Hyvää uutta vuotta!

Ankkalinnan Pamausta saatiin ulos viime vuonna kahden numeron verran. Lehden tekeminen on yllättävän pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa. Niinpä tämän bloginkin päivittäminen on jäänyt vähän retuperälle (Facebook-sivuilla on ollut vilkkaampaa). Otetaanpa sen vuoksi lyhyt kelaus vuoden aikana ilmestyneisiin kiinnostavimpiin alan koti- ja ulkomaisiin julkaisuihin. Nimenomaan Disney-sarjakuvia käsitteleviin tai niitä sisältäviin kirjoihin ja lehtiin.

Joseph Cowlesin Recalling Carl ilmestyi keväällä 2012. Teos näyttää voittaneen kunniamaininnan Hollywood Book Festival -tapahtumassa. Vaikka kirja käsitteleekin Barksin sarjakuvia, tai pikemminkin keskittyy yhteen tiettyyn tarinaan, on sen keskeinen teema myös elokuvan puolella.
Cowles oli yksi ensimmäisiä faneja, joka onnistui ottamaan yhteyttä Barksiin. Kirjan alku koostuu Cowlesin muisteluksista ensitapaamisten keskusteluista, kirjeistä ja valokuvista. Erittäin kiehtovaa luettavaa. Osa teksteistä on julkaistu aiemmin Carl Barks Fan Clubin uutiskirjeissä vuosien varrella.
Cowles surkuttelee sitä, miten Disney-yhtiö on tyystin jättänyt Barksin pitkien ankkaseikkailujen potentiaalin kokoillan elokuvien ja  TV-sarjojen materiaalina käyttämättä. Esimerkkinä käytetään Barksin klassikko-tarinaa In Old California. Cowles tekee perusteellistä työtä.
Recalling Barks -kirjan arvio kokonaisuudessaan Pamauksen seuraavassa numerossa (28), joka ilmestynee keväällä. Se onkin sitten uuden volyymin ensimmäinen numero.

Walt Disney's Mickey Mouse: Vols. 3 & 4. Nämä Fantagraphicsin julkaisemat täysosumat eivät enää paljolti esittelyjä kaipaa. Näin pitää kirjoja tehdä. Floyd Gottfredsonin (& co) tekemät Mikki Hiiren sanomalehtistrippi-seikkailut kronologisessa järjestyksessä. Taidolla restauroituina ja mitä parhaimpien, runsaasti kuvitettujen esittelytekstien saattelemina. Harvey ja Eisner -palkittu kirjasarja jatkuu, ja pian näemme myös Mikin sunnuntaijaksoja koviin kansiin koottuina.

Paul Murry, Dick Huemer: The Adventures of Buck O'Rue and his hoss, Reddish. Disney-miesten 1950-luvun alun yhteistyösarjasta koottu näyttävä kokoelma-albumi ilmestyi syyskesällä 2012. Koskapa tämä vanha sanomalehtisarja ei ole Disneytä, kirjoitin artikkelin aiheesta Suomen Länkkäriseuran Ruudinsavu-lehteen, joka ilmestyi joulukuussa. Ruudaria on saatavilla Akateemisista Kirjakaupoista ja osoitteesta ruudinsavu@gmail.com. Tietoja: http://lankkariseura.blogspot.fi/

Ankalliskirjallisuuden klassikot 1. Helpostikin tyylikkäin kotimainen Disney-julkaisumme viime vuonna. Italialaisten tekemiä Disney-versioita maailmankirjallisuuden klassikoista on nähty Taskareissa paljon, mutta näin tyylikkääseen pakettiin niitä ei ole aiemmin saatettu. Kirjoitin taannoin Pamauksen blogiin 1970-luvun Klassikko-albumisarjasta. Totesin silloin että "Ehkäpä albumien mukana olisi voinut olla jonkinlaiset alkuperäisteosten esittelytekstit", ja niin: nyt tässä uudessa kirjasarjassa on kirjallisuudentutkija, dosentti Kai Mikkosen oivallinen esipuhe ja esittelyt. Keväällä 2013 tulee jatkoa ja parhaassa tapauksessa kolmannessa osassa nähdään Mikki ja Hessu Danten Kiirastulessa.

Vanha vuoden 1953 näkkäri.

Uusi versio Näkkäri 1953.

