Hyvää uutta vuotta!

Ankkalinnan Pamausta saatiin ulos viime vuonna kahden numeron verran. Lehden tekeminen on yllättävän pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa. Niinpä tämän bloginkin päivittäminen on jäänyt vähän retuperälle (Facebook-sivuilla on ollut vilkkaampaa). Otetaanpa sen vuoksi lyhyt kelaus vuoden aikana ilmestyneisiin kiinnostavimpiin alan koti- ja ulkomaisiin julkaisuihin. Nimenomaan Disney-sarjakuvia käsitteleviin tai niitä sisältäviin kirjoihin ja lehtiin.

Joseph Cowlesin Recalling Carl ilmestyi keväällä 2012. Teos näyttää voittaneen kunniamaininnan Hollywood Book Festival -tapahtumassa. Vaikka kirja käsitteleekin Barksin sarjakuvia, tai pikemminkin keskittyy yhteen tiettyyn tarinaan, on sen keskeinen teema myös elokuvan puolella.
Cowles oli yksi ensimmäisiä faneja, joka onnistui ottamaan yhteyttä Barksiin. Kirjan alku koostuu Cowlesin muisteluksista ensitapaamisten keskusteluista, kirjeistä ja valokuvista. Erittäin kiehtovaa luettavaa. Osa teksteistä on julkaistu aiemmin Carl Barks Fan Clubin uutiskirjeissä vuosien varrella.
Cowles surkuttelee sitä, miten Disney-yhtiö on tyystin jättänyt Barksin pitkien ankkaseikkailujen potentiaalin kokoillan elokuvien ja  TV-sarjojen materiaalina käyttämättä. Esimerkkinä käytetään Barksin klassikko-tarinaa In Old California. Cowles tekee perusteellistä työtä.
Recalling Barks -kirjan arvio kokonaisuudessaan Pamauksen seuraavassa numerossa (28), joka ilmestynee keväällä. Se onkin sitten uuden volyymin ensimmäinen numero.

Walt Disney's Mickey Mouse: Vols. 3 & 4. Nämä Fantagraphicsin julkaisemat täysosumat eivät enää paljolti esittelyjä kaipaa. Näin pitää kirjoja tehdä. Floyd Gottfredsonin (& co) tekemät Mikki Hiiren sanomalehtistrippi-seikkailut kronologisessa järjestyksessä. Taidolla restauroituina ja mitä parhaimpien, runsaasti kuvitettujen esittelytekstien saattelemina. Harvey ja Eisner -palkittu kirjasarja jatkuu, ja pian näemme myös Mikin sunnuntaijaksoja koviin kansiin koottuina.

Paul Murry, Dick Huemer: The Adventures of Buck O'Rue and his hoss, Reddish. Disney-miesten 1950-luvun alun yhteistyösarjasta koottu näyttävä kokoelma-albumi ilmestyi syyskesällä 2012. Koskapa tämä vanha sanomalehtisarja ei ole Disneytä, kirjoitin artikkelin aiheesta Suomen Länkkäriseuran Ruudinsavu-lehteen, joka ilmestyi joulukuussa. Ruudaria on saatavilla Akateemisista Kirjakaupoista ja osoitteesta ruudinsavu@gmail.com. Tietoja: http://lankkariseura.blogspot.fi/

Ankalliskirjallisuuden klassikot 1. Helpostikin tyylikkäin kotimainen Disney-julkaisumme viime vuonna. Italialaisten tekemiä Disney-versioita maailmankirjallisuuden klassikoista on nähty Taskareissa paljon, mutta näin tyylikkääseen pakettiin niitä ei ole aiemmin saatettu. Kirjoitin taannoin Pamauksen blogiin 1970-luvun Klassikko-albumisarjasta. Totesin silloin että "Ehkäpä albumien mukana olisi voinut olla jonkinlaiset alkuperäisteosten esittelytekstit", ja niin: nyt tässä uudessa kirjasarjassa on kirjallisuudentutkija, dosentti Kai Mikkosen oivallinen esipuhe ja esittelyt. Keväällä 2013 tulee jatkoa ja parhaassa tapauksessa kolmannessa osassa nähdään Mikki ja Hessu Danten Kiirastulessa.

Vanha vuoden 1953 näkkäri.

Uusi versio Näkkäri 1953.

Näköispainoskirjat 1953. Ensimmäisistä Akkarin näkkäreistä on saatu jo toiset, painoasultaan parannetut painokset. Joitakin voi harmittaa aiemmin yhtenä niteenä julkaistujen vuosikertojen jakaminen kahteen eri kirjaan. Vuonna 2011 saatiin 1951-52 ja nyt 1953. Joka tapauksessa näissä uusissa kirjoissa on painojälki vuosina 1994 ja -95 julkaistuja laitoksia huomattavasti parempi, vanhojen lehtien painoasu toistuu nyt sävykkäämpänä, vaikka aivan alkuperäiseen loistoon ei mitenkään nykypäivän menetelmillä päästä. Ankan ensimmäiset kolme-neljä vuosikertaahan painettiin myrkyllisillä, mutta sellaisilla sävykkäillä väreillä, joita ei enää ole.

Don Rosan koottujen täydentymistä - vaikka yksi kirja viimeisestä paketista vielä odotteleekin valmistumistaan - ei voi unohtaa. Eikä myöskään Jano Rohlederin kokoamia Rosan ei-Disney-töiden kokoomakirjoja. Kolmeen kirjaan on koottu likipitäen kaikki muu mitä Rosa uransa aikana on ehtinyt tehdä. Pertwillaby Papers, Captain Kentucky ja fanzineiden kuvitukset Information Centereineen yms.

Hessun juhlakirja. Tästä nyt on paha mennä kehumaan, kun olen itse esipuheet ja esittelyt kirjaan rustannut, mutta Ankan toimituksen sarjavalinnat ovat kyllä oivallisia. Gottfredsonin vanhat jutut ovat erinomaisia, vaikkakin Riimittelijä-jutussa ei Hessua nähdä kuin muutaman stripin verran. Toisaalta Luciano Bottaron Hessu & Hekla Velho -iloittelut ovat tietenkin riemukkaita pätkiä ja Hessu loistaa pääosassa.

Rappet on Tanskan ankistien fanzine. Tätä lehteä ilmestyi viime vuonna saman verran kuin Pamaustakin - kaksi numeroa. Maaliskuussa ilmestyneessä 19:ssa mm. muisteltiin Vicaria, jatkettiin juttusarjaa Disney-leffojen musiikista, raportoitiin Baltic ComicArt Shown ankkaohjelmasta yms. Numerossa 20 vertailtiin joidenkin Barksin Barney Bear- ja ankkasarjojen välisiä yhtäläisyyksiä, esiteltiin Walt Kelly, ja Disney-musiikkien lisäksi tutkailtiin keväällä 2012 kuolleen käsikirjoittaja Rodolfo Ciminon töitä.

Ruotsalaisankistien NAFS(K)uriren ei ilmestynyt viime vuonna lainkaan, eikä norjalaistenkaan Kvakk!-aviisia ole näkynyt (varhaisempi Donaldisten puolestaan ei ilmesty enää ollenkaan). Saksalaisten Der Donaldist -lehteä ilmestyi kaksi numeroa 2012, syys- ja joulukuussa.

Fanzinehistoriaa: The Duckburg Times

Duckburg Times numero #16.
Kansi varhaista Volker Reichea.

Kaivetaanpa pitkästä aikaa esille joku vanha fanzine. The Duckburg Times oli varsin tasokas amerikkalaisfanzine. Sitä ilmestyi tietääkseni 25 numeron verran vuosina 1978 - 1992. Frank ja Dana Gabbardin julkaisemassa lehdessä nähtiin todella monta historiallista haastattelua.

Saksalainen sarjakuvantuntija ja kääntäjä Klaus Strzyz oli haastatellut 1970-80 -luvun vaihteessa koko joukon tärkeitä Disney-sarjakuvien tekijöitä Der Hamburger Donaldistia ja myöhempää kirjaansa Disney von innen - Gespräche über das Imperium der Maus varten. Nämä harvinaisuudet julkaistiin englanniksi käännettyinä näissä "Ankkalinnan Sanomissa". Strzyz ehti haastatella Tony Stroblia, Paul Murrya, Dick Mooresia, Jack Bradburya ja kumppaneita juuri ennen kuin monet heistä poistuivat joukostamme.

Lehdessä oli myös oivallisia esseitä. Erityismaininnan ansaitsevat Stephen Eberhartin mainiot Barksin tuotantoa käsittelevät jutut. Eräs niistä käännettiin suomeksi melko tuoreeltaan Sarjainfon numeroon 37, vuonna 1982. Tämän Mesmerismiä ja muutostiloja -esseen saa luettavakseen Sarjainfon arkistosta PDF-muodossa täältä!

NAFS(k)uriren

Kansikuva Li Österberg.

