Pelle Pelottoman keksijäntaitoja on käytetty hyväksi kaupunkisuunnittelun yhteydessä, Suomessa! Kun Pasilan alueen modernisointia ja uudisrakentamista alettiin kehitellä, esiteltiin tehtyjä kaavaluonnoksia ja suunnitelmia Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston näyttelyhuoneistossa syksyllä 1970. Näyttelyn yhteydessä jonkinlaisena kevennyksenä esiteltiin suurennettuja sivuja Pelle Peloton -tarinasta Tulevaisuuden kaupunki.
Itä-Pasilan vanhat puutalot haluttiin purkaa, eikä asuntojen vuokrasopimuksia enää uusittu. Uuden Pasilan suunnitelmat olivat perua arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Le Corbusierin Ville Contemporaire -ajattelusta. Korkeita rakennuksia, massiivisia toimistotaloja, leveitä eri kerroksissa olevia liikenneväyliä, joita yhdistivät monitasoliittymät.¹
Pasilan modernisoinnin taustalla olivat Helsingin nopea kasvu ja ennen kaikkea autoistumisen voimakas lisääntyminen. Autoistuminen oli päässyt Suomessa toden teolla vauhtiin, kun autojen tuonnin säännöstelystä luovuttiin 1962. Tämä vaati liikenneyhteyksien suunnittelulta uusia ajatuksia, liikenneruuhkat lisääntyivät. Pasilaa lähdettiin suunnittelemaan tekniikkaa ja tehokkuutta arvostaen. Sille on leimallista liikenteen hallitsevuus ja kaksitasoinen kaupunkirakenne: jalankulku on nostettu omalle betonikannelleen katuverkon yläpuolelle.
Itä-Pasilan suunnitelmia lähdettiin tekemään arkkitehti Reijo Jallinojan diplomityön pohjalta. Jallinojan mukaan Itä-Pasilasta piti tulla ”avantgardistinen utopia”², mutta lopullinen toteutus oli taloudellisista syistä monin osin toisenlainen kuin arkkitehti oli toivonut.
Ilmeisesti näyttelyssä esitellyn Carl Barksin piirtämän Pelle-tarinan avulla pyrittiin saamaan kaupunkilaiset myötämielisiksi modernistisille kaupunkisuunnitelmille. Se tuntuu erikoiselta, sillä tarina on uudenaikaisen koneistetun kaupunkirakenteen suhteen hyvin kriittinen, melkein dystooppinen – tarinan alkukielinen nimi on Monsterville (!). Tarinassa Ankkalinnan päättäjät palkkaavat Pellen tekemään kaupungista uudenaikaisen ja täysin automatisoidun asuinpaikan.
Kaikki vanha puretaan pois ja Pellen suunnitelmien mukaan rakennetaan monimutkaiselta näyttävä verkosto julkista liikennettä, joka on nostettu useammille eri tasoille. Ihmiset kulkevat monorail-junilla, pneumaattisissa putkissa ja liukuvilla jalkakäytävillä, kaikki on koneistettua ja automaattista. Työpaikat, jopa lasten lelut, on kaikki automatisoitu. Ankkalinnalaiset tylsistyvät tällaisessa ympäristössä. Barks on tässä omalla tavallaan Le Corbusierin ja muiden modernistien arvostelijoiden kanssa samoilla linjoilla, asumiskoneilla täytetty kaupunkirakenne tuottaa epäviihtyisyyttä ja taloudellista tehottomuutta.
Muutamat arkkitehdit kritisoivat Pasila-suunnitelmia jo tuoreeltaan. Esimerkiksi arkkitehti Folke Wickström kirjoitti kriittisen ja pitkän tekstin Helsingin Sanomien yleisönpalstalla 18.10.1970 otsikolla ”Metromiesten Pasila-näyttely ylimielinen ja ylimalkainen”. Siinä hän kirjoitti mm. näin:
”Pasila-suunnitelman lisäperusteiksi on otettu mukaan esimerkkejä vastaavanlaisista suunnitelmista ulkomaisissa monimiljoonakaupungeissa, kuten Pariisissa, New Yorkissa, Tokiossa, San Franciscossa, Hampurissa ym. Sitä paitsi voimme töllistellä Aku Ankan futuristisen kaupungin utopistista kaupunkimaisemaa. Millaista satumaista kehitysoptimismia!”
Otsikon "metromiehet" viittaa näyttelyn rakentamiseen ja suunnitteluun osallistuneeseen Helsingin kaupungin Metronsuunnittelutoimistoon. Itä-Pasilan rakentaminen alkoi tasan 50 vuotta sitten, vuonna 1972.
Lisää Pelle Pelottoman keksinnöistä vasta ilmestyneessä kirjassa Keksintöjä Ankkalinnasta - Tiedettä ja teknologiaa Carl Barksin tarinoissa.
¹ Samaa ajattelua löytyy Helsingin Merihaasta ja Espoon Nittykummun nykyisen Metrokeskuksen ympäristöstä.² Turun sanomat. 24.9.2005. Arkkitehti Reijo Jallinoja sai rakennustaiteen valtionpalkinnon.Pelle-sarjan kuvan tekstilainaus Aku Ankka -lehden tilannekatsauksesta 17.2.1972 (Päivälehden arkisto toimintakertomuksia Ba1)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti