Eteläisen naapurimaamme Disney-julkaisuista

Neuvosto-Viron aikana maassa ilmestyi Disney-sarjakuvia tasan yhden kirjakokoelman verran. Kovakantinen, kulttimainetta nauttiva Piilupart, Miki ja teised (Aku, Mikki ja kumppanit) ilmestyi tallinnalaisen Kunst-kustantamon julkaisemana vuonna 1972. 

Kirjan sarjat on esilehden tietojen mukaan käännetty suomenkielisistä Aku Ankoista ja samassa yhteydessä mainitaan myös Sanoma osakeyhtiö. Tiedossa ei ole, onko todellista yhteistyötä ollut.

Sarjakuvatarinoiden koostajaksi mainitaan T. Viirand. Kyseessä on toimittaja, kirjailija ja kääntäjä Tiiu Viirand (s. 1939). Hän toimi äidinkielen ja historian opettajana ennen kuin ryhtyi vuonna 1965 Kunstin kustannustoimittajaksi. 

Kyseessä on ainoa Neuvostoliitossa julkaistu Disney-sarjakuvien kokoelma! Kaiken kukkuraksi kirjan 30 000 kappaleen painos tehtiin Kommunist-nimisessä kirjapainossa! Seuraavana vuonna kirjasta tehtiin vielä pehmeäkantinen versio. Olisi hauska tietää, mitä Viron kommunistipuolue ajatteli tästä kirjasta. Kunst oli kuitenkin valtio-omisteinen, Neuvostoliiton taiderahaston alaisuudessa toimiva kustantamo. Taidekirjoihin keskittynyt julkaisija toimi vuosina 1957–2019.

Piilupart, Miki ja teised -kirjan esipuheessa esitellään lyhyesti Walt Disneyn henkilö ja joitakin hahmoista sekä mainitaan venäläisen Edgar Mihailovitsh Arnoldin vuonna 1968 kirjoittama kirja Walt Disney elu ja muinaisjutud, joka julkaistiin Virossa vuonna 1973.

Eesti-radion kulttuuritoimituksen 90 kirjaa, 90 päivää -ohjelmasarjassa toimittaja Urmas Vadi kertoo, kuinka kirjaa jonotettiin kirjakaupoissa pitkään. Jokaisen itseään kunnioittavan pojan ja tytön oli pakko saada tämä kirja. Ilman sitä et ollut mitään. Kirja on ollut viime vuosiin saakka haluttu nostalginen keräilykohde.

Aivan ensimmäiset Walt Disney -kirjat julkaistiin Virossa ensimmäisen tasavallan aikana, vuosina 1936–1937. Maaling-yhtiö julkaisi kuusi pientä amerikkalaisperäistä kirjaa, Miki-Hiir tondilossis, Miki-Hiir metsikus läänes, Miki-Hiir esitab jutu Peeter ja Peet,  Miki väiksed nõbud ja Noa laev „Ark“, sekä aapisen Miki-Hiire ABD. 

Aapista lukuun ottamatta kirjat ovat käännöksiä Western-Whitmanin julkaisemista Little Big Bookseista, jotka ovat sarjakuvista tehtyjä pienikokoisia kuvakirjoja. Myöskin Mikki Hiirin sanomalehtisarjakuva ilmestyi Eesti Päevaleht -sanomalehdessä 1937–1940. Mikki-stripin julkaisu loppui 22.6.1940, päivä Neuvostoliiton miehityksen jälkeen. Neuvostotasavalta Virosta tuli 21.7.1940 ja Neuvostoliittoon se liitettiin virallisesti 5.8.1940.

Piilupart, Miki ja teisedin jälkeen Disney-sarjakuvia Virossa nähtiin vasta maan itsenäistyttyä vuonna 1991. Egmont Estonia aloitti Miki Hiir -lehden julkaisun vuonna 1992. 

EDIT (5.7.2021): Liettualainen versio tästä kirjasta ilmestyi 1980. Ančiukas Donaldas, peliukas Mikis ir kiti on lyhennetty laitos, ja siinä on vain 44 sivua ja kuusi sarjakuvaa. Tiedosta ja kuvasta kiitokset Ivar Leusille!

Alla oikealla näyte Eesti Päevaleht -sanomalehden Mikki-stripistä vuodelta 1937. Miki Hiir Päevalehes - oktoober 1937.

Tiiu Viirand Wikipeediassa. 
Eesti-radio: 90 kirjaa, 90 päivää, Urmas Vadi
Piilupart, Miki ja teised Inducksissa.
Ivar Lausin blogi Pikseldused, jossa on myös paljon Disney-asiaa.

Kolme pientä potsin poikasta Karjalasta

Luultavasti maailman harvinaisin Disney-julkaisu on karjalan kielellä julkaistu piskuinen lehtinen Kolme potshin poigasta (КОЛМЕ ПОЧИН ПОИГАСТА). Se on painettu Petroskoissa (Petrozavodskissa) toisen maailmansodan kynnyksellä 1939. Säilyneitä kappaleita ei liene kahta tai kolmea enempää!