Näköispainoskirjat 1953. Ensimmäisistä Akkarin näkkäreistä on saatu jo toiset, painoasultaan parannetut painokset. Joitakin voi harmittaa aiemmin yhtenä niteenä julkaistujen vuosikertojen jakaminen kahteen eri kirjaan. Vuonna 2011 saatiin 1951-52 ja nyt 1953. Joka tapauksessa näissä uusissa kirjoissa on painojälki vuosina 1994 ja -95 julkaistuja laitoksia huomattavasti parempi, vanhojen lehtien painoasu toistuu nyt sävykkäämpänä, vaikka aivan alkuperäiseen loistoon ei mitenkään nykypäivän menetelmillä päästä. Ankan ensimmäiset kolme-neljä vuosikertaahan painettiin myrkyllisillä, mutta sellaisilla sävykkäillä väreillä, joita ei enää ole.

Don Rosan koottujen täydentymistä - vaikka yksi kirja viimeisestä paketista vielä odotteleekin valmistumistaan - ei voi unohtaa. Eikä myöskään Jano Rohlederin kokoamia Rosan ei-Disney-töiden kokoomakirjoja. Kolmeen kirjaan on koottu likipitäen kaikki muu mitä Rosa uransa aikana on ehtinyt tehdä. Pertwillaby Papers, Captain Kentucky ja fanzineiden kuvitukset Information Centereineen yms.

Hessun juhlakirja. Tästä nyt on paha mennä kehumaan, kun olen itse esipuheet ja esittelyt kirjaan rustannut, mutta Ankan toimituksen sarjavalinnat ovat kyllä oivallisia. Gottfredsonin vanhat jutut ovat erinomaisia, vaikkakin Riimittelijä-jutussa ei Hessua nähdä kuin muutaman stripin verran. Toisaalta Luciano Bottaron Hessu & Hekla Velho -iloittelut ovat tietenkin riemukkaita pätkiä ja Hessu loistaa pääosassa.

Rappet on Tanskan ankistien fanzine. Tätä lehteä ilmestyi viime vuonna saman verran kuin Pamaustakin - kaksi numeroa. Maaliskuussa ilmestyneessä 19:ssa mm. muisteltiin Vicaria, jatkettiin juttusarjaa Disney-leffojen musiikista, raportoitiin Baltic ComicArt Shown ankkaohjelmasta yms. Numerossa 20 vertailtiin joidenkin Barksin Barney Bear- ja ankkasarjojen välisiä yhtäläisyyksiä, esiteltiin Walt Kelly, ja Disney-musiikkien lisäksi tutkailtiin keväällä 2012 kuolleen käsikirjoittaja Rodolfo Ciminon töitä.

Ruotsalaisankistien NAFS(K)uriren ei ilmestynyt viime vuonna lainkaan, eikä norjalaistenkaan Kvakk!-aviisia ole näkynyt (varhaisempi Donaldisten puolestaan ei ilmesty enää ollenkaan). Saksalaisten Der Donaldist -lehteä ilmestyi kaksi numeroa 2012, syys- ja joulukuussa.

Klassikko-albumit

Italialainen alkuteos. ©Disney

Italialaisalkuisen albumisarjan kirjoissa Aku ja kumppanit nähdään klassikkoromaanien parodiamukaelmissa. Sen ulkoasu on kuitenkin tavallaan ranskalaisvaikutteinen. Sarjojen alkuperäisversiot olivat ilmestyneet Italiassa taskukirjamuodossa Topolino-lehdessä. Ranskalaiset isokokoiset sarjakuva-albumit formaattina levisivät kaikkialle Eurooppaan 1960-70-luvun vaihteessa, ja italialaistoimittajat keksivät näprätä vanhoista 1950-luvun sarjoista ranskalaistyyliset albumit.

Kolmirivisinä ilmestyneet sarjat leikeltiin ja taitettiin uuteen sivutaittoon sopiviksi nelirivisiksi 40-sivuisiksi kirjoiksi. Vieläpä sisäkansien design tehtiin samaan malliin kuin useissa ranskalaisalbumeissa (vrt. Asterixin sisäkannet yksivärisine kuvineen). 

Tämän albumisarjan viisi osaa käännettiin suomeksi vuosina 1972-75. Cartonati Disney -nimellä kulkeneen sarjan ensimmäinen albumi Paperino don Chisciotte ilmestyi alkuaan 1971. Kyseinen Don Quijote-parodia saatiin myös suomalaisessa klassikkosarjassa sen kolmantena niteenä.

Mikki ja Hessu Helvetissä.
©Disney

Toisena olisi ollut L'inferno di Topolino, hyvin epäsovinnainen Disney-sarjakuva, joka pohjautuu  Dante Alighierin (1265-1321) Jumalainen näytelmä -teoksen ensimmäiseen osaan. Se vie Mikin ja Hessun kirjaimellisesti helvettiin.

