Kapitalisti näkee punaista

Italialaisen Roope Ankan liiketoimet eivät useinkaan ole olleet eettisesti kestävällä pohjalla. Tässäkin käsillä olevassa Taskukirjan kymmenennessä osassa Roope syyllistyy ainakin murtovarkauksiin, huijauksiin ja laittomiin uhkauksiin. Kirjan hurjimmassa tarinassa Roope-setä ja salaperäinen vainooja vanha miljoonikko yrittää päästä kilpailijastaan eroon raskaan tykistön voimin ja tulee lopulta hulluksi.

Pamauksen blogi lähilukee Taskareiden 50-vuotisjuhlan ja kesän kunniaksi kymmenen ensimmäistä Taskaria! Jokaisesta kirjasta poimitaan mielenkiintoisin tarina luupin alle.

Roope näkee punaista
Sanoma Osakeyhtiö, Helsinki 1972
Suomentanut Eeva-Kaarina Aronen
Printed in Italy by Arnoldo Mondadori Editore, Verona
3,95 MK

Roope on ryhtynyt seuraamaan monialayritystensä kaikkia lohkoja uusien sähköaivojensa avulla (tarina on vuodelta 1967). Hän on muutenkin äärimmäisen pikkutarkka kontrollifriikki, ja alistaa jopa vierailulle tulevat sukulaisensa elektroniseen ajatuksentarkastukseen ennen sisäänpääsylupaa.

Uudessa valvontakeskuksessa jokainen yksittäinen metallilaatikko on yhtä erillistä tuotannonalaa tarkkaileva elektronikeskus. Kukin niistä piirtää valotaululle käyrää, joista voi seurata kaupankäyntiä ja menestystä. Kaivos-, sähkö-, säilöntä- ja muut alat ovat tuottavia, mutta hedelmien kauppaa monitoroiva elektronikaappi piirtää muista poikkeavaa, siksakkaavaa käyrää. Jossain on jotain vialla.

Selvitysten jälkeen epävakautta tuottavaksi toiminnaksi paljastuu paikallinen pienyrittäjä, joka myy lapsille omenoita kärrystään. Onni Omenalla on myyntiä lisäävänä oheistoimintana hauska trumpetin töräyttely. Lupsakka ja joviaali ukko on myös yrittäjänä ihmiskasvoinen ja ystävällinen, toisin kuin Roopen kasvottomat jättiläis-konglomeraatit.

Roope ei siedä kilpailua ja yrittää keksiä keinon, jolla kilpailijan saisi pois markkinoilta. Ensin hän yrittää myydä Onnia halvemmalla, ja tarjoaa omenoita hienoista myyntiautoistaan. Se ei toimi, koska lapset ostavat välipalansa mieluummin mukavalta torvensoittajalta. Monopolistisena kapitalistina toimivan Roopen yritykset ostaa pienempi toimija pois alalta eivät myöskään tuota tulosta. Raivostunut Roope käyttää lopulta äärimmäisiä voimakeinoja. Voimainsa tunnossa hän ”puolustaa oikeuksiaan” täräyttämällä tykillään Onni Omenan myyntikärryt tuusan nuuskaksi. Omenakauppias säilyy räjähtävästä hyökkäyksestä nippa nappa ehjänä.

Roope-setä joutuu vastuuseen väkivaltaisesta vapaan kilpailun tukahduttamisesta ja saa lyhyen vankeusrangaistuksen. Sen aikana jo valmiiksi sairaalloisen epäluuloinen Roope sairastuu jonkinlaiseen paranoidiin persoonallisuushäiriöön. Hän kokee kaikki vastustajikseen, kaikkialla vehkeillään häntä vastaan. ”Minua vainotaan! Omaisuuttani kadehditaan!” hän huutaa vankisellissään. Tarinan käsikirjoittaja on selvästi perehtynyt ainakin jossain määrin erilaisten paranoidisten mielialahäiriöiden ilmenemismuotoihin. Oireiston perusteella Roopella on lisäksi myös jonkinasteinen skitsoaffektiivisen psykoosin maaninen muoto, johon liittyy kohonnut itsetunto ja suuruusajatukset. Usein niihin liittyy myös pahoja vainoamisajatuksia.¹

Vapauduttuaan Roope kilahtaa lopullisesti ja saa hermoromahduksen. Hän projektoi tiedostamatta omat pahat ajatuksensa vainoajikseen mieltämiinsä ihmisiin. Tiedottomassa tilassa hän alkaa lähettää näille uhkausviestejä. Osansa saavat pormestari, poliisijohtaja, Roopen tuominnut tuomari ja niin edelleen. Roope pukeutuu mustaan kaapuun ja huppuun, toimii öisin ja herättää ankkalinnalaisissa kauhua. 

Psykiatrian termistöllä Roope kärsii vainoojaksi muuttuessaan dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Roopen kohdalla tämä tapahtuu aina nukkumaan mennessä. Hän saa vuoteeseen asetuttuaan sätkyn, ”aivan kuin sähköiskun” ja lähtee vainooja-kierrokselleen jakamaan uhkauksiaan. Osan niistä hän postittaa kirjeinä, osan hän ampuu jousipyssyllään suoraan talojen ikkunoista sisään.

Lopulta pormestari mobilisoi poliisivoimat erikoisvarustein jahtaamaan ”salaperäistä vainoojaa”. Tupu, Hupu ja Lupu säikähtävät tästä käänteestä, sillä he ovat jo saaneet selville iso-setänsä olevan vainooja, vaikkakin syyntakeettomassa tilassa. Psykiatri ei löydä hoitokeinoa Roopen vaivoihin. Akun kyökkipsykiatrinen analyysi kuitenkin tehoaa. ”Vainoamisvietti on tuhottava? Tuhotkaa Roope-sedän peilikuva, ja samalla tuhoattie hänen vainoamiskuvitelmansa.” Se toimii ja tuo tarinan äkilliseen loppuunsa. 

Selvitäkseen tukalasta tilanteesta Roopen on korvattava Onni Omenan kärsimät vahingot korkoineen. Hän ostaa miekkoselle uudenaikaisen omenanmyyntiauton ja rumpusetin. Todelliseen vastuuseen touhuistaan Roope ei joudu. Vapaan kilpailun rajoittamisesta Roope oli kärsinyt ainoastaan viiden päivän mittaisen vankeusrangaistuksen!

Tarina tuntuu kritisoivan kapitalistisen markkinatalouden vähäistä sääntelyä ja talousrikoksista saatuja liian pieniä tuomioita. Toinen arvostelun suunta näyttäisi olevan psykiatrisen hoidon medikalisaatio, eli ylenpalttinen lääkepainotteisuus; ”vain erikoislääke voi auttaa setäänne! Ei mikään muu.” vakuuttaa Roopea hoitanut psykiatri. Akun maalaisjärjellä saavutettu menestys eräänlaisen shokkiterapian muodossa vie kuitenkin voiton.

Tarinan käsikirjoittanut Rodolfo Cimino (1927–2012) toimi politiikassa Italian sosialistipuolueen PSI:n (Partito Socialista Italiano) edustajana Venetsian paikallispolitiikassa. Hän jopa lopetti sarjakuvien käsikirjoittamisen poliittisen uransa vuoksi vuosina 1975–1986. Topolinon käsikirjoitustiimiin hän palasi vuonna 1987. Kertoman mukaan Romano Scarpa ei halunnut poliittisten kiistojen vuoksi enää piirtää Ciminon käsikirjoituksia.²

Ciminon tarinoille luonteenomaista on Roopen kautta tuotu kapitalismin kritiikki. Niissä Roope tuon tuosta kamppailee pienyrittäjiä vastaan, kuten esimerkiksi tarinassa Itsepintainen vastustaja (1971) Riitta Hanhen kenkäyrityksen kanssa, tai sitten Roope tekee eriskummallisia matkoja maailman ääriin hankkiakseen luonnonvaroja ja rikkauksia välittämättä aiheuttamistaan vahingoista. Hän epäonnistuu usein juuri itsekkyytensä ja ahneudensa vuoksi. Toisaalta hänet palkitaan silloin, kun hän tekee oikein. Sitä tapahtuu harvemmin.

