Kolme pientä potsin poikasta Karjalasta

Luultavasti maailman harvinaisin Disney-julkaisu on karjalan kielellä julkaistu piskuinen lehtinen Kolme potshin poigasta (КОЛМЕ ПОЧИН ПОИГАСТА). Se on painettu Petroskoissa (Petrozavodskissa) toisen maailmansodan kynnyksellä 1939. Säilyneitä kappaleita ei liene kahta tai kolmea enempää!

Hyvin pienikokoinen lehti on painettu huonolle ja ohuelle paperille. Apinalaatikko ilmoittaa lehtisen vastaavaksi toimittajaksi henkilön nimeltään Smirnova ja ”tekniseksi toimittajaksi” yhtä etunimettömän Nikolajevin. (Отв. ред. Смирнова. техн ред. Николаев). Julkaisijaksi on merkitty yksinkertaisesti vain ”Karelian valtion julkaisija Petroskoissa 1939”.

Merkintä "Glavlita Karjalan ASSR B-38" apinalaatikon tekstissä tarkoittaa että valtion sensuuriviranomainen on sen hyväksynyt. Glavlit oli Neuvostoliiton valtion ennakkosensuurista vastaava viranomaiselin. Tekijänoikeusmielessä tämä julkaisu saattaa kuitenkin olla luvaton, koska Disneyn nimeä ei näy missään. Venäjällä ei muutenkaan perustettu jostain kansainvälisistä tekijänoikeuksista. Ei ennen eikä jälkeen vallankumouksen.

Vihkosen teksti on karjalaa, mutta kyrillisin kirjaimin. Apinalaatikon tekstit ovat venäjää ja ”alkuteokseksi” onkin merkitty Tri Porosenko. Venäjänkielisen version painos oli tiettävästi peräti miljoona kappaletta! Potsin poikasten julkaisutiedot kertovat tämän karjalankielisen painoksen olleen ainoastaan 3600 kappaletta (Тираж 3600). Tähän pikku vihkoseen piirrokset on melko huolellisesti kopioitu alkuperäiskuvituksesta, mutta syy voi olla yhtä hyvin painotekninen siinä missä tekijänoikeudellinenkin.

Siitä ei ole tietoa, miten tämä kirjanen päätyi neuvostovenäläisen valtiollisen julkaisijan julkaisuohjelmaan. Walt Disneytähän ei toki vielä Neuvostoliiton alkuaikoina pidetty hirvittävänä kapitalistisena hapatuksena. Kaikkihan Mikki Hiirestä tykkäsivät, ja Kolme pientä porsasta oli niin Hitlerin, Stalinin, Mussolinin kuin Franconkin suosikkifilmejä. Sergei Eisenstein kirjoitti vielä toisen maailmansodan aikana Disneystä: ”Tämän mestarin tuotanto on Yhdysvaltain suurin panos taiteeseen”.

EDIT 17.7.2021: 

Timo Niittyrannan vinkkauksesta päädyin venäläisen kirja-arkiston ”Kirjamonumenttien rekisterin” digitoitujen materiaalien pariin.  Tämä Potsin poikanen -lehdykkä löytyy sieltä digitoituna MUTTA rekisterissä on toinenkin karjalankielinen kirja samasta aiheesta, vuodelta 1938.  Kyseessä on ilmeisesti tverinkarjalankielinen versio ja se saattaa olla vielä tätäkin harvinaisempi tapaus!

Lisäksi arkistosta löytyy kohdetta kuvaileva asiantuntijalausunto:
”Johtopäätös kirjamonumentin tutkimustuloksista”. PDF-tiedoston pääkohdat löytyvät käännettynä alta. Käännöksestä kiitos Timo Niittyrannalle! Helsingin Sanomien vuonna 1979 ilmestyneessä jutussa mainittu Stalinin mahtikäsky ei liene tämän valossa kaukaa haettu! Hesarin jutussa ei mainita kirjoittajaa, mutta se lienee Markku Kivekäs, joka oli kai tällaisenkin tiedon tuohon maailmanaikaan jostain saanut.

"1920-luvulla ja 1930-luvulla, niin sanotun kielirakentamisen aikana, Neuvostoliitossa tehtiin töitä kansallisen kirjoitusjärjestelmän luomiseksi niille Neuvostoliiton kansojen kielille, joilla ei ollut omankielistä kirjallisuutta ja joihin kuuluivat karjalaiset. Vuonna 1931 karjalaisille, jotka asuivat Moskovan Tverin alueella (ns. Kalininin alue vuoteen 1935 asti), Moskovan asiantuntijat Idän kansojen etnisen kulttuurin instituutista kehittivät karjalaisen kirjallisuuskielen. Se perustuu Tolmachevin murteeseen latinalaisin aakkosin. Neuvostoliitossa julkaisu karjalan kielellä latinalaisin aakkosin kesti vuoteen 1940. On kuitenkin olemassa aikaisemman ajanjakson painoksia, jotka julkaistiin 1920-luvulla Suomessa (esimerkiksi kopio NB PK: n kokoelmasta: Vieronvirzie / Suomen lähetysseura; karjalan kieleh kiändäniih E. V. Ahtia. - Helsinki, 1923. - 229 s.).

 Karjalan ASSR: ssä vuonna 1937 yritettiin luoda karjalan kirjoituskieli ja yhtenäinen karjalan kirjallinen kieli , joka perustui oikeaan karjalaiseen murteeseen ja venäläiseen grafiikkaan (kyrillinen). Kansankomissariaatti määräsi aloitettavaksi yhden karjalan kirjallisen kielen luomisen 14. helmikuuta 1938, joka määräsi julkaisemaan kirjat karjalan kielellä kyrillisin aakkosin. Kyrillinen julkaisu jatkui vuoteen 1940 asti. Vuonna 1940 Karjalan ASSR muutettiin karjalais-suomalaiseksi liittotasavallaksi ja karjalan kieli korvattiin suomalaisella kirjallisuuskielellä. Vuodesta 1940 vuoteen 1989, karjalan kieli oli olemassa vain suullisessa perinteessä, joilla ei ole painettuja painoksia (kirjoja, aikakauslehtiä, sanomalehtiä jne.) 

Vuonna 1989 aloitettiin karjalan kirjoitetun kielen jälleenrakentaminen. Karjalan kielellä (sekä latinaksi että suomeksi) julkaistut kirjat 1920- ja 1940-lukujen välillä ovat ensimmäisiä painettuja karjalankielisiä kirjoja. 

(Huom: tämän kirjoittaja EI OMISTA kyseistä julkaisua!)