Vaikuttaa siltä, kuin jutun kirjoittanut Fanny Munsterhjelm-Rocke olisi tavannut Roy Disneyn Tukholmassa. Alkuun kerrotaan yleistä Disneyn studioista, samat tiedot toistuvat muissakin ajan jutuissa (ja osa on ihan pötyä).
"Walt Disneyn ensimmäinen 'studio' oli vanha, aikansa palvellut autovaja. Nyt hänellä on keskellä Hollywoodia uudenaikainen jättiläisateljee...". "Tässä maailman suurimassa satutehtaassa työskennellään nykyään kahdessa vuorossa, yötä päivää."
"Disneyllä on apunaan erikoinen 'esikunta', joukko henkilöitä, jotka osaavat mestarillisesti ilmehtiä. Hän kutsuu nämä kokoon, kun hän esimerkiksi haluaa tietää, millaiselta vihainen koira näyttää." [---] "Parhaasta ilmehtijästä Disney laatii paperille luonnoksen ja luovuttaa sen sitten piirtäjälle viimeisteltäväksi."
"Tavallisen Hollywoodin elokuvan valmistaminen vaatii aikaa 1 1/2 tunnista kolmeen kuukauteen".
Oho, monikohan leffa on tehty puolessatoista tunnissa?
Mielenkiintoisin osuus on kuitenkin jutun lopussa, mistä selviää, että Lumikin dubbausta suomeksi ajateltiin tehtäväksi jo 1938.
"Lumikin ja seitsemän kääpiön erikoisuus on, että se esitetään kussakin maassa kielellä, jota k.o. maan asukkaat tajuavat. Elokuvasta on jo otettu ranskan-, tanskan-, puolan-, unkarin- ja englanninkielinen käännös. Alkuperäistä amerikkalaista äänitystä ei tarjota englantilaisille, sillä näiden mielestä Amerikalla on oma kielensä, joka ei ole sama kuin englanninkieli."
"Nyt laaditaan filmiin paraikaa käännöksiä Skandinavian maita varten. Tätä varten Walt Disney veli, Roy Disney, kävi äskettäin Tukholmassa. Hän hoitaa Walt-veljen satutehtaan taloudellista puolta. Nyt hän etsii Lumikin ruotsinnosta varten sopivia puhujia, teknikkoja ja ohjaajia, mikä ei ole niinkään helppo tehtävä. Elokuvan suomennoksesta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä. Se riippuu kokonaan siitä, löytääkö Roy Disney Suomesta sopivia voimia tähän käännöstyöhön. Mutta jos hän löytää kirkasäänisen koloratuurilaulajattaren, joka sopii Lumikiksi, korkean tenorin prinssiksi, seitsemän erilaista ääntä, jotka sopivat kääpiöille, karkean äänen, joka kuuluu noidalle, jne., niin ei ole mahdotonta, että me ensi syksynä saamme nähdä täällä pienen Lumikin, joka puhuu selvää suomea."
Lumikki dubattiin suomeksi vasta vuonna 1962 (ohj. Ritva Laatto). Lumikkina oli Eeva-Kaarina Volanen, mutta laulut oli jätetty ruotsinkielisiksi.
Lehtileikkeen kopiosta kiitos Ilpo Lagerstedtille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti