.

Suomalainen kustantaja hyppäsi liian rajun teoksen yli, ja julkaisi ensimmäisenä Paperino e i tre moschettieri -albumin. Niin ikään suomalaiskustantaja jätti sarjasta pois Goethen Faustista tehdyn parodian.

Espanjalainen versio
Goethen Faustista. ©Disney

Joidenkin albumien tarinat eivät kuitenkaan suoraan taipuneet 40 sivun määrämuottiin. Kolmeen muskettisoturiin jouduttiin lisäämään uutta materiaalia. Vanha herra Luciano Bottaro väänsi nelisivuisen "jatko-osan" Kaksi vuotta myöhemmin (Due anni dopo) aivan varta vasten.

Aku Ankka maurien maassa -albumin lisänä on Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoittama sarjakuvaparodia Sevillan parturista. Se on alkuaan ranskalaisen Pierre-Augustin Caron Beaumarchaisin (1732-1799)  komediallinen näytelmä, josta Rossini teki oopperansa vasta myöhemmin.

Albumisarjan ainoana ei-italialaisena sarjana oli Monte Criston kreivin loppuun lisätty Paul Murryn ja Vic Lockmanin väsäämä parodia 25 vuotta nukkuneesta Rip Van Winklestä.

L'Inferno di Topolino. ©Disney

Mondadorin sarjassa julkaistiin kaikkiaan seitsemän kovakantista albumia, niistä tuli suomeksi siis viisi — pehmeäkantisina. Kahta julkaisematta jäänyttä kirjaa lukuunottamatta, albumisarja on italialaisen vastineensa kanssa identtinen.

Kauniisti maalatut kannet albumisarjaa varten teki Giovan Battista Carpi. Albumien heikkoutena on niiden sarjojen runneltu taitto. Muunto kolmirivisestä neliriviseen ei ole tapahtunut kovin huolellisesti. Useimmiten  kuvien sommittelun dynamiikka katoaa, kun niistä on jouduttu joko poistamaan tai lisäämään jotain.

Toisin kuin joskus luullaan, albumisarja ei loppunut huonon menekin vuoksi, sopivaa materiaalia ei vain ollut enempää. Ainakin Kolmesta muskettisoturista otettiin toinenkin painos. Voi kuitenkin aavistella, kuinka keskivertolukija on ollut joidenkin albumien kohdalla suhteellisen ymmällään, Andrea da Barberinon ritarieepos, johon Aku Ankka ja Apulian kuningas perustui, on Suomessa tyystin tuntematon. Ehkäpä albumien mukana olisi voinut olla jonkinlaiset alkuperäisteosten esittelytekstit.

Ankkalinnan Pamaus #15.
Kuva: ©Timo Ronkainen.

Lue lisää Guido Martinasta ja Aku Ankan taskukirjojen klassikkoadaptaatioista Torquato Tassosta Italo Calvinoon ja Kafkaan Ankkalinnan Pamauksen numerosta 15! Samassa numerossa juttua myös Carl Barksin kirjallisista lainoista sekä Disneyn sekä Collodin Pinokkiosta, ynnä Maija Poppasesta ja paljosta muusta.


Aku Ankka ja kolme muskettisoturia 1972
(Alexandre Dumas:Kolme muskettisoturia)
Paperino e i tre moschettieri

Aku Ankka ja Monte Criston kreivi 1973
(Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi)
Paperino e il conte di Monte Cristo

Aku Ankka, surullisen hahmon ritari 1973
(Cervantes: Don Quijote)
Paperino don Chisciotte

Aku Ankka maurien maassa 1974
(Alphonse Daudet: Tarasconin tartarin)
Paperin di Tarascona

©Disney

Aku Ankka ja Apulian kuningas 1975
(Andrea da Barberino: Guerin Meschino, ei suom, ritariromaani)
Paperin Meschino

• Paperino don Chisciotte  (1971)
• L'inferno di Topolino  (1971)
• Paperino e i tre moschettieri (1972)
• Il dottor Paperus  (1972)
• Paperin di Tarascona  (1972)
• Paperino e il conte di Monte Cristo (1973)
• Paperin Meschino (1973)

Räpylänjälkiä Päivälehden museossa

Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlavuosi etenee Päivälehden museon erikoisnäyttelyllä.

Jäyhä Jököttäjä.

Joulukuun viidentenä kuluvaa vuotta tulee päivälleen 60 vuotta ensimmäisen Aku Ankka -lehden ilmestymisestä. Päivälehden museoon koottu juhlanäyttely kertoo Suomen ja Ankkalinnan pitkään jatkuneesta ystävyydestä sekä pohtii näiden kahden yhteiskunnan välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. 
Räpylänjälkiä esittelee Ankkalinnan historian lisäksi Aku Ankka -lehden toimituksellista historiaa. Lehden legendaarisen päätoimittajan Markku Kivekkään (1947−2008) Disney-keräilyaarteet ovat näyttävästi esillä vitriineissä. 



Markku Kivekkään kokoelmista.



Näytteillä (laadukkaina kopioina) kirjeitä Barksilta ja henkilökohtainen kirje itseltään Walt Disneyltä, Kivekkään omat Mikki Hiiri -lautaset, Ankan ensimmäiseltä päätoimittajalta Sirkka Ruotsalaiselta Tupla tai Kuitti -voiton johdosta saatu rannekello, animaatiokalvoja, Barksin sarjakuvaoriginaali ja paljon muuta kiintoisaa.

Erityisistä vempeleistä voi mainita Ankkalinnan viisumikoneen, joka tuottaa ankallisnimellä varustetun asiakirjan. Sen viivakoodilla saa tulostettua itselleen lööppilaitteessa Ilta-Pulu -tabloidiaviisin tuoreimman etusivun. Ankallisklubissa voi istahtaa pelaamaan tietokonepelejä tai lueskelemaan ankkasarjiksia.

Räpylänjälkiä on esillä 11.3. - 7.9.2011.

PÄIVÄLEHDEN MUSEO
Ludviginkatu 2–4,
00130 Helsinki
Avoinna ti-su klo 11-17
VAPAA PÄÄSY!