Hyvin pienikokoinen lehti on painettu huonolle ja ohuelle paperille. Apinalaatikko ilmoittaa lehtisen vastaavaksi toimittajaksi henkilön nimeltään Smirnova ja ”tekniseksi toimittajaksi” yhtä etunimettömän Nikolajevin. (Отв. ред. Смирнова. техн ред. Николаев). Julkaisijaksi on merkitty yksinkertaisesti vain ”Karelian valtion julkaisija Petroskoissa 1939”.

Merkintä "Glavlita Karjalan ASSR B-38" apinalaatikon tekstissä tarkoittaa että valtion sensuuriviranomainen on sen hyväksynyt. Glavlit oli Neuvostoliiton valtion ennakkosensuurista vastaava viranomaiselin. Tekijänoikeusmielessä tämä julkaisu saattaa kuitenkin olla luvaton, koska Disneyn nimeä ei näy missään. Venäjällä ei muutenkaan perustettu jostain kansainvälisistä tekijänoikeuksista. Ei ennen eikä jälkeen vallankumouksen.

Vihkosen teksti on karjalaa, mutta kyrillisin kirjaimin. Apinalaatikon tekstit ovat venäjää ja ”alkuteokseksi” onkin merkitty Tri Porosenko. Venäjänkielisen version painos oli tiettävästi peräti miljoona kappaletta! Potsin poikasten julkaisutiedot kertovat tämän karjalankielisen painoksen olleen ainoastaan 3600 kappaletta (Тираж 3600). Tähän pikku vihkoseen piirrokset on melko huolellisesti kopioitu alkuperäiskuvituksesta, mutta syy voi olla yhtä hyvin painotekninen siinä missä tekijänoikeudellinenkin.

Siitä ei ole tietoa, miten tämä kirjanen päätyi neuvostovenäläisen valtiollisen julkaisijan julkaisuohjelmaan. Walt Disneytähän ei toki vielä Neuvostoliiton alkuaikoina pidetty hirvittävänä kapitalistisena hapatuksena. Kaikkihan Mikki Hiirestä tykkäsivät, ja Kolme pientä porsasta oli niin Hitlerin, Stalinin, Mussolinin kuin Franconkin suosikkifilmejä. Sergei Eisenstein kirjoitti vielä toisen maailmansodan aikana Disneystä: ”Tämän mestarin tuotanto on Yhdysvaltain suurin panos taiteeseen”.

EDIT 17.7.2021: 

Timo Niittyrannan vinkkauksesta päädyin venäläisen kirja-arkiston ”Kirjamonumenttien rekisterin” digitoitujen materiaalien pariin.  Tämä Potsin poikanen -lehdykkä löytyy sieltä digitoituna MUTTA rekisterissä on toinenkin karjalankielinen kirja samasta aiheesta, vuodelta 1938.  Kyseessä on ilmeisesti tverinkarjalankielinen versio ja se saattaa olla vielä tätäkin harvinaisempi tapaus!

Lisäksi arkistosta löytyy kohdetta kuvaileva asiantuntijalausunto:
”Johtopäätös kirjamonumentin tutkimustuloksista”. PDF-tiedoston pääkohdat löytyvät käännettynä alta. Käännöksestä kiitos Timo Niittyrannalle! Helsingin Sanomien vuonna 1979 ilmestyneessä jutussa mainittu Stalinin mahtikäsky ei liene tämän valossa kaukaa haettu! Hesarin jutussa ei mainita kirjoittajaa, mutta se lienee Markku Kivekäs, joka oli kai tällaisenkin tiedon tuohon maailmanaikaan jostain saanut.

"1920-luvulla ja 1930-luvulla, niin sanotun kielirakentamisen aikana, Neuvostoliitossa tehtiin töitä kansallisen kirjoitusjärjestelmän luomiseksi niille Neuvostoliiton kansojen kielille, joilla ei ollut omankielistä kirjallisuutta ja joihin kuuluivat karjalaiset. Vuonna 1931 karjalaisille, jotka asuivat Moskovan Tverin alueella (ns. Kalininin alue vuoteen 1935 asti), Moskovan asiantuntijat Idän kansojen etnisen kulttuurin instituutista kehittivät karjalaisen kirjallisuuskielen. Se perustuu Tolmachevin murteeseen latinalaisin aakkosin. Neuvostoliitossa julkaisu karjalan kielellä latinalaisin aakkosin kesti vuoteen 1940. On kuitenkin olemassa aikaisemman ajanjakson painoksia, jotka julkaistiin 1920-luvulla Suomessa (esimerkiksi kopio NB PK: n kokoelmasta: Vieronvirzie / Suomen lähetysseura; karjalan kieleh kiändäniih E. V. Ahtia. - Helsinki, 1923. - 229 s.).

