Koskapa blogi ei ole päivittynyt kovin tiuhaan, ajattelin kaivella Pamauksen arkistoja, jossa on jos jonkinlaista materiaalia. Valokopio- ja lehtileikenipusta tarttui käteen tämä vanha artikkeli Apu-lehdestä.
Nimettömän kirjoittajan juttu on paikoin melkoista fabulaa ja legendaa, vaikka totta onkin siteeksi. Lainaan tuohon oheen muutaman esimerkin.
Päähahmojenkin nimet ja niiden kirjoitusasut eivät vielä vuonna 1940 olleet näemmä vakiintuneita. Kalle Ankkasen nimellä Aku ei lie missään painotuotteessa koskaan esiintynyt. Olisiko filmeissä? Tulisiko Ruotsin kautta tuo muoto? Ankka Lampisen nimellähän Aku pyöri Seurassa 14.10.1936 - 2.2.1938, mutta ihan Aku Ankkana loksunokka ilmaantui Hesarin sivuille jo 1935.Juttu käy lyhyesti läpi Disneyn elämän vaiheita, ankaraa köyhyyttä ja ne tavalliset vaiheet rääsyistä rikkauksiin. "Työhuoneena Disneyllä oli isänsä ajokaluvaja, siellä hän rakensi pilvilinnojaan ja uneksi suuresta tulevaisuudesta."
"Nyt hän on upporikas ja voisi ostaa autovajaansa vaikka kymmenen puolen miljoonan hintaista Rolls-Royce-autoa---"
"Walt Disney on eläinten vannoutunut ystävä. --- Itse hän on suunnitellut ja esittänyt useimpien eläinsankarien äänet."
Syyskuussa 1940 ilmestynyt lehti ilmoittaa Disneyn henkilökunnan suuruudeksi 800. Studion koko kasvoi jo keväällä 1940 yli tuhannen.
Alkukauden Disney-studioilla työskentely tosiaankin oli leppoisaa, kellokortteja ei tunnettu ja työntekijät saivat tulla ja mennä lähestulkoon kuten halusivat. Tulokset olivat tärkeintä. Ilmapiiri oli stimuloiva ja Walt oli vielä "yksi meista". Kellokortit ja työajan tarkkailu tulivat vasta vuonna 1941 pidetyn animaattoreiden lakon jälkeen. Ks. Paul Murryn kirje Wayne DeWaldille, julkaistu Jim Korkisin artikkelissa Mr. Murry: The Other Mouse Man, The Duckburg Times #19, syyskuu 1983