Eivät ainoastaan saksalaisankistit täyttäneet tänä vuonna 35 vuotta. Läntisen naapurimaamme Nationella Ankistförbundet I Sverige (kvack) täytti tasan 35 vee ihan viikko sitten.

Nafs(k) perustettiin 21.9.1976 Brommassa Tukholmassa Nya Elementars lukiossa. Kolmen opiskelijan ydinjoukko Stefan Diös, Frederik Ekehed ja Greger Nässen innostuivat Jon Gislen kirjasta Ankismen, pitivät kokouksen ja perustivat yhdistyksen. Diös on nykyään Kalle Ankan arvostettu kääntäjä.

Carl Barks kutsuttiin kunniajäseneksi jo 1978 spesiaalilla jäsennumerolla H313. Ankkamaestron kunniajäsenyys huipentui vuonna 1994, kun Barks kiersi Eurooppaa. Hänet ylennettiin juhlatilaisuudessa Sudenpentujen huippuhännäksi (häntää saa riiputtaa lakin päällä, muistattehan). Reipas teräsvaari oli selvästi tästä ilahtunut (kuva).

Barks pääsi huippuhännäksi.

Yhdistyksellä on arkisto, lainauskirjasto ja se julkaisee, tosin harvakseltaan - noin kerran vuodessa - jäsenlehti NAFS(k)urirenia. Yhdistys on myös järjestänyt ankoneja ja osallistunut mm. Small Press Expoon. Yhdistys myös ylläpitää englanninkielistä DCML-sähköpostilistaa ja vastaavaa ruotsinkielistä Ankismenia.

Uusi NAFS(k)uriren ilmestyi äskettäin ja sen mukana tuli hieno jäsenkortti, jollainen oli ollut poissa käytössä usemman vuoden ajan.

Jäsenkortti.

Uuden numeron sisällöstä voisi mainita Joakim Gunnarsonin jutun Barksin jäämistöstä löytyneistä hylätyistä tarinaideoista ja -aihioista, joiden voi olettaa olleen alkuaihioita tutummille, julkaistuiksi päätyneille sarjoille - kiintoisa vilkaisu Barksin työtapoihin. Eläkkeelle viime vuonna jäänyttä Disneyn arkistonhoitajaa Dave Smithia on haastateltu. Kemisti Sten Olivegård kirjoittaa arvomineraalien etsimisen kuvauksista Barksin sarjoissa. Ja on tässä 40-sivuisessa pikkulehdessä paljon muutakin.

www.nafsk.se

Uusi Pamaus tulee!

Uusi Pamaus on mennyt painoon ja ilmestyy siis ihan pian! Kansikuva pikku teaserina ohessa. Lehden pääaiheina ovat ankistinen kryptozoologia ja saksalainen donaldismi. Haastattelussa on Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla vieraileva Cèsar Ferioli!

Saksalaisia donaldisteja käsitellään laajalti, koska sikäläinen meikä-Ankkaa vastaava lehti Micky Maus täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja donaldisti-yhdistys sekin 35 vuotta.

Saksalaiset donaldistit ovat asialleen hyvin vakavasti omistautuneita, hyvin akateemisia ja hyvin tieteellisiä, mutta totisen naaman takana pidetään kieli puolittain poskessa. Donaldistit ovat julkaiseet lehteään Der Donaldist (aiemmin Der Hamburger Donaldist) vuodesta 1976 lähtien.

Deutsche Organisation der nichtkommerziellen Anhänger des lauteren Donaldismus, eli suomeksi jotakuinkin Puhdasoppisen donaldismin kannattajien epäkaupallinen saksalainen yhdistys on pitänyt vuosittaisia donaldistisia kongresseja ympäri Saksaa jo kauan.

Heitetäänpä esille pari saksalaista donaldistien fanzinea. Donaldismin takana on Micky Maus -lehden suursuosio, joskaan sillä ei ole aivan yhtä laajaa lukijakuntaa kuin meillä. Micky Mausin suosio on taas hyvien, nokkelien ja korkeakulttuuriakin sisältävien puhekuplien ansiota.

Aku siteeraa niissä saksalaista klassista kirjallisuutta, käyttää kieliopillisesti monimutkaisia lauseita ja on taipuvainen filosofisille mietiskelyille. Puhekuplia on myös vahvasti lokalisoitu. Tarinoissa on lisäksi käännösten kautta tavallista "poliittisempi" sävy. Ankka on Saksassa, sanoisimmeko aikuisempi. Melkoinen osa Micky Mausin painoksesta myydään aikuisille lukijoille.