1 ICD-10-tautiluokitus, F25.0

2 https://it.wikipedia.org/wiki/Rodolfo_Cimino

Roope näkee punaista -kirjan tarinat:

• Roope-setä ja miljardibiljardi (Zio Paperone e il biliardo da un miliardo, I TL 604-A) K: Abramo ja Giampaolo Barosso, P: Giulio Chierchini, 1967
• Roope-sedän lentävä lautanen (Zio Paperone e il richiamo turistico, I TL 583-A) K: Pier Carpi, P: Giulio Chierchini, 1967
• Roope-setä ja APP-pilleri (Zio Paperone e la pillola Pit, I TL 586-B) K: Pier Carpi, P: Giulio Chierchini, 1967
• Roope-setä ja salaperäinen vainoaja (Zio Paperone e il mistero di "Persecutor", I TL 605-A), K: Rodolfo Cimino, P: Luciano Gatto, 1967
• Karhukoplan huima juoni (Zio Paperone e il segreto della segretaria, I TL 584-B) K: Osvaldo Pavese, P: Giuseppe Perego, 1967
• Roope-setä ja Säästäväisten miljardimiesten kansainvälinen kilpailu (Paperino e i candidati al CIAO, I TL 615-AP), K: Guido Martina, P: Giovan Battista Carpi, 1967.

Kirjan sisällyluettelon tarinoiden nimet poikkeavat hieman tarinoiden otsikoista.

Hyvää uutta vuotta!

Ankkalinnan Pamausta saatiin ulos viime vuonna kahden numeron verran. Lehden tekeminen on yllättävän pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa. Niinpä tämän bloginkin päivittäminen on jäänyt vähän retuperälle (Facebook-sivuilla on ollut vilkkaampaa). Otetaanpa sen vuoksi lyhyt kelaus vuoden aikana ilmestyneisiin kiinnostavimpiin alan koti- ja ulkomaisiin julkaisuihin. Nimenomaan Disney-sarjakuvia käsitteleviin tai niitä sisältäviin kirjoihin ja lehtiin.

Joseph Cowlesin Recalling Carl ilmestyi keväällä 2012. Teos näyttää voittaneen kunniamaininnan Hollywood Book Festival -tapahtumassa. Vaikka kirja käsitteleekin Barksin sarjakuvia, tai pikemminkin keskittyy yhteen tiettyyn tarinaan, on sen keskeinen teema myös elokuvan puolella.
Cowles oli yksi ensimmäisiä faneja, joka onnistui ottamaan yhteyttä Barksiin. Kirjan alku koostuu Cowlesin muisteluksista ensitapaamisten keskusteluista, kirjeistä ja valokuvista. Erittäin kiehtovaa luettavaa. Osa teksteistä on julkaistu aiemmin Carl Barks Fan Clubin uutiskirjeissä vuosien varrella.
Cowles surkuttelee sitä, miten Disney-yhtiö on tyystin jättänyt Barksin pitkien ankkaseikkailujen potentiaalin kokoillan elokuvien ja  TV-sarjojen materiaalina käyttämättä. Esimerkkinä käytetään Barksin klassikko-tarinaa In Old California. Cowles tekee perusteellistä työtä.
Recalling Barks -kirjan arvio kokonaisuudessaan Pamauksen seuraavassa numerossa (28), joka ilmestynee keväällä. Se onkin sitten uuden volyymin ensimmäinen numero.

Walt Disney's Mickey Mouse: Vols. 3 & 4. Nämä Fantagraphicsin julkaisemat täysosumat eivät enää paljolti esittelyjä kaipaa. Näin pitää kirjoja tehdä. Floyd Gottfredsonin (& co) tekemät Mikki Hiiren sanomalehtistrippi-seikkailut kronologisessa järjestyksessä. Taidolla restauroituina ja mitä parhaimpien, runsaasti kuvitettujen esittelytekstien saattelemina. Harvey ja Eisner -palkittu kirjasarja jatkuu, ja pian näemme myös Mikin sunnuntaijaksoja koviin kansiin koottuina.

Paul Murry, Dick Huemer: The Adventures of Buck O'Rue and his hoss, Reddish. Disney-miesten 1950-luvun alun yhteistyösarjasta koottu näyttävä kokoelma-albumi ilmestyi syyskesällä 2012. Koskapa tämä vanha sanomalehtisarja ei ole Disneytä, kirjoitin artikkelin aiheesta Suomen Länkkäriseuran Ruudinsavu-lehteen, joka ilmestyi joulukuussa. Ruudaria on saatavilla Akateemisista Kirjakaupoista ja osoitteesta ruudinsavu@gmail.com. Tietoja: http://lankkariseura.blogspot.fi/

Ankalliskirjallisuuden klassikot 1. Helpostikin tyylikkäin kotimainen Disney-julkaisumme viime vuonna. Italialaisten tekemiä Disney-versioita maailmankirjallisuuden klassikoista on nähty Taskareissa paljon, mutta näin tyylikkääseen pakettiin niitä ei ole aiemmin saatettu. Kirjoitin taannoin Pamauksen blogiin 1970-luvun Klassikko-albumisarjasta. Totesin silloin että "Ehkäpä albumien mukana olisi voinut olla jonkinlaiset alkuperäisteosten esittelytekstit", ja niin: nyt tässä uudessa kirjasarjassa on kirjallisuudentutkija, dosentti Kai Mikkosen oivallinen esipuhe ja esittelyt. Keväällä 2013 tulee jatkoa ja parhaassa tapauksessa kolmannessa osassa nähdään Mikki ja Hessu Danten Kiirastulessa.

Vanha vuoden 1953 näkkäri.

Uusi versio Näkkäri 1953.

Näköispainoskirjat 1953. Ensimmäisistä Akkarin näkkäreistä on saatu jo toiset, painoasultaan parannetut painokset. Joitakin voi harmittaa aiemmin yhtenä niteenä julkaistujen vuosikertojen jakaminen kahteen eri kirjaan. Vuonna 2011 saatiin 1951-52 ja nyt 1953. Joka tapauksessa näissä uusissa kirjoissa on painojälki vuosina 1994 ja -95 julkaistuja laitoksia huomattavasti parempi, vanhojen lehtien painoasu toistuu nyt sävykkäämpänä, vaikka aivan alkuperäiseen loistoon ei mitenkään nykypäivän menetelmillä päästä. Ankan ensimmäiset kolme-neljä vuosikertaahan painettiin myrkyllisillä, mutta sellaisilla sävykkäillä väreillä, joita ei enää ole.

Don Rosan koottujen täydentymistä - vaikka yksi kirja viimeisestä paketista vielä odotteleekin valmistumistaan - ei voi unohtaa. Eikä myöskään Jano Rohlederin kokoamia Rosan ei-Disney-töiden kokoomakirjoja. Kolmeen kirjaan on koottu likipitäen kaikki muu mitä Rosa uransa aikana on ehtinyt tehdä. Pertwillaby Papers, Captain Kentucky ja fanzineiden kuvitukset Information Centereineen yms.

Hessun juhlakirja. Tästä nyt on paha mennä kehumaan, kun olen itse esipuheet ja esittelyt kirjaan rustannut, mutta Ankan toimituksen sarjavalinnat ovat kyllä oivallisia. Gottfredsonin vanhat jutut ovat erinomaisia, vaikkakin Riimittelijä-jutussa ei Hessua nähdä kuin muutaman stripin verran. Toisaalta Luciano Bottaron Hessu & Hekla Velho -iloittelut ovat tietenkin riemukkaita pätkiä ja Hessu loistaa pääosassa.

Rappet on Tanskan ankistien fanzine. Tätä lehteä ilmestyi viime vuonna saman verran kuin Pamaustakin - kaksi numeroa. Maaliskuussa ilmestyneessä 19:ssa mm. muisteltiin Vicaria, jatkettiin juttusarjaa Disney-leffojen musiikista, raportoitiin Baltic ComicArt Shown ankkaohjelmasta yms. Numerossa 20 vertailtiin joidenkin Barksin Barney Bear- ja ankkasarjojen välisiä yhtäläisyyksiä, esiteltiin Walt Kelly, ja Disney-musiikkien lisäksi tutkailtiin keväällä 2012 kuolleen käsikirjoittaja Rodolfo Ciminon töitä.

Ruotsalaisankistien NAFS(K)uriren ei ilmestynyt viime vuonna lainkaan, eikä norjalaistenkaan Kvakk!-aviisia ole näkynyt (varhaisempi Donaldisten puolestaan ei ilmesty enää ollenkaan). Saksalaisten Der Donaldist -lehteä ilmestyi kaksi numeroa 2012, syys- ja joulukuussa.