Aku Ankka Kansalliskirjaston Auditoriossa

Yleisöluento: Vaalivoittaja Aku Ankka
Ajankohta: 30.3.2011 klo 17:00 - 19:00
Paikka: Kansalliskirjaston Auditorio, Yliopistonkatu 1

Suomalaisten hauskin äidinkielenopettaja, Aku Ankka -lehti, täyttää 60 vuotta. Miten suomi kääntyy Ankkalinnan mielelle ja kielelle?

Aiheesta keskustelevat Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen, Disney-taiteilija Kari Korhonen ja Ankkalinnan pamaus -fanzinen toimittaja, asiantuntija Timo Ronkainen.

Luento liittyy Kupolisalin näyttelyyn "Rymyä, raikua, ärräpäitä - vuosisata suomalaista sarjakuvaa" (esillä 15.10.2011 saakka)

Vapaa pääsy

Näin löydät paikalle:
http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/opas/Reitit.htm
--> Auditorio

Belgian Mikki

Belgialaisissa 1950-luvun Mickey Magazineissa julkaistiin varmasti hillittömimmät kannet ikinä. Lähes surrealistisessa kansimaalauksessaan tuntematon taiteilija kuvittaa Barksin tarinan The Runaway Train (suom. Kansallissankarit) avainkohtausta. Todella mainiota, melkein epädisneymäistä taidetta!

Tämä numero tammikuulta 1958 kertoo kannen motossa olevansa suurten ja pienten lasten oma lehti. Vähän niin kuin Tintin-lehden vastaava "lehti kaikille 7-77 vuotiaille nuorille". Disneyn lehdet kilpailivat ranskankielisillä alueilla tasapäisinä Tintinin (Tintti) ja Spiroun (Piko ja Fantasio) nimikkolehtien kanssa.

Mickey Magazinessa julkaistiin paljon kotimaista aineistoa. Lähinnä toimituksellisia tekstijuttuja, kertomuksia ja tehtäviä.


Talvik, urhea poro.



Tässä numerossa päättyy jatkokertomus Talvik, urhea poro. Mielenkiintoinen se on sen vuoksi, että se ilmeisesti kertoo Suomen alueen lappalaismetsästäjistä (un chasseur lapon), vaikka tuntematon piirtäjä onkin kuvittanut sen jään päällä kirmaavilla eskimoilla.

Tarinan päähenkilö on Matti Kwikjok, joka edellisessä jaksossa on juuri pelastanut pikkuisen poron susilauman kynsistä. Hänen ystävänsä nimi on Lars Utsijok.

Tarinan kirjoittanut Maurice Antoine valistaa pikku lukijaansa kertomalla, että "näillä eristyneillä seuduilla kelkka, jota kutsutaan nimellä "pulkka", sekä poro ovat aivan yhtä välttämättömiä kuin juna, auto tai lentokone sivistyneemmissä maissa", tai että "hei hei" tarkoittaa samaa kuin bonjour. Lars ja Matti asustavat kuitenkin igluissa.

Lehdessä on 20 sivua ja sen sarjakuvasisältöön voi tutustua Inducksissa.

Klassikko-albumit

Italialainen alkuteos. ©Disney

Italialaisalkuisen albumisarjan kirjoissa Aku ja kumppanit nähdään klassikkoromaanien parodiamukaelmissa. Sen ulkoasu on kuitenkin tavallaan ranskalaisvaikutteinen. Sarjojen alkuperäisversiot olivat ilmestyneet Italiassa taskukirjamuodossa Topolino-lehdessä. Ranskalaiset isokokoiset sarjakuva-albumit formaattina levisivät kaikkialle Eurooppaan 1960-70-luvun vaihteessa, ja italialaistoimittajat keksivät näprätä vanhoista 1950-luvun sarjoista ranskalaistyyliset albumit.

Kolmirivisinä ilmestyneet sarjat leikeltiin ja taitettiin uuteen sivutaittoon sopiviksi nelirivisiksi 40-sivuisiksi kirjoiksi. Vieläpä sisäkansien design tehtiin samaan malliin kuin useissa ranskalaisalbumeissa (vrt. Asterixin sisäkannet yksivärisine kuvineen). 

Tämän albumisarjan viisi osaa käännettiin suomeksi vuosina 1972-75. Cartonati Disney -nimellä kulkeneen sarjan ensimmäinen albumi Paperino don Chisciotte ilmestyi alkuaan 1971. Kyseinen Don Quijote-parodia saatiin myös suomalaisessa klassikkosarjassa sen kolmantena niteenä.

Mikki ja Hessu Helvetissä.
©Disney

Toisena olisi ollut L'inferno di Topolino, hyvin epäsovinnainen Disney-sarjakuva, joka pohjautuu  Dante Alighierin (1265-1321) Jumalainen näytelmä -teoksen ensimmäiseen osaan. Se vie Mikin ja Hessun kirjaimellisesti helvettiin.

Käsikirjoittajalegenda Guido Martinan versio on kuvastoltaan huima, karnevalistinen ja värikylläinen irrottelu keskiajan maailmankuvassa. Se vilisee tahallisia anakronismeja, vaikka seuraakin alkuperäisteosta siinä määrin uskollisesti, että niitä voi hyvin lukea rinnatusten.

Suomalainen kustantaja hyppäsi liian rajun teoksen yli, ja julkaisi ensimmäisenä Paperino e i tre moschettieri -albumin. Niin ikään suomalaiskustantaja jätti sarjasta pois Goethen Faustista tehdyn parodian.

Espanjalainen versio
Goethen Faustista. ©Disney

Joidenkin albumien tarinat eivät kuitenkaan suoraan taipuneet 40 sivun määrämuottiin. Kolmeen muskettisoturiin jouduttiin lisäämään uutta materiaalia. Vanha herra Luciano Bottaro väänsi nelisivuisen "jatko-osan" Kaksi vuotta myöhemmin (Due anni dopo) aivan varta vasten.

Aku Ankka maurien maassa -albumin lisänä on Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoittama sarjakuvaparodia Sevillan parturista. Se on alkuaan ranskalaisen Pierre-Augustin Caron Beaumarchaisin (1732-1799)  komediallinen näytelmä, josta Rossini teki oopperansa vasta myöhemmin.

Albumisarjan ainoana ei-italialaisena sarjana oli Monte Criston kreivin loppuun lisätty Paul Murryn ja Vic Lockmanin väsäämä parodia 25 vuotta nukkuneesta Rip Van Winklestä.

L'Inferno di Topolino. ©Disney

Mondadorin sarjassa julkaistiin kaikkiaan seitsemän kovakantista albumia, niistä tuli suomeksi siis viisi — pehmeäkantisina. Kahta julkaisematta jäänyttä kirjaa lukuunottamatta, albumisarja on italialaisen vastineensa kanssa identtinen.

Kauniisti maalatut kannet albumisarjaa varten teki Giovan Battista Carpi. Albumien heikkoutena on niiden sarjojen runneltu taitto. Muunto kolmirivisestä neliriviseen ei ole tapahtunut kovin huolellisesti. Useimmiten  kuvien sommittelun dynamiikka katoaa, kun niistä on jouduttu joko poistamaan tai lisäämään jotain.

Toisin kuin joskus luullaan, albumisarja ei loppunut huonon menekin vuoksi, sopivaa materiaalia ei vain ollut enempää. Ainakin Kolmesta muskettisoturista otettiin toinenkin painos. Voi kuitenkin aavistella, kuinka keskivertolukija on ollut joidenkin albumien kohdalla suhteellisen ymmällään, Andrea da Barberinon ritarieepos, johon Aku Ankka ja Apulian kuningas perustui, on Suomessa tyystin tuntematon. Ehkäpä albumien mukana olisi voinut olla jonkinlaiset alkuperäisteosten esittelytekstit.

Ankkalinnan Pamaus #15.
Kuva: ©Timo Ronkainen.

Lue lisää Guido Martinasta ja Aku Ankan taskukirjojen klassikkoadaptaatioista Torquato Tassosta Italo Calvinoon ja Kafkaan Ankkalinnan Pamauksen numerosta 15! Samassa numerossa juttua myös Carl Barksin kirjallisista lainoista sekä Disneyn sekä Collodin Pinokkiosta, ynnä Maija Poppasesta ja paljosta muusta.