Siksi ankismi on Saksassa vankemmalla perustalla kuin Suomessa.

Kuplakäännösten takana oli Erica Fuchs, jonka vuonna 2001 saamia arvostettuja Heimito von Doderer ja Roswitha -kirjallisuuspalkintoja oheinen Der Donaldistin numero 115 juhlistaa. Micky Maus -lehden kielellä on ollut todella vaikutuksensa saksan kieleen.

Der Donaldistin lisäksi ilmestyy pieniä teemoittettuja erikoisnumeroita. Valikoin tähän vähän vanhemman (1983) Boemund von Hunoltsteinin vihkosen Kopisten am Werk, eli jäljentäjä työssään. Siinä tuodaan esille runsain ruutunäyttein, miten eri piirtäjät ovat kopioineet Barksilta hahmojen asentoja ja kokonaisia ruutujakin. Hunoltstein löytää yhdestä ainoasta Luciano Bottaron sarjasta (Aaveen aarre, AATK 14) peräti 121 Barksilta kopioitua hahmoa tai ruutua.

Bottarosta kyllä kehkeytyi noiden 1950-luvun alkuvuosien jälkeen taitava ankkapiirtäjä ihan omillaankin.

Fanzinehistoriaa: The Barks Collector

Lisää fanzineharvinaisuuksia. The Barks Collector ilmestyi tietääkseni vuosina 1976 - 1990 (?), ainakin 42 numeron verran. Näytille on valittu n:o 11, joka on ilmestynyt 1979. Julkaisija ja toimittaja John Nichols ja Thomas Gibson.

Kyseinen numero sisältää mielenkiintoisen katsauksen eurooppalaisiin Disney-sarjakuviin, joista amerikkalaisilla ei ollut oikeastaan aavistustakaan tuohon aikaan. Saksalais-ruotsalainen sarjakuvaekspertti ja historioitsija Horst Schroder kummastelee pitkässä jutussa mm. italialaisia Topolino-lehden sarjoja ja historiaa.

Heti alkuun Schroder tuskastelee tekijänoikeuskommervenkkien kanssa; jutussa ei ole yhtään kuvaa sarjoista, joista on puhe. Kuvia ei yksinkertaisesti uskallettu laittaa Disneyn lakimiesten pelossa. Valtaosa CB Collectoreista onkin ilman kuvia.

Artikkeli kuitenkin on kiehtova ja ensimmäisiä tiedonlahteitä englannin kielellä, tai ylipäätään millään kielellä, italialaisista (siis Taskukirjojen tarinoista), tanskalaisista ja hollantilaisista sarjoista. Italialaisten sarjojen hurjuutta ihmetellään kovin. Muutamia tekijänimiäkin mainitaan. Harvinaista vuonna 1979.

Fanzinehistoriaa: Vacation in Duckburg

Fanzineharvinaisuuksia kokoelmieni kätköistä. Amerikkalainen Vacation in Duckburg on kaukaa Disney-sarjakuvafandomin alkuajoilta. Tämä numero 2 on vuodelta 1971, ajalta jolloin tällaiset lehdet toteutettiin kirjoituskoneella ja monistettiin. Julkaisu noteerattiin ihan Suomessa asti Sarjainfon palstoilla vuonna 1972.

Sarjainfon uutispätkä lehdestä.

Carl Barks oli tuolloin monille vannoutuneimmillekin keräilijöille melkeinpä ainoa nimeltä tunnettu piirtäjä. Dave Gulliksen tutkailee lehdessä kuuden sivun voimin Barksin piirrostyylin kehitystä, analysoiden sitä pyrstöhöyheniä myöten. Vahinko vain, että tässä nähtävä Aku-piirros Merirosvon kulta -tarinasta on Jack Hannahin käsialaa. Barks piirsi tarinan vuonna 1942 puoliksi Hannahin kanssa. Elettiin ankkologian alkuaikoja ja näitä sattui.

Muuta lehdessä on Disneyn pitkien animaatioelokuvien melko laajat tekijäkrediitit Lumikista Ruususeen. Jim Kisner kirjoittaa lyhyen analyysin Joulu Karhuvuorella -tarinasta ja lopussa on vielä listauksia Barksin pitkistä Aku Ankka -tarinoista, lisäksi vielä pari lyhyttä kirja-arvostelua ja muutama sivu outoja sarjakuvia. Yhdessä Kevin Nicasterin piirtämässä sarjassa Danny joutuu Ankkalinnaan, mokoma vielä jatkuu seuraavassa numerossa. En tiedä tuliko semmoista koskaan.