Käsikirjoittajalegenda Guido Martinan versio on kuvastoltaan huima, karnevalistinen ja värikylläinen irrottelu keskiajan maailmankuvassa. Se vilisee tahallisia anakronismeja, vaikka seuraakin alkuperäisteosta siinä määrin uskollisesti, että niitä voi hyvin lukea rinnatusten.

Suomalainen kustantaja hyppäsi liian rajun teoksen yli, ja julkaisi ensimmäisenä Paperino e i tre moschettieri -albumin. Niin ikään suomalaiskustantaja jätti sarjasta pois Goethen Faustista tehdyn parodian.

Espanjalainen versio
Goethen Faustista. ©Disney

Joidenkin albumien tarinat eivät kuitenkaan suoraan taipuneet 40 sivun määrämuottiin. Kolmeen muskettisoturiin jouduttiin lisäämään uutta materiaalia. Vanha herra Luciano Bottaro väänsi nelisivuisen "jatko-osan" Kaksi vuotta myöhemmin (Due anni dopo) aivan varta vasten.

Aku Ankka maurien maassa -albumin lisänä on Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoittama sarjakuvaparodia Sevillan parturista. Se on alkuaan ranskalaisen Pierre-Augustin Caron Beaumarchaisin (1732-1799)  komediallinen näytelmä, josta Rossini teki oopperansa vasta myöhemmin.

Albumisarjan ainoana ei-italialaisena sarjana oli Monte Criston kreivin loppuun lisätty Paul Murryn ja Vic Lockmanin väsäämä parodia 25 vuotta nukkuneesta Rip Van Winklestä.

L'Inferno di Topolino. ©Disney

Mondadorin sarjassa julkaistiin kaikkiaan seitsemän kovakantista albumia, niistä tuli suomeksi siis viisi — pehmeäkantisina. Kahta julkaisematta jäänyttä kirjaa lukuunottamatta, albumisarja on italialaisen vastineensa kanssa identtinen.

Kauniisti maalatut kannet albumisarjaa varten teki Giovan Battista Carpi. Albumien heikkoutena on niiden sarjojen runneltu taitto. Muunto kolmirivisestä neliriviseen ei ole tapahtunut kovin huolellisesti. Useimmiten  kuvien sommittelun dynamiikka katoaa, kun niistä on jouduttu joko poistamaan tai lisäämään jotain.

Toisin kuin joskus luullaan, albumisarja ei loppunut huonon menekin vuoksi, sopivaa materiaalia ei vain ollut enempää. Ainakin Kolmesta muskettisoturista otettiin toinenkin painos. Voi kuitenkin aavistella, kuinka keskivertolukija on ollut joidenkin albumien kohdalla suhteellisen ymmällään, Andrea da Barberinon ritarieepos, johon Aku Ankka ja Apulian kuningas perustui, on Suomessa tyystin tuntematon. Ehkäpä albumien mukana olisi voinut olla jonkinlaiset alkuperäisteosten esittelytekstit.

Ankkalinnan Pamaus #15.
Kuva: ©Timo Ronkainen.

Lue lisää Guido Martinasta ja Aku Ankan taskukirjojen klassikkoadaptaatioista Torquato Tassosta Italo Calvinoon ja Kafkaan Ankkalinnan Pamauksen numerosta 15! Samassa numerossa juttua myös Carl Barksin kirjallisista lainoista sekä Disneyn sekä Collodin Pinokkiosta, ynnä Maija Poppasesta ja paljosta muusta.


Aku Ankka ja kolme muskettisoturia 1972
(Alexandre Dumas:Kolme muskettisoturia)
Paperino e i tre moschettieri

Aku Ankka ja Monte Criston kreivi 1973
(Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi)
Paperino e il conte di Monte Cristo

Aku Ankka, surullisen hahmon ritari 1973
(Cervantes: Don Quijote)
Paperino don Chisciotte

Aku Ankka maurien maassa 1974
(Alphonse Daudet: Tarasconin tartarin)
Paperin di Tarascona

©Disney

Aku Ankka ja Apulian kuningas 1975
(Andrea da Barberino: Guerin Meschino, ei suom, ritariromaani)
Paperin Meschino

• Paperino don Chisciotte  (1971)
• L'inferno di Topolino  (1971)
• Paperino e i tre moschettieri (1972)
• Il dottor Paperus  (1972)
• Paperin di Tarascona  (1972)
• Paperino e il conte di Monte Cristo (1973)
• Paperin Meschino (1973)