Uki Naurismäen Ankka vailla menneisyyttä

Aki Kaurismäki, Kari Korhonen,
Cavazzano, Kirsi Ahonen.

Jonkinlaisena jatkona viiden vuoden takaiseen kirjaan Elävän kuvan taika, on nyt julkaistu Ankka vailla menneisyyttä. Kyseinen opus on sikälikin merkityksellinen, että siinä nähdään ensimmäinen suomalaisesta elokuvasta tehty ankallistettu sarjakuvaversio. Kyseessä on – kuten nimestä voi arvata – väännelmä Aki Kaurismäen elokuvasta Mies vailla menneisyyttä. Tekijöinä suomalainen Kari Korhonen ja italialainen konkaripiirtäjä Giorgio Cavazzano.

Kyseinen sarjakuva saikin alkunsa Elävän kuvan taika -kirjan myötä, Giorgio Cavazzanon vieraillessa edellisen kerran Suomessa. Tuolloin Cavazzano oli suomalaisen ankkaväen tarjoamalla lounaalla ilmaissut toiveensa saada päästä tekemään vielä yksi kunnon ankkasarjakuvasovitus jostakin leffasta. Ajatus Kaurismäen leffasta pulpahti esiin.

Ensin oli vain päätettävä mikä Kaurismäen elokuva valittaisiin. Calamari Union oli ajatuksena houkutteleva, mutta Ankan päätoimittaja Aki Hyypän mielestä parinkymmentä Akua pyörimässä ympäri Ankkalinnaa itseään etsimässä tuntui kuitenkin liian oudolta. Lopulta päädyttiin leffaan Mies vailla menneisyyttä. Käsikirjoittaja Kari Korhosen mukaan sen roolitus Ankkalinnan hahmoille sujui helposti.

Kaurismäestä ajatus elokuvan ”ankallistamisesta” tuntui ensin hämmentävältä, mutta miellyttävältä, ja hän lämpeni ajatukselle kuultuaan piirtäjän nimen. Kaurismäellä on hänen oman kertomansa mukaan vankka ankkatausta. Tuhansien muiden suomalaisten tapaan hän opetteli lukemaan Aku Ankan avulla jo varhain, noin neljävuotiaana. ”Ankka oli Orimattilan sanomia selkeämpi aapinen”. Hän luki Ankkaa murrosikään asti, ennen kuin ”mopedi syrjäytti sen”. Barksin tarinat ovat jääneet hänen mieleensä parhaina ja niistä erityisesti Nelikulmaiset munat. Muista lukemistaan sarjakuvista Kaurismäki muistaa liuskamuotoiset Akimit ja Texit.

Cavazzanolle Kaurismäen elokuvat olivat jossain määrin jo ennestään tuttuja. Edellisellä Suomen-vierailullaan hän oli saanut Peter von Baghilta Le Havren DVD:llä. Elokuvissa Cavazzanoon teki vaikutuksen erityisesti ihmiskuvauksen sävy, ”henkilöt tuntuivat enemmän oikeilta ihmisiltä, kuin näyttelijöiltä, jotka vain lausuvat vuorosanansa kameran edessä.” Cavazzanon mukaan oli tärkeää pystyä säilyttämään elokuvan herkkyys. Huolet sen suhteen kaikkosivat, kun hän sai käsiinsä Korhosen tekemän kuvakäsikirjoituksen.

”Hyvä tarina oli jo sinällään valmis”, muistelee Korhonen käsikirjoitusprosessia. ”Tarvitsi vain katsoa, että lopputulos sopii koko perheelle, olihan pohjana kuitenkin aikuisten elokuva”.

”Vaikka olenkin koittanut tehdä kaikenlaisia rankkoja leffoja, taitaa korkein elokuvieni saama ikäraja olla kahdeksan vuotta, olen sillä tavalla vähän säälittävä ohjaaja”, vastaa Kaurismäki siihen vierestä vitsaillen.

Aki Kaurismäki suhtautui lopputulokseen leukailevaan tyyliinsä. ”Kirja tulee nousemaan kaanoniin ja kansakunnan kaapin päälle. Se kuuluu hankkia jokaiseen arvonsa tuntevaan kirjahyllyyn, varsinkin näin joulun alla.”

Bloggaus Elokuvan taikaa -kirjasta vuodelta 2011.

Lisää Ankka vailla menneisyytä -sarjakuvasta loppusyksyn aikana ilmestyvässä Ankkalinnan Pamauksessa. Kuten myös kirjan arvostelu.