 Karjalan ASSR: ssä vuonna 1937 yritettiin luoda karjalan kirjoituskieli ja yhtenäinen karjalan kirjallinen kieli , joka perustui oikeaan karjalaiseen murteeseen ja venäläiseen grafiikkaan (kyrillinen). Kansankomissariaatti määräsi aloitettavaksi yhden karjalan kirjallisen kielen luomisen 14. helmikuuta 1938, joka määräsi julkaisemaan kirjat karjalan kielellä kyrillisin aakkosin. Kyrillinen julkaisu jatkui vuoteen 1940 asti. Vuonna 1940 Karjalan ASSR muutettiin karjalais-suomalaiseksi liittotasavallaksi ja karjalan kieli korvattiin suomalaisella kirjallisuuskielellä. Vuodesta 1940 vuoteen 1989, karjalan kieli oli olemassa vain suullisessa perinteessä, joilla ei ole painettuja painoksia (kirjoja, aikakauslehtiä, sanomalehtiä jne.) 

Vuonna 1989 aloitettiin karjalan kirjoitetun kielen jälleenrakentaminen. Karjalan kielellä (sekä latinaksi että suomeksi) julkaistut kirjat 1920- ja 1940-lukujen välillä ovat ensimmäisiä painettuja karjalankielisiä kirjoja. 

(Huom: tämän kirjoittaja EI OMISTA kyseistä julkaisua!)

Muutama uutuuskirja

Pohjoismaista Disneyanaa

Disney-tilpehööriä kerätään varmasti melkein kaikkialla maailmassa. Erilaisia oheistuotteita on tehty lähes yhdeksänkymmenen vuoden ajan paitsi Yhdysvalloissa, niin myös Euroopassa. Keräilytuotteita on valmistettu Pohjoismaissakin tavaton määrä. Suomalaista Disneyanaa on esitelty Jukka Vesterisen kirjassa Disney-keräilijän käsikirja ja Hannu Heiskasen läkähdyttävän runsailla Disney-keräilijäsivuilla www.hanivei.fi. Sivustolta voi ladata usempia tavattoman laajoja luetteloita Disney-keräilyn eri aloilta. Tavallisempien lehtien ja kirjojen lisäksi löytyvät tiedot Disney-peleistä, kiiltokuvista, figuureista, pelikorteista ynnä muusta sellaisesta. Tiedot päivittyvät tuon tuostakin.

Siksipä Are Myklebustin ja Jan Ståle Engaasin Disney i Norge 1928 - 1969 on hyvin kiinnostavaa luettavaa, nimenomaan vertailumielessä. Norjalaiset saivat ainakin 1930-luvun aikana monenlaista Disney-tavaraa paljon enemmän kuin me köyhät suomalaiset. Ensimmäisen Mikki-kirjankin jo 1932, 24-sivuisen Mikke Mus: hallo allesammen -vihkosen, joka käytti brittiläistä materiaalia vuotta aiemmin ilmestyneestä Mickey Mouse Annualista ja kaikenlaista muuta kivaa. Mutta kyllä pohjoismaisessa Disneyanassa on silti enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Norjassa on esimerkiksi saatu aivan samanlaisia viikkolehden kylkiäisiä ja tilaajalahjoja kuin Suomessakin. Norjalaisen Donald Duck & Co -lehden mukana esimerkiksi tuli koulun alkajaisviikolla 1957 samanlainen pahvinen "Aku Ankan televisio", joka oli Suomessa jaettu tilaajalahjana jo 1955. Ainoa ero oli siinä, että pahviläpyskä tuli irtonumeron kylkiäisenä ja uusia "ohjelmia" siihen tuli lisää seuraavien numeroiden mukana. Norjassa kun ei lehtien kotiintilaaminen ole lainkaan yhtä yleistä kuin Suomessa. Siellä tallaiset pienet jipot ovat irtonumero-ostajien täkyinä ja niitä onkin sitten keräilijöiden kiusana aika paljon.

Norjassa on vuosien aikana saatu myös paljon samoja julkaisuja kuin Suomessa. Tammen kultaisia kirjoja vastaava sarja oli Tidens gullbøker. Sama Tiden-kustantamo julkaisi myös muita samoja Disneyn kuva- ja tietokirjoja, mitä suomeksikin saatiin.

Myklebustin ja Engaasin kirjaa on mukava selailla ja peilata Norjassa tuotettuja tavaroita vastaaviin suomalaisiin. Egersundin fajanssifabriikin 1935 valmistettu lastenastiasto muistuttaa kovasti Arabian samanaikaista settiä, mutta on yksityiskohdissaan erilainen, vaikka käyttääkin paljolti samoja kuva-aiheita.

Pelikortteja, lautapelejä, postikortteja ja muita sellaisia tuotetiin joitakin norjalaisin kuvittajien voimin ja osa niistä julkaistiin meillä suomalaisina versioina sellaisenaan. Disney i Norge osaa jopa nimetä joitakin tekijänimiä historian hämäristä. Kurt Arnøyn värikkäitä maalauksia on nähty suomalaistenkin suklaarasioiden yms. kansina.  Arnøyn tunnistaa helposti lapsekkaan
näköisistä Disney-hahmoista, Akulla ja kumppaneilla on normaalia isommat päät ja teevadin kokoiset silmät.

Sarjakuvaentusiasteja kiinnostaa pitkähkö Disney-sarjakuvia ja lehtiä käsittelevä tekstiosuus. Kirjassa käydään läpi myös norjalaisten Disney-filmien levittäjien varhaisvuosia. Runsas kuvitus hivelee ainakin nostalgikon silmiä. Ehdoton kirja kaikille, jotka haluavat tuntea Disneyana-keräilyalaa ja historiaa laajemmalti. Painos on pieni (300 kpl), joten kannattaa toimia nopeasti, jos sen haluaa itselleen.


Kirjan saa helpoiten tilattua maksamalla sen tilausmaksun kirjan julkaisijan tilille:

Account name: DIN-heftet Regnskap
IBAN Account:  NO 33 3201 43 93837
BIC / SWIFT:       SPRONO22

Kirja maksaa 350 Norjan kruunua + posti- ja käsittelykulut Suomeen 110 kruunua. Euroissa yhteensä noin 50 euroa. Tilatessa on muistettava kirjoittaa viestiosaan oma nimi ja osoite.

Lisätietoja kirjasta: Are.Myklebust[at]nav.no

Barksin säilyneet kansioriginaalit

Keräilyn kermaa lienee uniikin alkuperäistaiteen haaliminen. Disney-puolella halutuimpia ja arvokkaimpia ovat tietenkin ankkamaestro Carl Barksin työt. Vaikka Barks piirsi yli 6700 sivua sarjakuvia ja 256 kansikuvaa, vain murto-osa tästä määrästä on säilynyt. Tunnettua on, miten kustantaja poltti suurimman osan kaikista sarjakuvaoriginaaleistaan, siis myös Barksin töistä.

Matti Eronen teki vuonna 1994 seikkaperäisen selvityksen noin kahdesta sadasta säilyneestä sivusta kirjassaan Carl Barks' Surviving Comic Book Art.

Nyt tälle kirjalle on saatu jatkoa. A Study from Shadows: Carl Barks' Surviving Comic Book Covers käy nimensä mukaisesti läpi säilyneitä kansioriginaaleja. Kansikuvat olivat toki mukana edellisessä tutkielmassa, mutta reilun parinkymmenen vuoden aikana esille on pompsahtanut kymmenen "uutta". 32-sivuinen kirjanen käy kaikki kannet kuvaesimerkein läpi ja niitä vertaillaan myös julkaistuihin versioihin. Joskus toimittajat olivat tehneet niihin pieniä muutoksia paino-originaaleja tehdessä, toisinaan taas Barks itse teki niihin omia lisäyksiään myytyään tai lahjoitettuaan niitä keräilijöille. Muutaman Barks jopa väritti itse.

Kirja on tällä hetkellä vielä valmisteilla, mutta tulee pian ainakin Amazoniin myyntiin. Digitaalista versiota voi kuitenkin jo selailla osoitteessa:

http://illusi0n.com/publications.html

Daan Jippes -näyttelyn katalogi

Kaikki ankistit tuntevat hollantilaisen Daan Jippesin taitavana Disney-sarjakuvien piirtäjänä. Hänhän muun muassa piirsi uudelleen kaikki Sudenpentu-sarjakuvat, jotka Barks 1970-luvun alussa pelkästään käsikirjoitti. Ne Jippes toteutti aito-barksilaiseen piirrostyyliin ja kyseiset tarinat on julkaistu Ankantekijät-kirjasarjan kokoelmanakin.

Jippesin koko repertuaari on tätä paljon, paljon laajempi. Seitsemänkymppisen mestaripiirtäjän retrospektiivinen näyttely avautui Hollannin sarjakuvamuseossa 20.5.2017. Ainakin Ger Aperldoorn on ladannut Youtubeen hienon videonpätkän tästä näyttelystä.

Onneksi kaikille niille, jotka eivät pääse paikalle, on museo julkaissut painavan ja herkullisesti kuvitetun katalogin näyttelystä. Se avaa silmät Jippesin graafiselle monipuolisuudelle ja laajuudelle. Tavaton määrä toinen toistaan upeammin tehtyjä sarjakuvia, sarjakuvalehtien kansikuvia, animaatioelokuvien konsepti- ja hahmoluonnoksia, storyboardeja.

Jippesin tähänastinen ura käydään runsain kuvaesimerkein läpi. On 15-kesäisen Jaanin sarjakuvayritelmiä, jotka ovat jo erittäin lupaavia. Esikuvat näkyvät toki selvästi, Franquin ja kumppanit ranskalais-belgialaisesta koulukunnasta. Myöhemmissä, ensimmäisissä julkaistuissa töissä on Mad-lehden Mort Druckerilta saatuja vaikutteita.

Jippes työskenteli 1960-luvun lopulla Pep-lehden kuvittajana, missä löytyi kuhunkin tarpeeseen sopiva erilainen piirrostyyli kuin taikurin hatusta. Sitten 1970-luvun puolivälistä hän toimi hollantilaisen Donald Duck -lehden art directorina ja taitelijana.

Yhdysvaltoihin Jippes meni animaatio- ja sarjakuvatöihin 1980-luvulla, jolloin syntyivät storyboardit moniin Disney-filmeihin ja kansikuvat Gladstonen legendaarisiin ankkalehtiin. Palattuaan Eurooppaan 1990-luvun jälkeen on töitä syntynyt paitsi Egmontin Disney-julkaisuihin, myös moniin aikakauslehtiin.

Jippes on taiteilija, joka pystyy jäljittelemään lähes kenen tahansa tyyliä, mikä on taannut pysyvän toimeentulon. Tämän huikean taidon varjopuolena häneltä puuttuu se jokin todella suuri oma työ, koska hänellä ei ole omaa tunnistettavaa tyyliä.


Katalogia voi kysellä osoitteesta: info[at]stripmuseum.nl
http://www.stripmuseum.nl/Daan_Jippes.html

Kaiken maailman Ankkoja

Pasilan kirjastossa on juhannuksen jälkeen vielä muutama päivä aikaa käydä katsomassa kansainvälistä Disney-lehtien settiä Timo Niittyrannan hienoista kokoelmista.Hänhän on kirjoittanut näistä palstaa Ankkalinnan Pamaukseen.

Näissä oheisissa kuvissa pieni otos näyttelyn lehdistä. Englanninkielistä Etelä-Afrikasta, ranskaa puhuva kanadalaisankka ja erikielinen pari Intiasta. Mukava otos eksoottisia lehtiä esillä. Joskin vain pieni osa Timon kokoelmista.

Vaikka kannet ovatkin usein lehden näyttävin ja visuaalisesti kiehtovin puoli, olisi joku lehti voinut olla ehkä avoinna. Olisi nähnyt vieraita kieliä puhuvia ankkoja.

Timon kokoelmaa voi tutkailla lisää osoitteesta ddandmmcomicbooks.com. Siellä on myös tarinaa lehtien keräilystä ja hankintahistoriaa. Mutta onhan noiden lehtien näkeminen "livenä" kyllä hauskempaa.

Keräilijän opas

Pamauksen blogin julkaisutahti on ollut verkkainen viime aikoina. Vuonna 2014 oli näemmä kaikkiaan kaksi bloggausta! Koitetaanpa korjata asiain tila tavalla jos toisellakin. Vaikkapa postaamalla kirja-arvioita vanhemmista Pamauksista. Aloitetaan tällä Disney-keräilijän oppaalla, joka ilmestyi 2013.

Jukka Vesterinen:
Disney-keräilijän opas
Puoli vuosisataa suomalaisia Disney-aiheisia keräilykuvia ja muita kylkiäisiä
Alfamer/Karisto Oy 2013, tuotenumero S318
ISBN 978-952-472-188-2, 156 s.
4-värinen, kovakantinen

Auto-, moottori- ja traktorikirjoistaan tunnettu Alfamer on laajentanut aihealueitaan Disneyn puolelle. Tunnettu pienpainatekeräilijä Jukka Vesterinen on tehnyt kirjan Disney-keräilijän opas.

Alaotsikkonsa mukaisesti kirja keskittyy tarkastelemaan vähempiarvoisena pidettyä osaa Disney-keräilyn saralta, erilaisten tuotteiden myynninedistämis-kylkiäisinä tulleita pienpainatteita ja muita sellaisia. Kohteena ovat siis monenlaiset keräilykuvat, purukumikuvat, kahvipakettikuvat, etiketit, kääreet yms.

Sarjakuvista ja piirrosfilmeistä tutut hahmot ovat vuosikymmenten saatossa myyneet nimillään ja kuvillaan monenlaisia tuotteita. Kirjassa esitellään yli 150 Walt Disneyn ja hänen yhtiöidensä luomiin piirroshahmoihin perustuvaa suomalaista elintarviketta 1930-luvulta 1990-luvun alkuun. Pääosa suoraan myytäviksi tarkoitetuista tuotteista rajautuu näin kirjan aihealueen ulkopuolelle, poikkeuksena muutamat erittäin hienot keräilytavarat, kuten vuoden 1937 Mikki-lastenastiasto ja Nokian Gummitehtaan Satusarjan kumiset Disney-figuurit samoilta ajoilta.

Kirjan kiehtovin osa on oheistuotteiden vanhemmassa päässä. Muutamat niistä tuotettiin grafiikkaa myöten Suomessa. SOK:n mainososasto teki monia keräilykuvia mm. kahvi- ja margariinipaketteihin. Margariinipakettien kylkiäisinä julkaistuja Lumikin keräilykuvia liimailtiin erittäin tyylikkääseen kovakantiseen kirjaan, joka on aivan toisesta maailmasta myöhempien vuosikymmenten pehmeäkantisiin keräilyvihkosiin verrattuna. Ja epäilemättä tavattoman himoittu ja kallis. SOK:n suklaakääreissä Mikki vierailee Suomen eri paikkakunnilla ja ne kuvat piirsi valitettavan tuntemattomaksi jäävä SOK:n mainososaston piirtäjä.

Kirja piirtää mielenkiintoisen historiallisen kaaren suomalaiseen oheistuotantobisnekseen ja elintarviketeollisuuteen. Nähdään kuinka tuotanto lopulta kansainvälistyi 1960-luvun jälkeen. Fazerin 1960-luvun maalatuista suklaakääreistä tunnistaa saksalaisten Wolfgang ja Katja Schäferin kädenjäljen. Pariskunta toimi Walt Disneyn Saksan osaston art directoreina 1980-luvulle saakka.

Pandaksi 1960-luvulla ristitty SOK:n entinen makeistehdas käytti 1960-luvun lopun Disneyland-marmeladimakeisrasioittensa kansissa norjalaisen mainospiirtäjä Kurt Arnøyn hehkuvilla väreillä maalaamia kuvia.

Kirja päättyy 1990-luvun alkuvuosiin, koska sen jälkeen ei meillä enää juurikaan tuotettu makeisia, limonadeja ja muuta sellaista joiden kylkeen olisi voinut Disneyn hahmojen kuvia läntätä. Karamelli- ja jäätelötehtaat on kaupattu ulkomaille ja kaikki on tuontitavaraa.

Joitakin puutteita muuten erinomaisessa kirjassa on ja sen kirjoittaja itsekin myöntää. Arkistojen ylläpitoa vähäpätöisinä pidetyistä oheistuotteista ei ole nähty kovin tärkeänä, joten paljon tietoa on kadonnut ja toisinaan tuotantoyhtiöillä ei enää ollut hajuakaan, että heiltä oli joskus tullut tällaisia tuotteita.

Setä Aaronin kiiltokuvien yhteydessä mainittu Rob. S. Hartman on saksalalaissyntyinen Robert S. Hartman, joka toimi Disneyn Skandinavian edustajana vuosina 1934-38 ja vielä Euroopasta natseja paettuaan Meksikon ja Väli-Amerikan edustajana aina vuoteen 1941. Siten kiiltokuvat ovat erittäinkin luvallisia painotuotteita.

Hartman neuvotteli ja solmi julkaisusopimuksia eri maiden kustantajien edustajien kanssa. Walt Disney Mickey Mouse S/A:n toimisto Kööpenhaminassa sijaitsi Shell-öljy-yhtiön talossa, osoitteessa Kampmannsgade 4. Saksalaiset valtasivat rakennuksen toisen maailmansodan aikana ja tekivät siitä Gestapon päämajan.

Juutalainen Robert Hartman pakeni väärän passin turvin ("S" nimen keskellä viittaa hänen oikeaan sukunimeensä Schirokauer) Ruotsiin ja sieltä Englannin kautta edelleen USA:han. Taloustiedettä, filosofiaa ja logiikkaa useissa yliopistossa opiskellut Hartman loi siellä pitkän tieteellisen uran. Olipa ehdolla Nobelin rauhan palkinnon saajaksikin vuonna 1973.

Barksista kirjoittaessaan Vesterinen mainitsee tämän aloittaneen Disneyllä vuonna 1942 (s. 27). Tosiasiassa Barks aloitti Disneyllä 1935 ja lähti studioilta ovet paukkuen tuona mainittuna vuonna 1942, ja siirtyi tekemään ankkasarjakuvia Western-yhtiön palkkalistoille.

Harmittamaan jää muutamien tuotteiden kohdalla puutteelliset tiedot, mutta minkäs sille tekee, jos valmistajat itsekään eivät ole älynneet niitä tallettaa. Kirjan lopussa on niin kattavat tuoteluettelot kuin se vain on mahdollista. Kirjan kuvitus on runsasta ja kiehtovaa.

Arvostelu julkaistu Ankkalinnan Pamauksen numerossa 29.

Linkki kirjaan kustantajan sivuilla.

Vuoden 2014 kohokohtia

Otetaanpas lyhyt katsaus tärkeimpiin julkaisuihin ja muuhun viime vuoden aikana tapahtuneeseen.

Viimeinkin Gottfredsonia taas suomeksi!

Mikin oma sanomalehti - Floyd Gottfredsonin parhaita tarinoita
Sanoma Media Finland Oy 2014
Toimitus: Ville Viitanen, Aki Hyyppä
Esittelytekstit: David Gerstein
ISBN: 978-951-32-3919-0

Ehdottomasti vuoden 2014 Disney-sarjakuvakirja. Mikin oma sanomalehti on todella komea ja iso (28,7 x 36,5 cm) opus. Vanhan hyvän ajan jättikirja parhaasta päästä. Seitsemänkymmentäluvulla ilmestyneet Minä Aku Ankka ja muut jättikirjat saivat aikanaan suorastaan legendaarisen maineen. Tämä kirja on niiden täysiverinen perillinen.
Huoletta voi sanoa, että oli jo aikakin saada uusi kokoelma Floyd Gottfredsonin parhaita Mikki-sarjoja. Viimeisin, Mikin Suuret seikkailut ilmestyi 1981 ja tuoreinkin uusintapainos siitä taitaa olla vuodelta 1993.
Muutamakin kirjan sarjakuva sisältää poliittisen korrektiuden kannalta melko hankalia kohtauksia. Kokoelman vanhimmassa jutussa Mikki seilaa aarresaarelle, vuodelta 1932 kohdataan viidakossa stereotyyppisiä turpeahuulisia afrikkalaisia ihmissyöjiä, jotka vääntävät alkukielellä leveätä etelävaltioiden murretta; ”Yazzuh, Boss! Ah foun' 'im runnin' through de woods”. Myöhemmässä tarinassa Putkimieskopla nähdään yövartijan sijaisena kengänkiillottaja, joka on selvästi mustaihoinen henkilö (s. 35). Tyyppi on aikakauden elokuvista tuttu, sellaisten koomikoiden kuin Stepin Fetchitin tai Willie Bestin usein esittämä laiskansutjakka hahmo, joka on aina joko talonmies, kadunlakaisija tai kengänkiillottaja.
Sisällysluettelossa kahden sarjan kohdalla mainitaan, ettei niitä olisi aiemmin julkaistu Suomessa lainkaan. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kirjan kaikki sarjat on julkaistu aikanaan Helsingin Sanomissa. Midaan sormus vieläpä niinkin äskettäin kuin 5.2.—18.5.1988, jolloin Gottfredsonin Mikkejä julkaistiin Hesarissa uusintana.
Lue koko arvostelu Pamauksen numerosta 31.

Yksityiskohtainen selonteko Waltin Euroopan matkasta

Didier Ghez:
Disney’s Grand Tour
Walt and Roy’s European Vacation Summer 1935
Theme Park Press, 2013
ISBN 978-0-9843415-8-0
148 s. m/v ja 4-värinen, kovakantinen

Disneyn veljekset tekivät vaimoineen yhdistetyn loma- ja työmatkan kesällä 1935. Eurooopan kiertomatkalla on Disney-mytologiassa lähes myyttinen maine. Reissusta kerrotaan mitä hurjimpia tarinoita, joiden mukaan Walt olisi tavannut niin paavin, Benito Mussolinin kuin Adolf Hitlerinkin.
Matka kulkeutui Englannin kautta Ranskaan, Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin ja lopulta Italiaan. Ghez käy kiertomatkan yksityiskohtaisesti läpi. Hän on kaivanut esille lehtijuttuja, kolunnut arkistoja, ja päässyt Waltin tyttären Diana Disney-Millerin avulla lukemaan Disneyn arkistosta kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä.
Ghez on tehnyt vakuuttavaa, uskottavaa ja tarkkaa työtä. Kirjan lähdeluettelo on mittava ja sekin yhtä kiinnostava jatkolukemista ajatellen. Mielenkiinnolla selailee myös lopun listausta kirjoista, jotka matkan aikana Studioiden kirjastoon hankittiin.
Lue koko arvostelu Ankkalinnan Pamauksen numerosta 30, niin tiedät pitivätkö tarinat Euroopan diktaattoreiden tai paavin tapaamisesta paikkansa.

Elämä ja teot sävelin

Tuomas Holopainen:
Music Inspired by the Life and Times of Scrooge
2 CD ja booklet, kesto 54:18
Nuclear Blast 2014

