Disney-sarjisten lukijoilla isompi ÄO

Tulipa vastaan tämmöinen Washington Postissa 27.8.1948 julkaistu pikku-uutinen sosiologisesta tutkimuksesta, jonka mukaan Batman ja Teräsmies -sarjakuvia lukevien lasten ÄO on keskimääräistä huonompi kun Disney-sarjakuvia lukevilla se puolestaan on keskimääräistä korkeampi.
Professori Harold Eastman oli tutkinut miten sarjakuvien lukeminen oli vaikuttanut yläasteikäisten lasten käyttäytymiseen. Muutenhan tämä tutkimus oli yksi monista, joka oli alkusoittoa siihen miten sarjakuvat yhdistettiin nuorisorikollisuuteen. Psykologi Werthamin ja muutamien muiden julkaisemat, pahasti ylitulkitsevat tutkimukset johtivat lopulta sarjakuvateollisuuden itsesensuurielimen Comics Coden syntymiseen 1950-luvun puolivälissä. Vain CC:n leimalla varustetut lehdet pääsivät käytännössä levitykseen ja lehtien sisältöä vaaliva tiukka säännöstö poisti sarjakuvalehdistä kaiken "arveluttavan". kauhuainekset, rikokset ja väkivalta kitkettiin.
Disney-lehtiä julkaiseva Dell uskaltautui yhtenä harvoista jäädä Coden ulkopuolelle ilman vaikeuksia. Coden leiman sijaan lehdissä julkaistiin yleensä takasisäkannessa tällainen vakuutus siitä, että Dellin lehdet ovat hyvää ja tervehenkistä luettavaa. Disney tunnettiin turvallisena jo muutenkin ja se ennen kaikkea myi hyvin.

Synttärikuva Barksille

Arkistojen kaivelu kannattaa. Löysin tämän kuvan mappien kätköistä. Olin etsinyt sitä jo vuosien ajan. Aina kun Barksin syntymäpäivä 27.3. lähestyy. Laitetaan tämä nyt kuitenkin tähän heti. Tuskin löydän sitä enää ensi vuonna.

Tein kuvan Barksin 98. syntymäpäivän kunniaksi, originaalimaalauksen lähetin Barksin hyvin tuntevan amerikkalaisfanin kautta päivänsankarille. Se sijoitettiin isoon kansioon, jossa oli muidenkin tekemiä synttärionnitteluita ympäri maailman. Tämän kuvan olivat valinneet ihan kansilehdeksi.

Otin itselleni muistoksi tämän digitaalisen valokopion, koskapa minulla ei ollut vielä tietokonetta, saati skanneria. Kävin ottamassa kopsun muistaakseni Turun Karhukopiossa. Kuvan sävyt jyrkkenivät aika tavalla, mutta saa siitä jonkinlaisen käsityksen tällaisenakin, vaikka alkuperäinen olikin sävykkäämpi kunnollisella akvarellipaperilla. Photoshopkaan ei enää kaiva esille kadonneita värejä.

Tämäkin kuva varmaan meni Barksin perikunnan huutokaupassa, jossa kaupattiin kaikenlaista sälää kuolinpesästä. Toivottavasti joku sen omistaa yhä ja pitää sitä tallessa.

Milloin Barksin nimi mainitaan tekijänä ensi kertaa?

Suosittu Disney-Barks -knoppikysymys on "missä virallisessa Disney-julkaisussa Barksin nimi mainitaan tekijänä ensi kertaa?". Kunnon Disney-diggarit tietävät vastauksen heti, sehän on Roope-sedän mehukauppa - Tammen Kultainen Kirja vuodelta 1961, jonka esilehdellä mainitaan kuvittajina Carl Barks ja Norm McGary. Norman McGary maalasi kuvat tähän lastenkirjaan Barksin luonnosten pohjalta. Alkuteos oli amerikkalaisen Top Top Tales -kirjasarjan numero 2465 vuodelta 1960.

Vähän vaikeampi kysymys onkin sitten "Missä virallisessa Disney-kirjassa Barks ensi kertaa mainittiin Roope-sedän luojana?". Kyseessä on italialainen Barks-sarjojen kokoelma, joka julkaistiin Oscar Mondadorin arvovaltaisessa kirjasarjassa vuonna 1968. Sarjassa oli aiemmin julkaistu maailmankirjallisuuden merkkiteoksia.

Vita e Dollari di Paperon De' Paperoni, eli Roope Ankan elämä ja dollarit -teokseen Barksia esittelevän artikkelin kirjoitti Mondadori-yhtiön toimittaja ja Topolino-lehden päätoimittaja Mario Gentilini. Esipuheen tekijäksi oli saatu arvostettu italialainen kirjailija, runoilija, journalisti ja kuvataiteilija Dino Buzzatti.

Kirjailijana ja kuvantekijänä Buzzatti ymmärsi myös sarjakuvaa ja kokeili sitä itsekin. Sarjakuvamainen Orfeuksen myyttiin pohjautuva kuvarunoelma Poema a fumetti, (Mondadori, 1969) voitti Paese Sera -lehden palkinnon vuonna 1970.

Poema a fumetti.
 © Dino Buzzatti.

Buzzattilta on suomennettu ainakin kaksi kirjaa: Muuan rakkaus (Un amore, Otava, 1966) ja Tataariaro (Il deserto dei Tartari, Otava, 1984), yksi novelli löytyy kokoelmasta Italialaisia kertomuksia 1900-luvulta (Lauttasaari Press, cop. 2007).

Ilta-sanomat julkaisi 14.10.1964 artikkelin IS paljastaa Roope Ankan (alias Scrooge Mc Duckin) syntyperän. Täysin sepitteellisessä jutussa Walt Disney miettii ideaa jouluaiheiseen sarjakuvaan ja kaivaa hyllystään Charles Dickensin Joulutarinan. Sitten hän kutsuu luokseen piirtäjänsä nimeltä Carl Barks.

Tarina sijoittuu vuoden 1946 jouluun. Barks saapuu Waltin toimistoon: ""Carl", hän sanoi. "Minulla on idea. Haluan, että ryhdyt heti paikalla valmistelemaan ensi vuoden joulusarjakuvaa. Haluan, että piirrät Scroogen."" Juttu lienee Disney-yhtiön PR-osaston laatima. Barks ja Disney eivät tavanneet toisiaan sen jälkeen kun Barks jätti studiot 1942. Walt Disney ei tilannut yhtään sarjakuvaa Barksilta. Juttu puffaa valmisteilla olevaa piirrosfilmiä Roope Ankka ja raha (US and the Money), joka tuli ensi-iltaan 1967. Erikoisinta jutussa on, että Barksin nimi ylipäätään mainitaan, vaikka annetaankin ymmärtää, että Walt Disney kuitenkin keksi idean Roope-setään.

Voiton vie kuitenkin loppujen lopuksi The Hemet News -sanomalehden artikkeli vuodelta 1951 "Donald Duck Artist Resident of Valley". Jean Recordsin jutun yhteydessä julkaistiin jopa valokuva, jossa Barks on piirtävinään Vanhan linnan salaisuus -sarjakuvaa. Lue Joseph Cowleyn juttu ko. artikkelista täältä.