Aku Ankka ja kolme muskettisoturia 1972
(Alexandre Dumas:Kolme muskettisoturia)
Paperino e i tre moschettieri

Aku Ankka ja Monte Criston kreivi 1973
(Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi)
Paperino e il conte di Monte Cristo

Aku Ankka, surullisen hahmon ritari 1973
(Cervantes: Don Quijote)
Paperino don Chisciotte

Aku Ankka maurien maassa 1974
(Alphonse Daudet: Tarasconin tartarin)
Paperin di Tarascona

©Disney

Aku Ankka ja Apulian kuningas 1975
(Andrea da Barberino: Guerin Meschino, ei suom, ritariromaani)
Paperin Meschino

• Paperino don Chisciotte  (1971)
• L'inferno di Topolino  (1971)
• Paperino e i tre moschettieri (1972)
• Il dottor Paperus  (1972)
• Paperin di Tarascona  (1972)
• Paperino e il conte di Monte Cristo (1973)
• Paperin Meschino (1973)

Räpylänjälkiä Päivälehden museossa

Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlavuosi etenee Päivälehden museon erikoisnäyttelyllä.

Jäyhä Jököttäjä.

Joulukuun viidentenä kuluvaa vuotta tulee päivälleen 60 vuotta ensimmäisen Aku Ankka -lehden ilmestymisestä. Päivälehden museoon koottu juhlanäyttely kertoo Suomen ja Ankkalinnan pitkään jatkuneesta ystävyydestä sekä pohtii näiden kahden yhteiskunnan välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. 
Räpylänjälkiä esittelee Ankkalinnan historian lisäksi Aku Ankka -lehden toimituksellista historiaa. Lehden legendaarisen päätoimittajan Markku Kivekkään (1947−2008) Disney-keräilyaarteet ovat näyttävästi esillä vitriineissä. 



Markku Kivekkään kokoelmista.



Näytteillä (laadukkaina kopioina) kirjeitä Barksilta ja henkilökohtainen kirje itseltään Walt Disneyltä, Kivekkään omat Mikki Hiiri -lautaset, Ankan ensimmäiseltä päätoimittajalta Sirkka Ruotsalaiselta Tupla tai Kuitti -voiton johdosta saatu rannekello, animaatiokalvoja, Barksin sarjakuvaoriginaali ja paljon muuta kiintoisaa.

Erityisistä vempeleistä voi mainita Ankkalinnan viisumikoneen, joka tuottaa ankallisnimellä varustetun asiakirjan. Sen viivakoodilla saa tulostettua itselleen lööppilaitteessa Ilta-Pulu -tabloidiaviisin tuoreimman etusivun. Ankallisklubissa voi istahtaa pelaamaan tietokonepelejä tai lueskelemaan ankkasarjiksia.

Räpylänjälkiä on esillä 11.3. - 7.9.2011.

PÄIVÄLEHDEN MUSEO
Ludviginkatu 2–4,
00130 Helsinki
Avoinna ti-su klo 11-17
VAPAA PÄÄSY!

Pamaus bloggaa

Ankkalinnan Pamaus -fanzine vääntäytyy verkkomaailmaan ilmestyttyään paperilehtenä pian kolmetoista vuotta. Viime syksynä avatun Facebook-sivun lisäksi päräytetään auki tämä blogi, juhlallisten kanuunanlaukauksien säestyksellä. Tässä on tarkoitus julkaista tekstejä, jotka ovat joko liian lyhyitä ja ajankohtaisia lehteen tai liian pitkiä Facebookiin.

Barksismin ja ankismin erikoisuuksia ja esoteerisia pohjavirtauksia tullaan esittelemään, uutisia jakamaan, kepeää ja painavaa asiaa esille tuomaan. Pääpaino on Disney-sarjakuvien fandomissa ja Barksissa, kaikenmaailman Topolinoja ja Tio Ricoja unohtamatta, piirroselokuviakin välillä sivussa sivuten.

In Donaldismo Veritas!