Tätä levyä ankistit odottivat jo tovin. Disney- ja Rosa-fani Tuomas Holopainen ilmoitti jo pari vuotta sitten tekevänsä levyllisen musiikkia, joka perustuu Rosan Roope-elämäkertasarjakuvaan. Lopputulos ei petä odotuksia, jos kohta ei yllätäkään. Hopeakiekolta löytyy taidokkaasti tehtyä, modernia, sinfonista soundtrack-musiikkia. Tuotantoarvot ovat kohdallaan ja iso orkesteri kuulostaa komealta.
Tunnelmat vaihtuvat hilpeistä haikeisiin, ja kappaleet vastaavat pääosin kirjan eri lukuja. Levyn aloittaa aivan oikeasti Skotlannin nummilta taltioitu tuulen suhina, muuten aloituskappaleessa on kelttiläisiä sävyjä ja sen sävelfiilistelyt tuovat mieleen Enyan ja folkvaikutteisen Clannadin. In to the Westin hakkaavissa kuoro-osuuksissa ja banjoissa kaikuu muistumia Ennio Morriconen sävelistä. Jonkun To Be Richin säveltoistoissa pilkahtaa Michael Nymanin minimalistinen ote. Dreamtime viittaa Uniajan urho -jaksoon ja aloittaa maailmanmusiikillisesti didgeridoon komealla hurinalla.
Instrumentaalilevy sopii kuunneltavaksi Rosan sarjakuvan taustalla, vokaaliosuuksin varustettu versio sopii fiilistelyyn muuten vain sarjakuvan tapahtumia muistellessa.

Vielä Barksia koviin kansiin

 Aku Ankka ja merikäärme

Carl Barksin parhaat tarinat
Sanoma Media Finland 2014

Lisää Barksia kovissa kansissa, nyt nimikkeellä Barksin parhaat tarinat. Kirjasarjan tyylikäs ulkoasu on lainattu Fantagraphicsin julkaisemista Barksin kootuista. Ainoastaan koko on pienempi ja taustoittavat artikkelit puuttuvat kokonaan. Mitään alkuperäisjulkaisujen vuosilukutietojakaan ei ole. Huomio kiinnittyy vielä siihen, että kuplateksteissä käytetään nyt Barksin tekstauskäsialaan perustuvaa fonttia, joka hylättiin aikanaan Barksin koottuja käännettäessä.

Mitäs muuta...

Suomen Mensa ry luovutti vuoden 2014 Mensa-palkinnon suomalaisen Aku Ankka -lehden toimituskaartille 11. lokakuuta Turussa pidetyn Suomen Mensa ry:n syyskokouksen yhteydessä. Mensa on kansainvälinen älykkyysjärjestö, jossa on maailmanlaajuisesti noin satatuhatta jäsentä. Aku Ankassa käytetään suomen kieltä oivaltavasti ja ajan ilmiöitä seuraten, mikä tekee lehdestä eri ikäisille lukijoille helpon lähestyä. Laadukkaan kuvituksen lisäksi lehti viihdyttää myös älykkäällä kielenkäytöllään, palkintoperusteluissa sanotaan.

Suomalaisten ankantekijöiden harva joukko kasvoi yhdellä, kun Janne Torisevan käsikirjoittama Aku Ankka -tarina The Albino Woodchirper, eli Albiinokäki julkaistiin ensin keväällä 2014 Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Puolassa ja syyskuussa suomalaisessa Aku Ankassa (37/2014). Vantaalla1978 syntynyt Toriseva on ammatiltaan kuvittaja ja sarjakuvantekijä, joka tunnetaan Oswald ja Betonisaappaat strippisarjakuvista. Käsikirjoituksia hän on tehnyt myös Rovion Angry Birds sarjakuviin.

Laadukkaista sarjakuva-alan keräilypainoksistaan tunnettu IDW Publishing ilmoitti syksyllä 2014 julkaisevansa koko joukon mielenkiintoisia Disney-nimikkeitä. Alkuvuodesta 2015 on tarkoitus julkaista klassisia Disney-sarjakuvia kiehtovina erikoislaitoksina. Palkitussa Artist’s Edition -julkaisusarjassa on julkaistu jo koko joukko erilaisia sarjakuvia, siten että ne on huolellisesti kuvattu taiteilijoiden originaaleista. Originaalityön jokainen vivahde erottuu virheineenkin ja kirjan koko on tietenkin 1:1 originaalityön kanssa. Tarkoitus on aloittaa Don Rosan ja Carl Barksin tuotannolla. Rosalta löytyy useitakin kokonaisia tarinoita originaaleina, mutta Barksilta ei tunnetusti ole juurikaan ehjiä sarjoja säilynyt. Siksipä Barksilta tuleekin "Artifact Edition".

Medianäkyvyyden kannalta vuoden hienoimpia kohokohtia olivat tietysti Kari Korhoselle myönnetty Puupäähattu-palkinto ja Katja Kontturin Don Rosan ankkasarjakuviin pureutuva tohtorinväitöskirja. Väikkärin voi ladata PDF-muodossa täältä.

Uusi Disney-keräily -aiheinen sivusto avautui vuoden lopussa. Kaikkea mahdollista jatkuvasti päivittyvää ja karttuvaa tietoa alan keräily-ympyröistä. Disney keräilijäsivut!

Niin, ja Ankkalinnan Pamaus avasi pienen nettikaupan. https://holvi.com/shop/Ankistit/